keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Anything Else (Sinua parempaa)

Näyttää siltä, että blogiin on päässyt syntymään pidempikin kuiva kausi Woody Allenin tuotannon osalta, sillä viimeksi kommentoitu kesäinen komedia A Midsummer Night's Sex Comedy vie yli parin vuoden taakse. Osittain katseluinnon hiipumista selittää miehen ympärillä vellonut varsin negatiivinen julkisuus sekä pienoinen taipumus painottaa viime aikojen valinnoissa hölmömpiä ja höpsömpiä kommelluksia sekä kohkauksia tarjoilevia komedioita. Anything Else ei minulle aivan tuntematon teos ole, vaan sekin tuli silmäiltyä 2000-luvun alkuvuosina muistaakseni melko nopeasti sen jälkeen, kun ensimmäinen kotimainen kiekko päätyi markkinoille. Mitä ensivilkaisun jälkeensä jättämiä tuntemuksia muistelen, niin eipä kyseessä ollut mikään riemastuttavin elämys, ja taisipa sellaistakin tulla tiliteltyä, että Woodyn kynä olisi juttujen suhteen päässyt tylsymään, kun vähän väsähtäneeseen tyyliin samojen aiheiden parissa piikiteltiin ja hermoiltiin. Samalla toki sopii mainita, etten tuolloinkaan nähnyt syytä sitä miksikään rasittavaksi ja tylsäksi turhakkeeksi tuomita, vaan taisipa päätyä lähinnä joutavien romanttisten komedioiden kerhoon. Aikomuksena olisi kesäkuukausien aikana käydä pieni kimpale herran ohjauksia läpi ja kausi avautukoon vaikkapa tällä vaisummalla hassuttelulla.

Mitenkään vieraannuttavalla tavalla elokuvailtama ei ainakaan käyntiin pääse nytkähtämään, sillä New Yorkin puisto kuvissa kaunistelee kesäisen vihreässä sekä vehreässä asussa ja penkiltä tuttuja tyyppejä turinapalaverin parista kamera katsojalle löytää esiteltäväksi. David Dobel (Woody Allen) siellä nuoremmalle kaverilleen Jerry Falkille (Jason Biggs) pikkuisen saarnailevaan sävyyn paasailee kyynisempiä elämän oppitunteja, eli maailmankatsomus ei ainakaan merkittävästi kirkkaampaan suuntaan ole päässyt lipsahtamaan. Juttua kyllä riittää tasaisen puhetulvan purkautuessa ja aiheena ovat opettavaiset vitsit, joista Luojan välinpitämättömyys on välittyvinään ja toki kaikkea muutakin tuikitärkeää nuoren mielen murtajaa. Varsinaisena kertojana toimii Falk, joka lähtee avaamaan elämäntarinaansa sekä yhteistä tuttavuuttaan Dobelin kanssa.



"Yes, I'm an atheist, but I resented the fact however obliquely that they implied that Auschwitz was basically just a theme park."

Jerryn avustuksella lähdetään kurkistelemaan ei-niin-kaukaiseen menneisyyteen, jossa ensitapaaminen Davidin kanssa tapahtui työasioiden merkeissä. Kumpikin kirjoittaa materiaalia stand up -koomikoille saman toimiston kautta. David tosin työskentelee edelleen myös opettajana. Ikäkuilua herroilla toki on, sillä Jerry on vasta 21, kun taas David on saanut 60 vuotta täyteen, eli siinä on hieman elämänkokemusta jaettavaksi toiselle. Tapaamisessa nähdään myös Jerryn agentti Harvey Wexler (Danny DeVito), joka kovin innokkaasti kauppailee suojattinsa tuotoksia mainostellen niitä sekä hinnaltaan että laadultaan erinomaiseksi sijoitukseksi. Palaverin jälkeen miehet alkavat toisiinsa paremmin tutustumaan, ja selviää, että nuoresta iästään huolimatta Jerry on ehtinyt jo yhden avioeronkin kokemaan, mikä taas on osaltaan tyypin psykoterapiaan tuupannut. Siinäkin mielessä kaveruksilla on yhteistä, kun David myös kokemusta hoitojaksoista omaa. Hänellä tosin lipsahti suljetun osaston puolelle, koska räjähdysherkkyys innoitti kovempiin otteisiin. Jerry kertoilee, että onpa hän jo uudelleen ehtinyt rakastumaan, mutta omat huolensa siinäkin suhteessa ovat...

...Ja tästä päästäänkin pohtimaan pulmaa nimeltä Amanda (Christina Ricci). Allenin elokuvat usein tuppaavat tutustuttamaan katsojan omalaatuiseen hermoilevien hahmojen joukkoon, ja siihen suuntaan Anything Else alkumetreiltään lähtien tallustelee, sillä Amanda sulautuu kerhoon helposti. Näyttelyura ei oikein ole saamassa tuulta siipiensä alle koe-esiintymisten tökkiessä, mikä taas saa äänekkäästi stressailemaan tilannetta. Vuosipäivää pitäisi pariskunnan iltasella juhlistella, mutta eipä siitäkään oikein mitään tule, koska epäonnistuminen on laittanut ahmimaan ennakkoon, joten koko homma menee kinasteluksi ravintolan edessä kaatosateen ropistessa niskaan. Merkkipäivän kunniaksi Jerry siis päätyy asunnolleen tekemään juhlaevääksi tonnikalavoileivän, eli eipä tunnelma ainakaan siinä mielessä kattoa tavoittele. Kaiken muun riemukkuuden lisäksi Amanda mainitsee, että hänen äitinsä Paula (Stockard Channing) olisi myös muuttamassa saman katon alle parin kanssa. Voi siis ainakin väittää, että sattuu ja tapahtuu, eikä elely sinänsä pääse tylsäksi arkirutiiniksi muovautumaan.



"I've had a crush on you since we met. Couldn't you tell, the way I was ignoring you?" 
"Well, there was something compelling about your apathy."

Luovan tilan luovuttaminen hätämajoituskäyttöön aiheuttaa tietysti lisää närästystä ja kun siihen perään agenttikin soittelee, että eivätpä kynäillyt vitsit minkäänlaista naurua herättele, niin onkin taas murhekiintiössä setvittävää. Elokuvan kerronta on paikoin hiukan heitteleväistä, sillä kunhan Amandan ja Jerryn yhteiseloa on pikaisesti vilauteltu katsojalle, onkin jälleen aika hypätä pikkuisen taaksepäin niihin päiviin, jolloin kaksikko toisiinsa hullaantui. Tuolloin Jerry oli vielä vakaassa suhteessa Brooken (KaDee Strickland) kanssa ja Amanda oli Jerryn kaverin (Jimmy Fallon) kanssa yhdessä. Ensimmäinen illanistujainen kuitenkin nostatteli pientä ihastusta ilmaan Jerryn ja Amandan välille, koska jaettuja kiinnostuksen kohteita tuntui ilmaantuvan liukuhihnalta. Jerryn kuullessa Bobin avioitumisaikeista hän otti asiakseen edetä ripeämmän kaavan kautta kutsuen Amandan kävelylle ja levykauppaan ja siitä asiat vauhdittuivat. Tuntemukset osoittautuivat molemminpuoleisiksi, ja niiden jälkiä Jerryn piti töksähdellen kumppanilleen valehdella. No, ennen pitkää salat tulivat julki, mikä taas tarkoitti Brooken lähtevän kimpaantuneena kävelemään.

Näiltä pohjin on siis Amandan ja Jerryn romanssi roihahtanut käyntiin, mutta jo ensimmäiseen vuoteenkin on saatu mahdutettua monessakin mielessä hankalia aikoja, ja niistä Jerry terapeutilleen puhelee. Ilman isompaa edistystä ja apua tosin. Lisäksi mieleen alkaa Davidin auttelemana eksyä vainoharhaa ja epäilystä siitä, mitä kumppani mahtaakaan omalla ajallaan hääräillä ja liekö kuvioissa kyseenalaisempaa huvitusta. David tietysti viskoo bensaa liekkeihin kehotellen toista vakoilupuuhiin. Rakkauselämän tulevaisuus ei siis erityisen turvatulta vaikuta ja ammatillisessakin mielessä melkoisen epävarmalla polulla tallaillaan. Harvey kovasti tahtoisi suojattinsa allekirjoittavan seitsemän vuoden jatkosopimuksen, mikä aiempien näyttöjen perusteella näyttäisi tarkoittavan kituuttamista ilman mainetta ja mammonaa. Dobelilla on toki tähänkin pulmaan omat neuvonsa annettavaksi. Television puolella komediaa kirjoittaville hepuille saattaisi hyvinkin löytyä palkkioiltaan paljonkin parempaa puuhaa. Sepä edellyttäisi muuttoa ja irtautumista nykyisistä velvoitteista. Jerryn kohdalla tällainen muutos on hyvinkin hankalaa, sillä hänellä on huomattavia vaikeuksia jättää mitään tai ketään taakseen. Saapa siis nähdä, miten miehen lopulta käy...?



"Do you love me?" 
"What a question. Just because I pull away when you touch me?"

Vaikkei Anything Else näin uusinnallakaan onnistunut erityisen laadukkaana lajityyppinsä edustajana näyttäytymään, niin sopii silti sanoa, ettei se ainakaan rakenteeltaan tai ratkaisuiltaan ihan tavallisin teos siinä sarjassa ole. Jos siis toivoo poikkeamaa perinteiseen "ihastus-vaikeudet-paluu yhteen"-kaavaan, niin uskallan väittää elokuvan hipsivän jossakin määrin omia reittejään, vaikka tuttuja juttujakin toki esiintyy. Romanttisena viihteenä Anything Else jättää ainakin tämän katsojan kohtalaisen viileisiin tuntemuksiin, koska eipä se hullaantumisen hekuma ruudun takaa erityisen voimallisena hehku ja oikeastaan samaan tapaan käy ongelmien ilmaantuessa, eli sydäntä ei hirmuisesti riipaise pariskunnan kamppaillessa milloin minkäkin pulmansa kanssa. Muiden nähtyjen Allenin elokuvien perusteella uskaltaa olettaa, että liikaa siirappisuutta on tarkoituksellakin karteltu ja tahdottu painotella kyynisempään sävyyn niitä rakkaushuolia napakampaan sanailuun käärittynä. Lässyä lätinää kaipaaville siis on tarjolla hempeilyä kohtalaisen niukasti. Muutenkin omalla kohdalla väreily jää vähäiseksi, koska ihastumisen liekki lähtee mielestäni hiipumaan melko nopsasti ja sitten seuraillaan niitä karikkoja kiroineen. Paikoitellen huvittavasti toki, eli siinä mielessä Anything Else on vähintään menettelevän viihdyttävää vilkuiltavaa.

"Yeah, that's what they said in Germany. You know there were actually groups in Germany called "Jews for Hitler"? They were deluded, they thought he'd be good for the country. They trusted a naked bus driver, never trust a naked bus driver."

Hahmojoukko itsessään on yksi syy siihen, etteivät sattumukset niinkään käy rintaseutua kurittamaan tai kyyneliä taikomaan. Onhan toki Allenin muissakin romanttisissa komedioissa samasta maailmasta tempaistuja tyyppejä, mutta väittäisinpä, että näiden iloista ja suruista monesti enemmän osaa välittää. Nyt pääsee käymään miltei koko pääjoukon kohdalla niin, että on tahdottu kaikista tehdä neuroottisesti hermoilevia sekä kinastelevia tapauksia. Enemmän ei tässä mielessä ole välttämättä enemmän, ainakaan mitä yleiseen hauskuuteen tulee, vaan pääseepä pikkuisen uuvahtamaan sekoilua seuraillessa. Jos nämä tyypit ajoittain vaikuttavat kaipaavan rauhoittavia, niin katsomoon voisi kelvata pienoinen piristyspilleri, sillä itsekeskeinen omien ongelmien äänekäs vyöryttely ei valitettavasti pysty pysymään erityisen hauskana läpi elokuvan ja maku alkaa kulahtaa. Voihan tämä hyytyminen johtua osaltaan siitäkin, että siinä missä useat Allenin komediat ovat kestoltaan 90 minuutin luokkaa tai jopa alle, niin nämä monesti tyhjänpäiväiset tilittelyt venäytetään rapsakasti yli sataan minuuttiin. "Tavalliset" hahmot tahdotaan tuupata taka-alalle, niin tasapainottava voimakin jää uupumaan. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita vaikkapa Deviton hahmon elämöimiset, joka tuntuu siltä, että pitäähän hänenkin päästä järjestämään isompi kohtaus, koska muutkin ovat omansa saaneet. No, kotisohvalla kiinnostus näiden suhteen kääntyy paljon ennen loppua laskusuuntaan...



"I feel like committing suicide, but I've got so many problems, that wouldn't solve them all."

Voisipa tässä vielä pari sanaa Jerrystä lausuisi, ja hänen osaltaan vaikutelma kallistuu hieman eräänlaisen epärehellisen vässykän suuntaan. Jos katsellessa tulee mieleen, että Biggs on pestattu esittämään Woodya nuorena, niin eipä sellainen arvelu kovinkaan pahasti taida metsään mennä, koska Anything Else ilmeisesti pohjaa melko vahvasti Allenin omiin kokemuksiin nuorena miehenä. Esimerkiksi IMDB osaa tiedotella, että Jerryn tapaan hän avioitui nuorena ja löysi kaverikseen vanhemman miehen, joka opetti elämää, huumoria ja muutakin tarpeellista. Sitä en lähde sanomaan, etteikö Biggs nuorena Allenina saisi naurujakin aikaiseksi jutuillaan, mutta osa höpöttelyistä taas särähtää korviin. Siinä missä Woodylta on tottunut kuulemaan kyynisempää paasailua sekä ivailevaa vitsailua, niin aivan yhtä luontevilta Biggsin höpöttelyt itsemurhista ja satunnaisten tuttavien teräväkielinen arvostelu eivät valitettavasti onnistu kuulostamaan. Elokuvan alkupuolella Jerry visioi kirjoittavansa novellin ihmisen toivottomasta yksinäisyydestä universumissa, jossa elämän täyttää lähinnä kärsimys. Käypä siinäkin mielessä, että uskottavuutta puuttuu vähintään ripauksen verran. Esimerkiksi Larry David turisee samankaltaista juttua huomattavasti vetävämmin ja ennen kaikkea hauskemmin Allenin elokuvassa Whatever Works.


Anything Else sijoittuu Allenin 2000-luvun taitteen kuivemmalle kaudelle, jonka aikana syntyi nippu elokuvia, jotka ovat vaisummin kehuja saaneet aikaan ja monien listoilla kirjautuvat ennemmin menetteleviksi kertakatseltaviksi tai vähän väsähtäneiksi keskinkertaisuuksiksi. Jos omin silmin nähtyjä tahtoisi näiltä vuosilta muutaman mainita, niin samaan laatuluokkaan karkeasti heittäisin Allenin ohjaukset Small Time Crooks, The Curse of the Jade ScorpionHollywood Ending ja Melinda and Melinda. Yhtäkään näistä en miksikään hermoja kurittavaksi kurjuudeksi kiroaisi, mutta vähän puolivaloista menoa vilauttelevat ja Allenin parhaista tuttu tiukka ja tarkka vitsitykittely uupuu. Niinpä tämän katsojan mielenkiinto tällä kerralla lähti useampaankin kertaan harhailemaan kohti kauniita taustamaisemia. Puistokävelyt ja muu koristekuvasto kyllä piristävätkin elokuvaa selvästi, ja luulisinpa, että ilman niitä hahmojen tuskailut olisivat astetta nihkeämpää seurattavaa. Kuviin liittyen sopii sanoa, että Scanboxin varhaisempi kotimainen julkaisu on kuvasuhteeltaan typistetty, kun taas Atlanticin uudempi kiekko näyttää näkymät kokonaisuudessaan. No, uudempi levy taas on lisukkeista täysin riisuttu, mutta enpä lähtisi Scanboxia extrojen takia suosittelemaan, sillä käytännössä bonusosasto tarjoaa jokusen tekstiruudun tekijöiden esittelyä ja kuvauksista kertovaa juttua.

"You know, Falk, if a guy comes out onstage at Carnegie Hall and throws up, you can always find some people who will call it art."

Hieman sillisalaattimainen olo lopulta jää jälkeen, kun aika lopputekstien koittaa. Juttuja ei oikein voi yksitoikkoisiksi julistaa, vaan aiheet ja kommellukset rönsyilevät useampaankin suuntaan. Milloin ollaan tökkivässä terapiassa kertailemassa outoja unisteluja, toisena tuokiona taas hankkimassa lahjapyssyä natsien varalle sekä aloittamassa selviytymispakkauksen valmistelua jonkin hurjan katastrofin varalle. Siinä mielessä siis yritystä löytyy, mutta etenkin näin uusinnalla nauruhermojen kutkuttelu ja hyväily jää kaivattua vähemmälle. Tympivimpiä osuuksia ihmetellessä kaverien säheltäessä sitä ja tätä käykin mielessä, että ehkä Allen on hiukan hutiloiden kasaillut aiemmista käsikirjoituksistaan karsimaa b-materiaalia, eikä tämä yhdistelmä oikein missään vaiheessa kunnolla kiitoon käynnisty. Woody itsekin unohtuu pitkäksi ajaksi ensimmäisellä kolmanneksella, vaikka kyllähän hän silti ihan riittävästi ehtii hivenen vinksahtaneita aatoksiaan esittelemään. No, vaikka vitsit eivät juurikaan sitä ykkösosastoa edusta, niin hykerryttävää höpöttelyä elokuvaan mukavasti mahtuu, mutta nautiskelua pikkuisen verottaa liiallinen rasittavampien luonteenpiirteiden tykittely katsomon suuntaan. Kaipa tällekin suuremmat ihailijansa löytyy, mutta omista Allen-suosikeista Anything Else jää kyllä kovin kauas.



Anything Else (2003) (IMDB)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti