The Fox and the Hound (Topi ja Tessu)

Vähän aikaa sitten toisen kirjoituksen yhteydessä tuli mietittyä, että voisi jossakin vaiheessa ottaa uusintaan tämän lapsuudessa paljon mukavia hetkiä aiheuttaneen Disney-tuotannon. Vielä en ehtinyt omaksi ostaa, vaan päädyin lainaamaan. Katselun jälkeen on kyllä selvää, että The Fox and the Hound tulee kyllä hankittua omaankin kokoelmaan.

Elokuva käynnistyy vauhdikkaissa ja jännittävissä tunnelmissa, kun kettuemo yrittää suussaan kuljettaa pienokaistaan metsästäjältä turvaan. Itsensä hän joutuu siinä kuitenkin uhraamaan, ja niinpä pieni pentunen jää kovin nuorena orvoksi tietämättä maailman menosta vielä paljoakaan.

Onneksi maailma ei ole täysin vihamielinen paikka kettujakaan kohtaan. Puusta tilannetta seuraava pöllömuori näkee pennun hädän ja lennähtää lohduttelemaan. Hän myös ottaa asiakseen etsiä pienelle orvolle uuden huoltajan. Lähistöllä asuva hyväsydäminen mummo vaikuttaa sopivalta "sijaisemolta". Näin kumpikin saa uutta iloa elämään.

Naapurissa on myös luvassa "perheenlisäystä", kun Aatu tuo vanhalle Pösölle nuoren oppipojan. Vähän kärttyinen Pösökin heltyy nuoren ja elämäniloisen Tessun puuhasteluista. Jonkin ajan kuluttua Tessu tuntee ilmassa oudon tuoksun, ja lähtee seuraamaan sitä. Lopulta kaksi pientä ja uteliasta kuonoa kohtaavat toisensa. Siitä saa alkunsa hieman odottamaton ja epätavallinen ystävyys.

Kun maailma ei vielä ole ehtinyt kasata odotuksiaan kaverusten harteille, niin huolettomat päivät ovat leikin ja kommellusten täyttämiä. Heh, nämä leikit tosin saavat ihmisnaapurukset vähän napit vastakkain, kun Aatu on kovinkin innokas siirtämään Topin turkiskokoelmaansa.

Vähitellen kuitenkin ennakkoon määrätyt roolit alkavat hiipiä kuvaan. Leikkisän kesän jälkeen koittaa syksy, mikä tarkoittaa sitä, että Aatu nappaa koiransa autoon ja lähtee pitkälle metsästysretkelle. Tarkoituksena on viimeinkin kouluttaa Tessusta kunnon metsästyskoira.

Kun kevät koittaa, niin Topi on huoltajansa hellässä huomassa pysynyt suunnilleen samana. Tessu ei kuitenkaan ole enää aivan entisensä. Jälleennäkeminen ei sitten sujukaan aivan toivotuissa merkeissä. Tilanne kärjistyy siihen, että Tessu vannoo Topille kostoa.

Niinpä ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin kuljettaa Topi turvaan luonnonsuojelualueelle, jossa metsästys on kiellettyä. Uuteen ympäristöön siirretty Topi on varsin murheellinen muuttuneesta tilanteestaan. Onneksi kuvaan ilmestyy viehättävä tyttökettu Kiki, joka tuo mukanaan paljonkin uudenlaista onnea. Luonnonsuojelualuekaan ei tosin takaa sitä, että jahtaajat luovuttaisivat. Toivoa kuitenkin voi, että lapsuudessa muodostunut ystävyys on riittävän luja pelastaakseen pahimmalta...

Elokuva perustuu Daniel P. Mannixin kirjaan, jota en yllättäen ole lukenut. Vähän IMDB:n triviaa selailemalla vaikuttaa siltä, että alkuteos on saanut kahdeksan(!) kirjoittajan hyppysissä enemmänkin kyytiä. Lukemani perusteella kirja on huomattavasti lohduttomampi. Elokuvasta on ilmeisesti jätetty paljonkin synkkiä hetkiä pois. Kallistuisin sille kannalle, että hyvä näin. Jotenkin vaikuttaa siltä, että tällaisena elokuva on huomattavasti miellyttävämpi.

Toki elokuvaversiokin omat tummemmat hetkensä sisältää. Välillä sydän joutuukin koville, kun hyvät kaverit ovat päätyneet toistensa vihollisiksi, tai kun ollaan heittämässä hyvästejä. Topin elämään löytynyt rakkaus lämmittää, mutta toisaalta taas Tessulla pyörii mielessä viha ja kosto. Onneksi lopetuksessa asiat kuitenkin jälleen muljahtavat paremmille raiteille.

Aiemmin mainitussa kirjoituksessa tuli kerrottua positiivisista muistoista tämän elokuvan suhteen. Hieman kyllä hirvitti, kun kiekkoa soittimeen laittoi, että meneeköhän tässä nyt kamalan suuri määrä hyviä lapsuusmuistoja pöntöstä alas. Isoäitini tosiaan osti elokuvan videona silloin kun olin alle 10-vuotias. Siihen aikaan sitä tulikin usein katseltua ja aina vain näiden kahden sydämellinen seikkailu onnistui kiinnostamaan. Nuorempana tietyt kohtaukset olivat kyllä jännittävämpiä kuin nykyään, mutta eipä sekään juurikaan haitannut.

Nyt noin 20 vuotta myöhemmin ilokseni huomasin, että monet kohtaukset ovat säilyneet suhteellisen terävinä muistissa. Vieläkin suurempi ilonaihe toki oli, että silmäkulmia sai pyyhkiä useampaankin kertaan elokuvan edetessä. Mieleen palasivat myös ne kallisarvoiset hetket jostakin kaukaa, kun tätä pienenä poikana katselin isovanhempien suloista Tessu-koiraa rapsutellessa. Niitä päiviä ei enää takaisin saa, mutta toivottavasti kultaiset muistot elävät vielä kauan mielessä ja lämmittävät sydäntä. Kyllä tämä oli rakkain lapsuudessa nähty piirretty, ja nyt pari vuosikymmentä myöhemmin on mukava todeta, että en yhtään ihmettele sitä.

Lueskelin katselun jälkeen myös muiden kommentteja elokuvasta. Hienoa huomata, että se on onnistunut koskettamaan suuresti niin monia muitakin, vaikka ei taidakaan niiden suosituimpien Disney-tuotosten joukkoon kuulua. Jos minulla vielä joskus on lapsia, niin pitää huolehtia siitä, että tämä kaunis elokuva tulee heille näytettyä.

En ehkä ole oikea henkilö arvioimaan tätä kovinkaan kriittisesti, mutta en paljoakaan valittamista keksi. Laulut ovat sellaisia, etteivät oikein onnistu tempaamaan mukaansa, mutta muuten kyseessä on varsin ihastuttava piirretty. Ehkäpä tässä voisi uskaltautua katselemaan 25 vuotta myöhemmin ilmestyneen jatko-osan.

Lämminhenkistä menoa, jossa jutellaan pehmeitä sanoja ja julistetaan ystävyyden, välittämisen ja rakkauden puolesta siinä määrin onnistuneesti, että vaihteeksi usko parempaan maailmaan voimistuu edes pikkuisen. Sympaattiset pienet vipeltäjät herättävät metsän eloon ja tuovat iloa katsojalle. Vielä kun lopetus osuu nappiin, vaikka onkin vähän katkeransuloinen, niin lumoava elokuvaelämys on valmis. Tuskinpa mikään muu Disney-elokuva tulee omalla kohdalla nousemaan näin mahtavaksi kokemukseksi, vaikka toivoa toki aina voi. Eipä tätä voi olla suosittelematta.

Tuli vielä myöhemmin mieleen toinen vähän samankaltainen kettupiirretty lapsuudesta. Viimein sain sen nimenkin mieleeni, eli kyseessä siis on unkarilainen Vuk: The Little Fox (Kettupoika Vuk). Se ilmestyi samana vuonna, eli 1981. Katselin trailerin ja hieman pätkiä tuosta, ja olen kyllä varma, että sekin on tullut nähtyä. Muistaakseni näistä löytyy vielä tiettyjä päällekkäisyyksiä tarinan suhteen. Tämän kohdalla muistikuvat ovat kuitenkin päässeet haalistumaan melko pahasti. Saa nähdä, josko jossakin vaiheessa tulisi tilaisuus uusia sekin.

Levyltä löytyy muiden bonusten lisäksi pari tunnelmaan hyvin sopivaa söpöilevää lyhyempää piirrettyä. Toisessa lammasäiti saa kasvatettavakseen pentuleijonan. Toisessa taas Pluto saa uuden pienen kaverin hukkumaan jätetystä kissanpennusta. Kumpikin on oivaa katseltavaa elokuvan perään.

Loppuun häpeilemättömästi pieniä iloisia hyppiviä karitsoja iltaa piristämään:

 The Fox and the Hound (1981) (IMDB)