Kepeät ja värikkäät alkutekstit tahtovat vihjailla, että jotakin hölmöä hömppäkomediaa taitaa olla tulossa. Sen suuremmitta jahkailuitta siirrytään mereltä maalle ja maalta mökkiin, jossa Susanne (Lisa Werlinder) ja Emil (Daniel Gustavsson) ovatkin pääsemässä vauhtiin, mutta ennen kuin vaatteista vapautumaan ehditään, niin puhelin tahtoo häiriköidä. Emilin amerikkalainen ystävä Sam (Luke Perry) on saapunut maahan ja ilmeisesti tulossa mökkivieraaksi. Emil on kaverilleen vuokraillut valmiiksi kelvollisen menopelin, jolla mielellään saaristolauttaa kohti lähdetään viilettämään.
Aivan kolmistaan ei ole tarkoitus juhannusta juhlia, vaan lisää tulokkaita löytyy. Eva (Anna Littorin) on edellisestä vuodesta poiketen lähdössä matkaan yksin, sillä tie näyttää Patrikin vierellä loppuun kävellyltä. Pienimuotoisessa menoliikenteen ruuhkaletkassa seikkailevat Anders (Olle Sarri) ja Maria (Annica McCrudden). Lisäksi samaisessa autopötkössä tuskailevat Micke (Alexander Karim) ja Katarina (Kari Hamfors Wernolf). Satamaan kaikki kuusi päätyvät omaan tahtiinsa ja toisesta suunnasta vieraitaan vastaan seilailevat Emil ja Susanne. Lyhyiden heippailujen jälkeen päästään laineita pitkin yhdessä siirtyilemään viikonlopun lomakohteeseen, eli Emilin mukavanoloiselle kesämökille. Kyydissä siis kolme pariskuntaa ja vähemmän sitoutuneet Eva sekä Sam.
Kauan ei tarvitse vieraiden kuivin suin oleilla, kun saadaankin jo kulauteltavaa käteen. Vähäsen muistellaan Samin ja Emilin kaveruuden alkutaaperrusta opiskeluvuosilta. Juomalaulelut tietysti muistetaan hoilailla ja ensimmäistä ruotsalaista juhannustaan viettävälle Samille onkin väsäilty lyhyt opetusvideo oleellisista ajankohdan perinteistä. Käytännössä siis hiukkasen huojuvaa kuvaa kaverusten aiemmasta juhannuksesta kotivideotyyliin toteutettuna. No, kai sillä perehdytyksellä riittävän hyvin saanee asian ytimestä kiinni. Saunominen tietysti kuuluu olennaisena osana iltaan ja joidenkin tyhjennettyjen tuoppien jälkeen muutenkin vähän sekavasti itseään ilmaisevan Andersin sanailu sotkeutuu sössötykseksi. Saattaapi olla, että rohkaisevat juomat ovat osasyyllisiä, kun pyyhkeet putoilevat vilvoittelemaan kirmaillessa.
Aivan kaikilla ei olo ole yhtä hilpeä ja niinpä eronsa juuri ennen matkaa tehnyt Eva vetäytyy yksinään rantakallioille istuskelemaan ja pullo punainen kaverinaan iltaa ihmettelemään. Emil sinne lopulta käpsyttelee pitkäaikaisen ystävänsä seuraksi ja hivenen kyseenalaisillekin alueille saatetaan lipsahdella. Häihinsä jo hyvää vauhtia valmistautuva Emil ainakin vaikuttaisi olevan melkoisen hukassa tunteidensa kanssa. Mökin puolella taas osa valmistautuu jo petipuuhiin, mitä se kunkin kohdalla tarkoittaa. Hiukkasen hiprakkainen Susanne kertoilee kaukaisemmalle vieraalleen, ettei Ruotsissa kannata olla liian onnellinen tai liian surullinen. Sopivan iloisena sulautuu paremmin massaan, eikä pääse poikkeamaan. Ensimmäinen ilta ei siis erityisen railakkaasti pääty, mutta onhan niitä päiviä vielä lisää luvassa.
Uusi aamu alkaa ja monenlaista mielissä seikkailee. Emil on selvästi kehitellyt jonkinlaisen suunnitelman ja vaivihkaa soittelee Patrikin liittymään joukkoon. Susanne taas on alkanut hieman epäröidä tulevia häitään, eikä niiden suunnittelu ainakaan tunnu yhtään mielekkäältä. Eva taas on valmis jättämään juhlimiset yhteen iltaan ja suuntaamaan takaisin kotiin. Kaikki eivät kuitenkaan turhia stressaile, vaan esimerkiksi Sam on juuri saanut kiinni leppoisasta lötköttelystä. Mikäpä siinä viettää vuoden valoisinta päivää mukavassa seurassa oleillen ja olustellen. Harmi vain, että hetkeä myöhemmin Emil torpedoi toiveet mitääntekemättömästä luuhaamisesta ja alkaa käymään läpi päivän tehtävälistaa. Pitäisi valmistella perinteiset juhannusherkut, vähän harrastella ja iltapäivällä kävellä läheiseen kylään viettämään yhteisjuhlallisuuksia.
Aterioinnit saadaan valmisteltua ja lisää toki kulauteltua siinä samalla. Evakin sisuuntuu jäämään, sillä Patrikin puhelu vähän mieltä kuohuttaa. Jalkapalloa pelaillaan hyvässä hengessä ja siitä siirtyillään vähitellen ruokailemaan. Kesken juomalaulun saapuu Patrik paikalle ja siitä lähtee muillekin selkiytymään, mitä Emil on salamyhkäisesti järjestellyt. No, varovaisestikin voinee todeta, etteivät nämä suunnitelmat hänen kannaltaan aivan putkeen mene. Ennemmin asiat lähtevät etenemään reippaasti täysin väärään suuntaan ja kohta kivat tunnelmat alkavat olla mennyttä elämää. Siinä eivät piristely-yritykset enää paljoakaan helpota, vaan kaikenlaista ikävää tai valonarkaa aletaan kaivelemaan pintaan. Selviteltäväksi jää, että saadaankohan välit revittyä niin riekaleiksi, ettei samaisella porukalla enää kannata tulevia keskikesän juhlia järjestellä...?
Tämä mökkiviikonloppu ei millään huippuviihteellä katselijaa ilahduttele, mutta alkupuoli on kuitenkin sinänsä leppoisaa ja letkeää oleilua sekä hölmöilyä, että kyllähän sitä seurailee. Puolivälin kohdilla sävy kuitenkin muutetaan ratkaisevasti ja siitä eteenpäin hyvät hetket ovatkin lähes olematonta ihmeteltävää. Mitään mestarillista tässä ei olla tärvelemässä, joten harmittelut jäävät lopulta melko vähäisiksi. Mielessä lähtee varsin nopeasti kysymys loppuun jaksamisen järkevyydestä toistumaan. Luovutus enemmänkin houkutteli, mutta maaliin asti sitä kuitenkin tuli talsittua. Tökkivä taivallus toki, mutta alle 90 minuutin kesto auttoi osaltaan. Tuleepahan sitten kerralla selväksi, eikä tarvitse ihmetellä, että jospa se mutapohjaan pää edellä sukeltanut kiinnostuskäyrä olisikin jollakin taianomaisella tempauksella vielä ennen loppua repäisty ylös.
Erityisen yllättävää ei tietenkään ole, että pohjoismainen draamakomedia laittaa jossakin vaiheessa tilitysvaihteen päälle. Helposti se käy, kun lähes koko porukka on vielä hiukkasen juopotellut ja sitten tulee jotakin suurempaakin vastoinkäymistä polulle. Sekään ei tietenkään tarkoita, etteikö katastrofijuhannuksesta voitaisi saada kiusaantunuttakin huvitusta aikaan, mutta tulos kallistuu lähes täysin kiusallisen vaivaantumisen puolelle. Kyse ei ole siitäkään, että juttu menisi mauttoman ilkeäksi, sillä kellekään ei lopulta kovin pahasti pääse käymään. Paljon tummasävyisempääkin komediaa on tullut katseltua ja sanoisin, että herkän mielen harmituksen sijaan tässä lässähdyksessä vaikuttaa ensisijaisesti sujuvuus tai oikeastaan sen korvaava väkinäisyys.
Nopeasti alkaa vaikuttaa siltä, että lähes kaikilla mökkeilijöillä on jotakin enemmän tai vähemmän pielessä elämässään ja suurempiakin kysymyksiä ratkottavana. Eva haikailee miesystävää, joka oikeasti rakastaisi ja sen myös kykenisi osoittamaan. Andersia taas painavat vauvamahdollisuudet tai ennemmin se, että ne alkavat vaikuttaa epätodennäköisiltä. Patrik vuorostaan joutuu enemmänkin itseään etsimään ja ehkä myöntämään jotakin sellaista, mitä on pitkään peitellyt. Siitäpä sitten paidatta kirmaamaan menetetyn miehuuden ja hukassa olevan minuuden perään. Sam yrittää huolettomana muitakin vakuutella moottoripyöräunelmillaan ja vapaalla elämällään, mutta onkohan sekään ihan niin...? Emil taas saa ainakin tilapäisesti sen viimeisen pisaran lasiinsa ja päättää heittää hienovaraisemman käytöksen pois ilmaisua rasittelemasta.
Jos elokuvaa tahtoo edelleen komediana pohtia, niin valitettavasti mistään näistä sekaannuksista, riidoista ja ongelmista ei saada mitään erityisen huvittavaa kehiteltyä. Keskikesän sotkeutuvia suhteita silmäillessä mieleen hiipii väkisinkin Woody Allenin A Midsummer Night's Sex Comedy. Kyllähän siinäkin paikoin katkerin kielin toisia sivalletaan, juonitellaan ja maljoja kohotellaan, mutta nautittavuus säilyy silti loppuun saakka. Näiden elokuvien laittaminen samaan kehään mittelemään on varsin epäreilu veto ja päätyy nopeasti täystyrmäykseen Allenin teoksen eduksi. Todistaapa tällainen vertailu kuitenkin, että tummemmillakin tuokioilla leikittelevän kesäkomedian voi toteuttaa paljon paremminkin. Lisäksi A Midsummer Night's Sex Comedy ottaa vielä melkoisen selvän voiton, mitä tulee kesäisten ihanuuksien visuaaliseen tarjontaan.
Jos kuitenkin tahtoo juurikin ruotsalaista hassuttelua katsella ja sattuu kesäisen kannen takia pohtimaan, että kappas, siinäpä varmaan kiva ja kepeä lomakomedia, niin voinee harkita toistamiseen. Säälittäväksikin menevä söheltävä sössöttely ei ole sama asia kuin huvittava hölmöily. Jälkimmäistä kaipaavalle suosittelisinkin paljon mieluummin Lasse Åbergin elokuvaa SOS: En segelsällskapsresa. Yleinen ilmapiiri on siinä paljon hyväntuulisempi ja elokuva onnistuu kommelluksillaan kirvoittelemaan niitä kaivattuja naurahduksiakin. Mikään nerokkuuden riemuvoitto sekään ei ole, mutta sympaattisten tyyppien säheltelyä kyllä mieluusti katselee. Mökkijuhlista, purjehduksesta ja muista kesäisistä harrasteluista saadaan ihan mukavasti iloa irti. Kyseisen elokuvan katselee varmasti toiseenkin kertaan.
Äntligen midsommar! toki tähtäilee vähän toisaalle kuin koheltelevaan hupailuun, mutta se ei valitettavasti onnistu oikein missään. Alkupuolelta löytyy sitä huppeliavusteista kohkaamista, mutta tilanteet ovat jokseenkin mielikuvituksettomia. Mustaksi komediaksi elokuvaa ei oikein pysty mieltämään, sillä sävyvaihdoksen jälkeenkin se on siihen sarjaan kovin lässy. Romanttisena komediana hehku on vieläkin viileämpää, koska yksikään romansseista ei juurikaan kipinöi, eikä tähän puoleen selvästikään ole edes panostettu. Monenlaista on soppaan yritetty sekoitella, mutta tuloksena on vähemmän maistuva keitos. Annoksen puoliväliin jaksaa kohtalaisesti, mutta siitä eteenpäin toivoo lähinnä, että loppuisipa jo ja sisulla lusikoi loput laimentuneet kimpaleet kurkkuunsa.
Voisi olettaa, että Äntligen midsommar! on myös kansainvälisille markkinoille suuntailtu, mutta nähdyn perusteella tulee mieleen, ettei pohjoisen kesäjuhlisteluista välttämättä hirveästi huvitusta synny. Kyllähän joitakin juhannusperinteitä käsitellään ja yritetään vitsaillen availla, mutta valitettavasti toteutus vain on mitä on. Siksi onkin kovin vaikea uskoa, että mahdollisesta eksoottisesta vivahteesta huolimatta monikaan näkemästään enempiä nauttisi. Suunnilleen samat asiat selkeytyvät alta löytyvästä videosta. Huumorin suhteen ei ainakaan huonommin onnistuta ja menee aikaakin hukkaan vain murto-osa elokuvaan verrattuna...
Ohjauksesta vastaava Ian McCrudden oli minulle varsin vieras nimi, joten elokuvan jälkeen tuli vilkaistua tyypin filmografiaa, kuten monesti tapana on uusien tuttavuuksien kohdalla. Pikaisella silmäyksellä erityisen lupaavasta elokuvaurasta ei ole kyse, vaan sieltä löytyy useampiakin parjattuja teoksia. Pari elokuvaa kuitenkin päädyin lisäilemään jatkuvasti paisuvalle katselulistalle. Vuoden 2007 Islander vaikuttaa ihan lupaavalta saaristomaisemiin sijoittuvalta haikealta draamalta. Viime vuonna ilmestynyt Child of Grace saa kelvata myös. Jospa edes hivenen enemmän onnistuisivat innostelemaan kuin tämä juhannusyritelmä...
Aivan karsea juhannusreissu Äntligen midsommar! ei ole, sillä ensimmäinen puolikas tosiaan on ihan menettelevää juttua. Kesäisistä ja merellisistäkin kuvista tykkäilee, mutta tympeähköksi muuntuva ilmapiiri vie viehätystä niistäkin. Muuten kuvista voisi sanoa, ettei alastomuuden suhteen hirveästi arkailla, vaan silloin tällöin vähäsen vilahtelee. Vinkkaillaanpa siinä eräässä vaiheessa vanhemman ja vaatteettomamman ruotsalaisen komedian suuntaan, kun Joseph W. Sarnon Fäbodjäntan mainitaan. Luonnonläheistä kesälomailua siinäkin kai harrastellaan, mutta varmaan hiukkasen riehakkaammissa merkeissä... Äntligen midsommar! ei kuitenkaan tässä mielessä lähde hirveästi revittelemään. Hyvät hetket jäävät lopulta melko harvinaiseksi herkuksi. Aina se ruotsalainen sopivan iloinen olotila ei liene toimivan tapa kohdata kitkoja tai kaunoja. Siitäpä vain ei tällä porukalla mitään erityisen hauskaa elokuvaviihdettä saada aikaan. Katsomossa toiveet oli aseteltu kepeän kesämökkikomedian suuntaan, mutta vaisuhkoa katkerointia tahdottiin tarjoilla. Nyt kävi näin, mutta toivottavasti seuraavalla kerralla osuu kohdilleen.
Äntligen midsommar! (2009) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti