Ensimmäisen kuvan avautuessa odotukset lähtevät nousemaan jylhän maiseman hehkuessa. No, eipä sellaisia ole tässä vaiheessa aikaa enempiä ihastella, vaan naps ja muihin suuntiin. Joseph (Kevin Kline) on töidensä parissa klinikalla, kun taas hänen vaimonsa Beth (Diane Keaton) on hyvästelemässä parin toista tytärtä lentokentällä. Herkkänä tunneihmisenä Beth ei voi kyyneleitä välttää ja on siinä määrin poissa tolaltaan, että on parempi antaa toisen tyttären ajella kentältä kotiin.
Keskellä vilkasta moottoritietä Beth näkee lumikossa pusikossa jotakin vaatien tytärtä pysähtymään. Jalkautumisen jälkeen jostakin risukon kätköistä löytyy apua kaipaileva hauveli. Beth päättää antaa karvaiselle kaverille vähän pureskeltavaa, mutta tytär on huomattavasti varautuneempi. Viranomaisilta ei oikein irtoa apua tilanteen ratkaisemiseksi, joten kaksikko lähtee itse viemään koiraa eläinlääkäriin.
Siellä tarkastuksen jälkeen todetaan, että koira on pääasiallisesti olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa. Hellää huolenpitoa toki kaipailee, kun on ilmeisesti joutunut viettämään aiemmin aikaansa ankeissakin merkeissä. Beth haluaisi toimittaa koiran löytöeläinkotiin, mutta eläinlääkäri on sitä mieltä, että se on jo niin vanha, että adoptiomahdollisuudet ovat jo kiitäneet ohi. Siellä oletettavasti lopetus odottaisi viikon kuluttua. Siinä ei montaakaan vaihtoehtoa jää. Niinpä koira uudelleen kyytiin ja kotia kohti.
Töistään palaileva Joseph on vähemmän ilahtunut tästä yllätyksestä. Beth toki vakuuttelee, että kyseessä on vain tilapäisratkaisu, ja kaverille etsitään pikaisesti huolehtiva koti. Käy kuitenkin niin, että vuosi viilettää ohi ja väliaikaisjäsen onkin jo pysyvä osa perhettä. Lähdetään kohti Bethin ja Josephin vuoristoisemmissa maisemissa sijaitsevaa lomamökkiä, jossa olisi tarkoitus juhlistaa tyttären häitä.
Häät sujuvatkin hyvin, mutta jälkitilanteissa syntyy ongelmia. Joseph on ulkoiluttamassa koiraa. Kun hän keskittyy puheluun, niin Freewayksi nimetty nelijalkainen ystävä kirmaa karkuun. Beth järkyttyy ymmärrettävästi enemmänkin pelätessään, ettei Freeway tule selviämään yksinään vaarallisessakin ympäristössä. Joseph suhtautuu asiaan välinpitämättömämmin suunnitellen lähinnä paluumatkaa. Beth kuitenkin tahtoo pidentää vierailua ja jäädä etsimään koiraa. Samoin päättää tehdä osa muistakin vieraista ja ilmaantuupa etsintöihin enemmänkin vapaaehtoisia.
Lienee selvää, että jonkinlaista satua varttuneemmille tässä on lähdetty tekemään. Valitettavasti se tuntuu kirmaavan Freewayn tavoin metsien kätköihin. Toiveet edes menettelevän hömpän löytämisestä vähenevät minuuttien vieriessä. Mitä kauemmin seuraa, niin sitä enemmän alkaa vain rasittaa.
Pitkään naimisissa olleen parin yhteiselo on vuosien vieriessä asettunut rutiininomaiseksi ja arkiseksi. Etenkin Beth tuntuu olevan tyytymätön tilanteeseen. Karkausonnettomuus on samalla onnikin, sillä se lähentää näitä kahta ja samalla suhteet muihin sukulaisiin lämpenevät. Sinänsä ihan menettelevä ajatus, mutta toteutus ei enää olekaan mikään nappisuoritus.
Näyttelijäporukkaa etukäteen kannesta tiiraillessa oli sellaiset mietteet, että kyllähän tältä porukalta varmaan irtoaa ihan hyvää lämminhenkistä pienimuotoista draamaa, mutta mitä vielä. Yritystä kyllä on siihenkin suuntaan, mutta kun kaikki tuntuu kovin väkinäiseltä ja kankealta, niin ei voi mitään. Harvassa ovat ne hetket, joina Darling Companion edes hätyyttelee koskettavia tunnetiloja.
Ihmettelyä aiheutuu lisää, kun huomioi, että ohjauksesta vastaa Lawrence Kasdan, joka on myös kirjoittanut elokuvan vaimonsa Megin kanssa. Aikoinaan laadukkaita elokuvia tehtaillut Kasdan vaikuttaa tämän perusteella eksyneen jonnekin kauas varjojen maille. Ohjaustahti on hyytynyt ja lisäksi se edellinen Dreamcatcher on myös melko surkuhupaisa viritelmä. Toisaalta se kuitenkin omaa tiettyjä viihdyttäviä piirteitä, joita tästä uudemmasta ei juurikaan löydy. Joka tapauksessa näiden perusteella eipä enää tarvitse paljoakaan herran tulevilta töiltä odotella.
Alkoi siinä seuraillessa myös mietityttää, että miksi alussa tuntuu olevan suurempikin tarve kiirehtiä eteenpäin, kun ei sieltä tosiaan ole mitään kovin mahtavaa luvassa. Elokuvan edetessä vaikuttaa siltä, että ideat ovat yksinkertaisesti päässeet loppumaan. Sitten jahkaillaan milloin missäkin ja mukaan tuodaan aina vain typerämpää juttua.
Kai Darling Companion on tarkoitettu jonkinlaiseksi draamakomediaksi, mutta se huumoripuoli on kovin onneton yritys. Naurut jäävät vähiin ja tulee lähinnä paha mieli ajatellessa, että Kasdanit ovat ilmeisesti raapineet osan jutuista aivan pohjalta yrittäen pakkosyöttää niitä yleisölle. Siinä vaivaannuksen lisääntyessä lähinnä miettii, että mitäköhän mahdan tässä katsella. Kovin on Kasdanin kynä päässyt tylsymään.
Eräänlaista tunteet vastaan viileä järki -asetelmaa on myös haettu. Ilmeisesti oletuksena on, että katsoja kallistuu sinne Bethin näkökulman puolelle. Omalla kohdalla kyllä tuli nopeasti sellainen olo, että hyppäänpä ennemmin Josephin kelkkaan. Sen verran kaikenlaista hölynpölyä hyppii silmille, että tässä tapauksessa näin. Tokihan kaikenlaista voi yrittää tarjoilla, mutta kaikille ne unikarvat ja vastaavat eivät välttämättä kelpaa...
Koiraihmisillekään ei uskalla lähteä suosittelemaan, sillä se puoli tosiaan karkaa Freewayn mukana jo varhaisessa vaiheessa. Vuoristonäkymiä ja retkipolkuja viehättävine koivikkoineen voi kuitenkin hyvillä mielin vähän kehua. Jotakin ilahduttavaa sentään muuten heikon elokuvatuokion keskelle. Laajemmat maisemakuvat ovat vähemmistössä, mutta etsintäpartioiden vaeltaessa mukaan pääsee väkisinkin kauniita kuvia. Jokseenkin laihaksi lohduksi jäävät, mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Vähän ikävä mieli tällaisten haukkumisesta tulee. Mieluumminhan hyvää tarkoittavia toipuvien sydänten kuvauksia kehuisi, mutta nyt tästä nauttiminen on tehty poikkeuksellisen hankalaksi. Darling Companion ei mikään täydellinen kurjuuksien kurjuus laadullisesti ole, mutta toisaalta paljoa hyvää sanottavaakaan ei löydy. Tavoiteltuja lämminhenkisiä hetkiä ei löydetä sitten millään ja välillä näyttelijätkin vaikuttavat yhtä vaivaantuneilta kuin katsoja. Tältä porukalta ehdottomasti paha rimanalitus. Maailmasta löytyy monia hienoja ja mieltä ilahduttavia elokuvia, joissa toipumisen tarpeessa olevat ihmiset sekä eläimet toisiaan yhdistävät ja auttavat. Darling Companion ei nyt vain satu siihen joukkoon kuulumaan.
Darling Companion (2012) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti