Kunhan kliksauttaa jakson vauhtiin, niin siellähän se paatti heti ensimmäisissä kuvissa puksuttelee ja ruusutkin jo kauniilla kukillaan tiedottelevat, että talviturkit on viskaistu jonnekin seuraavia kaukaisia pakkasia odottelemaan. Pian laivan edessä onkin jo Saltkråkanin pysäkki, jonka läheisyydessä rantakivillä Pampula innokkaana vartoilee, ja kyllähän isommat siskotkin veneestään raakkuvat omintakeisia terveisiään tulijoille. Vaikuttaa siltä, että Melkerssonien kantamuskuorma on edellistä suurempaa mallia, mutta kaipa se koko kesän jatkuva vierailu vähän tarvikettakin vaatii. Freddy (Bitte Ulvskog) ja Teddy (Lillemor Österlund) unohtavat soutupelinsäkin köytellä rantaan jälleennäkemistohinoissa, ja niinpä venepienoinen saa uuden mahdollisuuden livahtaa karkumatkalle Suomeen. Tästäkin toilauksesta toki naurulla selvitään, ja pääsevätpä pojat vaihteeksi vinoilemaan solmujen sitomisesta.
Ensimmäisessä jaksossahan Melkerssonien ensiaskeleet eivät läheskään yhtä ihastuttavasti sujuneet, sillä kesäinen kasteleva sade uudet asukkaat toivotteli tervetulleeksi, eikä vuokramökkikään heti haltioituneesti laittanut kiljahtelemaan, mutta tämä toinen kesäkausi Saltkråkanilla on alkamassa huomattavasti viehättävämmissä tunnelmissa. Malin (Louise Edlind) itsekseen puhelee tutun talon pihalla, että miten erinomainen paikka Nikkarila onkaan ja muutkin perheenjäsenet tuntuvat jakavan valtavan myönteiset mielialat. Tällä kerralla ei ole tarvetta jäädä muuttopuuhia tarkkailemaan, vaan touhuilu ulkona tuntuu kaikkia vetävän puoleensa. Malin lähtee viettämään aikaa kukkakedolle Pampulan ja Laivurin kanssa, ja hieman myöhemmin sinne myös Björn (Tommy Johnson) astelee aikomuksenaan kulutella upeaa kesäpäivää hyvässä seurassa istuskellen. Jotenkin Pampula saa käännettyä puheet Malinin mahdolliseen avioitumiseen, mikä myös Björnia kovasti kiehtoo. Pienoista kiusimista on havaittavissa puolin ja toisin, mutta miekkosen harmiksi Malin ei ole hääkirkkoon ihan piakkoin astelemassa...
Jokke-pupunkin pitää tietysti päästä talviasunnostaan aurinkoon paistattelemaan ja raikasta ilmaa nenullaan nuuskuttamaan, eli Melkerin (Torsten Lilliecrona) hommahan se on nakutella perheen pörröisimmälle jäsenelle pienimuotoinen ulkotarha. Tätä puuhaa tulevat hieman häiritsemään vuoden takaa tutut Nikkarilan seinälautojen suojissa viihtyvät ampiaiset, liekö sitten jonkinasteinen uusintaottelu aluillaan. No, suuria hyönteissotia ei toistaiseksi ainakaan julistella, vaan jutut kääntyvät ihan toiseen suuntaan Pellen (Stephen Lindholm) udellessa, että tuleekohan Saltkråkanista perheen jokavuotinen kesäpaikka. Kyllähän sellainen vaihtoehto kovasti monenkin mieltä lämmittää ja Melker pohtii, että jospa vain olisi enemmän rahaa, niin voisi ostaa samaisen talon ja kunnostaa siitä saaren upeimman asumuksen. Kun kerran rahasta jutellaan, niin tuleepa samalla ilmi, että kuluvan kauden vuokrarahat on vielä omistajan suuntaan tilittelemättä, muttei Melker asiasta hirmuisen huolissaan ole, vaan puhelee, että vuokravälittäjänä toimivan Mattsonin pitäisikin jossakin vaiheessa piipahtaa kylässä, ja sitten samalla laitetaan paperit kuntoon.
Sattuupa samoihin aikoihin saaren venelaituria lähestymään hieman vieraampi paatti, jonka kyydistä mainittu Mattson löytyy. Hän ei olekaan ihan yksin merimatkalle lähtenyt, vaan mukana on Karlberg Lotta-tyttärensä kanssa. Piakkoin selviää, ettei tämä mikään pelkkä huvireissu kesäiseen saaristoon ole, vaan merellinen tontti miestä kiinnostaa ja ostohaluja kyllä löytyy. Esiteltävä kohde sattuukin olemaan Nikkarila ja nämä uutiset tulevat Melkerssoneille täytenä yllätyksenä ja ymmärrettävästi varsin ikävänä sellaisena. Lomakausi on vasta alkumetreillään, kesäaurinko loimottelee lupaillen ihania saaripäiviä ja sitten jo pikainen häätö uhkaa. Karlberg ei aikomuksiaan mitenkään verhoile, vaan julistelee rähjäiseksi katsomalleen Nikkarilalle purkutuomion pikaisen vilahduksen perusteella. Siinä missä Melker perheineen näkee kodikkaan, vaikkakin hieman laittoa vaativan mökkerön jopa paratiisimaisena unelmapaikkana, niin Karlbergille samainen torppa onkin täysin arvoton rotisko, joka pitää hävittää tonttia pilaamasta. Lopullinen päätös saa jäädä odottamaan seuraavaa aamua, mutta Karlberg on silti melkoisen varma, että nimet kauppapapereihin raapustellaan. Toiset saavat tyytyä odottamaan, millaiseen ratkaisuun lopulta päädytään ilman sen suurempaa sananvaltaa.
Ihan hirmuisen riipaisevaa jännitysnäytelmää ja sydäntykytyksiä Nikkarilan lopullinen kohtalo ei katsomossa saa aikaan, koska elokuvia nähneenä etukäteen tietää, etteivät ne Melkerssonien päivät Saltkråkanilla ole vielä lähelläkään loppuaan. Jakson ensiesityksen aikoihin tilanne toki on ollut toinen, mutta ehkäpä olisi kuitenkin ollut epäuskottavan outo loppukäänne laittaa muuten erittäinkin hyväntuulista sarjaa niinkin surullisissa merkeissä pakettiin. Vaikka tässä tosiaan osaa hiukkasen ennakoida seuraavan ja samalla viimeisen jakson suuria päätöksiä, niin siitä huolimatta lopputekstien kohdilla vähintään pienoinen haikeus hiipii mieleen. Kyllähän se ilo ja riemu pikkuisen hiipumaan pääsee siinä seuraillessa, miten yleensä iloinen sekä touhukas perhe hajautuu teilleen kuka minnekin ja lopulta hiljaisina sekä mietteliäinä astelee ruokapöydän ääreen. Perinteistä yhteistä juhlahuutoakaan ei ole innostusta kajauttaa, vaan kaikkien ajatukset haahuilevat viimeisten käänteiden tuomassa pettymyksessä. Huoli ja murhe ei pelkästään Nikkarilan ylle jää leijumaan, vaan vähän alakuloisiin tunnelmiin tiedot laittavat Grankvistienkin katon alla, vaikka Pampula tosin jaksaa edelleen satumaisen onnellista loppua toivoa...
Vaikka huolestuttavammat seikat loppupuolella nousevat miltei kaikkien saarelaisten mieliin, niin eihän jakso noin kokonaisuudessaan mitään murheiden märehtimistä ole, vaan minuuttimäärässä mitattuna iloiset huvitukset vievät selkeän voiton surusteluista. Saapuvaa kesää otetaan riemukkain mielin vastaan, joten hurjia vesipetoja räpiköi ja roiskii rantavesissä tuntikausia. Kujeiluosastoa taas edustaa hieman nenäkkään Lotan kanssa kinastelu ja siihen jatkoseurauksina liittyvät holtittomat suihkuttelut. Kaikki eivät kuitenkaan niinkään vauhdikasta temmellystä himoitse, vaan aika voi kulua varsin mukavasti kukkaseppeleitä väsäillessä ja suvikauden ihanuuksista laulellen. Pupun silittely menee myös hempeämmän harrastelun puolelle, vaikkakin Jokke päättää käyttää mahdollisuutensa hyväksi ja kirmata karkumatkalle. Siitäpä syntyy laajempi kanijahti isomman joukon pinkaistessa perään. Näyttääpä Jokkekin nauttivan täydestä rinnastaan näistä säistä kesäisistä ja vapaammista loikista kauniiden kukkien keskellä. kieltämättä komeiden pomppujen jälkeen onkin mukava pötkötellä lämpöisellä kivellä.
Jos nyt muistelen parin kuukauden taakse maaliskuun alkuun, niin ehkäpä ensimmäiset jaksot olivat pienoinen pettymys visuaalisessa mielessä elokuvien näyttävämpiin kuviin tottuneille silmille, mutta osien edetessä kuvallinen kaunistus ja haikailemani kesäinen saaritunnelmointi on jatkuvasti ja vähän vaivihkaa hivuttautunut viehättävämpään suuntaan. Levyjen laadukkuuttakin tekee jälleen mieli kehua, koska ainakin paikoin näyttää siltä, että on onnistuttu tekemään parempaa jälkeä kuin elokuvaversioiden kohdalla, ja näistä onkin ilo napsia hetkiä talteen vaikkapa talvikauden käyttöön. Kuvakaappauksia tekstiin valikoidessa kävikin mielessä, että tämäkin noin 27-minuuttinen tarjoaa useammankin otoksen, jotka jäävät oletettavasti helpostikin muistiin pitkäksi aikaa mieltä piristelemään. Siihen päälle yleinen vihreys laulelevine lintuineen ja sympaattisine hahmoineen, niin eipä tarvitse hirveästi ihmetellä, miksi sarja aikoinaan ja toki edelleenkin niinkin moneen sydämeen tiensä löysi ja kaipa pysyvämmänkin kotinsa teki. Tässä vaiheessa sopii olla erittäin tyytyväinen siihen, että päädyin elokuvien lisäksi sarjalaatikonkin kokoelmaan lisäilemään. Siitä on riittänyt kauniisti kuvattua iloa sekä aidonoloista sydämellisyyttä useammaksi tunniksi, eivätkä nämä tarinat onneksi taida katsomisesta kovin paljoa kulahtaa, vaan jonakin tulevana talvena mielellään lähtee Saltkråkanin suloisista päivistä nauttimaan. Vielä ei tosin tarvitse jäähyväisraapustusta tehdä, sillä vuorossa on vielä viimeinen jakso ja vähän muutakin samaiseen saareen liittyvää.
Vi på Saltkråkan: Snickargården i fara (1964) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti