Alussa esitellään pientä suunnittelutoimistoa pyörittävää kaksi arkkitehtikaverusta, jotka ovat jo jonkinlaista menestystäkin onnistuneet keräämään. Hallie (Leslie Hope) ja Donnalee (Sherry Miller) eivät kuitenkaan aivan vielä ole onnistuneet loikkaamaan suurimpien tähtien joukkoon, mutta siihenkin saattaisi olla mahdollisuus, jos on halua lähteä kokeilemaan hieman riskialttiimpaa yritystä.
Adam Barr (Michael Nouri) haluaisi sijoittaa rahojaan viihtyisän asuinalueen toteuttamiseen keskelle kaupunkia. Omaperäisiä ratkaisuja kaivataan, joten Barr pyytää ehdotuksia useilta yrittäjiltä. Leslie ja Donnalee näkevät tässä mahdollisuutensa. Oman toimiston resurssit kuitenkin ovat varsin rajalliset, joten kunnollisen suunnitelman valmistelu vaatii lainarahaa, eikä menestyksestä ole mitään takeita, joten panokset siinä nousevat. Mutta eihän voi voittaa, jos ei edes yritä...
Tämä projekti kuitenkin jää enemmän sivujuonteeksi elokuvassa, mikä ei kovin suuri yllätys ole, kun huomioi että kyseessä on juurikin Harlekiini-elokuva ja nimikin viittoo hieman toisenlaiseen suuntaan. Rakkaushuolia kummaltakin löytyy. Donnalee kaipailee aviomiestä, jonka kanssa voisi toteuttaa perhehaaveitaan. Hieman nuoremman Hallien pulmana taas on, ettei hän oikein tiedä itsekään, mitä pohjimmiltaan tahtoo.
Donnalee on löytänyt videotreffipalvelun kautta potentiaalisen aviomiesehdokkaan ja innostaa Hallietakin kokeilemaan. Niinpä Hallie pienen suostuttelun jälkeen jättää oman videonsa ja saa joukon muiden mainoksia. Ongelma ei kuitenkaan helpotu, sillä sieltä sitten voi tulla vähän mitä vain, kunhan pintaa vähän raapaisee.
Hallien naapuriin muuttaa tyttärensä kanssa Steve (Rick Peters), joka on päätynyt asumuseroon vaimonsa kanssa. Naapuruksilla on yhteinen ongelma heikosti toimivan putkiston suhteen. Toimelias Steve puuhaa sen verran innokkaasti putkivaikeuksien parissa, että ongelma lähtee hakemaan eeppisempiä muotoja. Siinä vähitellen Steve rasittavuudestaan huolimatta alkaa viehättää Hallieta. Stevellä kuitenkin on jokseenkin epäselvä vaihe menossa vaimonsa kanssa. Lisäksi Halliella nämä videoilta poimitut ehdokkaat. Vielä kun menneisyydestä ilmestyy kuvioihin Greg, johon Hallie oli nuorempana hyvinkin ihastunut, niin valinta vaikeutuu entisestään. Sotkua ja sekaannusta siis luvassa...
Uran ja romanssien välimaastossa siis hieman tuskaillaan, mutta jokseenkin mielikuvituksettomalla tavalla. Varsinkin alkukäynnistely tuntui sen verran kankealta, että jo kymmenen minuutin kohdalla silmät vaeltelivat kohti hiljalleen raksuttavaa kelloa mietteiden ollessa siihen suuntaan, että tästä taitaapi tulla jokseenkin pitkä ilta.
Kokemuksesta ei nyt mitään kärsimysnäytelmää päässyt onneksi muodostumaan, josta varmaan voinee kiittää näyttelijöitä, sillä he onnistuvat tekemään hahmoistaan kohtalaisen pidettäviä ja jossakin määrin kiinnostaviakin. Tahdikkuuden epämestari ja muutenkin vähän säheltelevä Stevekin siinä muuttuu myös katsojan silmissä sympaattiseksi tapaukseksi. Näyttelijöitä en ainakaan ensimmäisenä lähtisi varsin keskinkertaisesta elokuvaelämyksestä syyttelemään, sillä materiaali on kohtalaisen heikkoa.
Romanttisia pulmia riittää yhdelle elokuvalle ihan tarpeeksi. Onhan mukana pari höyryävää suihkutuokiotakin, mutta lyhyiksi jäävät nämä hetket. Loppuunkin on vielä ollut pakko vääntää draamaa, vaikka luulisin, että useimmille katsojille sävelet ovat varsin selvät... Mukana toki on vitsailua ja muuta huumoria, mutta enpä silti menisi tätä romanttiseksi komediaksi lokeroimaan. Yleisesti jutut ja meno edustavat enemmän sitä "tyhmiä juttuja tapahtuu"-sarjaa. Onneksi ei kuitenkaan ala suunnattomasti rasittamaan, vaan enimmäkseen ihan siedettävää tavaraa, vaikkakin naurut jäävät käytännössä olemattomiin.
Löyhään tahtiin tuli kahlailtua tämä Harlequin Collection 1 läpi. Näistä kolmesta elokuvasta omalla listalla ehdottomaksi voittajaksi nousee tekstin alussa mainittu Hard to Forget. Diamond Girl pääsee toiseksi ja This Matter of Marriage taas saa tyytyä viimeiseen sijaan. Kahden viimeisimmän välillä tasoero ei kuitenkaan mikään suuri ole. Diamond Girl sisältää mukavia näkymiä viinitilalta, joten vaikkapa niiden voimalla ohi kilpailijastaan, joka ei tällaista kauniiden maisemakuvien puolta käytännössä omaa. Joka tapauksessa tuntuu siltä, että Harlekiini-elokuvat on nyt hetkeksi nähty, eikä ole suurempaa kiirettä haalimaan niitä lisää. Ehkä vielä joskus tulee niiden pariin palattua, mutta tuskin lähitulevaisuudessa ainakaan.
This Matter of Marriage ei oikein innosta enempiä kehumaan, mutta eipä toisaalta osoittautunut niin huonoksikaan kuin mitä ensimmäiset minuutit antoivat odottaa. Keskinkertainen se on, siitä ei päästä minnekään. Arvailen myös, että melko nopeasti tällainen muistissakin alkaa haalistumaan, enkä yhtään ihmettele, jos ensi vuonna tähän aikaan yksityiskohdat olisivat hyvinkin sumuisia. Romanttisen hömpän suurkuluttajat voivat harkita, mutta satunnaisten harrastajien lienee järkevämpää panostaa lajin laadukkaampiin tekeleisiin.
This Matter of Marriage (1998) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti