Huhtikuussa autot hurautettiin jälleen käyntiin, sillä neljän tuulen tie kutsui matkaajia upeine näkymineen. Jälleen voisi väittää, että vierailu olisi voinut kattavampikin olla, sillä kiireellä kaasuteltiin paikasta toiseen, mutta tulihan siinä pikkuisen asiaakin samassa kera kauniiden kuvien kimaran. Silloisen iltaman toinen puolikas taas jätti viileämmän vaikutuksen, vaikka vauhdikkaasti kieltämättä viiletettiin laskettelurinteillä. Toistaiseksi levyltä on paljastunut siis hivenen epätasaista tavaraa, eivätkä kaikki pätkät missään nimessä erityisen loistokkaita ole, mutta yleisesti summailtuna ihan mielellään niitä on tullut vilkuiltua ja aika kulunut mukavasti, vaikka asiasisältö taitaa hävitä matkailua mainostavalle puolelle melko selkeästi. Ehken siis lähde väittämään, että kiekko "täysiverisistä" dokumenteista koostuisi, koska eipä näissä katsojaa millään lyijynraskaalla tietovirralla kuormiteta. Tarkemmin en lähde enää näitä summailemaan, vaan linkkien kautta kattavammat jutut löytyvät kera sekalaisiin jaaritteluihin johtavine aasinsiltoineen. Vielä olisi siis vajaat 20 minuuttia kahlailtavaa jäljellä, mutta tuskinpa merkittäviä poikkeamia on aiempaan linjaan verrattuna luvassa.
Sompio
Alkuun otetaan suunta kohti Sodankylän seutuvia ja näitä ovat vuonna 1962 ilmestyneeseen lyhytdokumenttiin olleet osaltaan taltioimassa ohjaajana sekä kuvaajana toimiva Niilo Heino, käsikirjoituksesta vastaava Osmo Vuoristo ja kertojana höpöttelevä Olavi Puusaari. Ainakin hatara muistini tahtoo väittää, etteivät pari jälkimmäistä ole levykoosteen aiempien elokuvien tekemiseen osallistuneet, mutta Heino on kuvaajana parissakin tapauksessa kunnostautunut. Ehkei näillä tekijöillä loppujen lopuksi niin hirmuisen suurta merkitystä ole, sillä usein kymmenen minuutin kieppeillä pyörivät pätkät eivät välttämättä tarjoa mahdollisuuksista parhainta persoonallisen kädenjäljen esittelyyn. Mainitaan kuitenkin, että Sompio sisältää levyllä aiemmin nähtyä kuvamateriaalia, josta ainakin osa on peräisin vanhemmista elokuvista, joissa Heino on ollut kuvaajana. Kyseessä siis välähdykset puuhista kodan läheisyydessä ja rannassa lepäilevistä veneistä. No, tällainen kierrätys on jo ehtinyt tulla tutuksi ja sinänsä ymmärrettävää, kun samoja tekijöitä projektien parissa on ollut hääräilemässä ja julkaisijakin sama. Joka tapauksessa se hiukan hämmentää, kun tässäkään teoksessa kestoa ei ole edes kahdeksaa minuuttia ja siinäkin pitää varsin suoraan lainailuun turvautua. Muutenkaan kuvasto ei varsinaisesti häikäisemään pääse, joskaan ei oikein tee mieli moittimaankaan lähteä, sillä kamerat jälleen ovat löytäneet viipaleen kaunista pohjoista luontoa, jossa ihmisepelit touhukkaasti toimiaan ja askareitaan harjoittavat.
Visuaalinen puoli ei siis ihan päällimmäisenä mielessä kimaltele katselun jälkeen, mutta sanoisinpa, että Puusaarelta sujuu tarinaniskeminen ja muu turinointi erinomaisen hyvin. Höpinöissä on jälleen tervetullut runollisempi ote, eikä ainakaan tule mielikuvaa, että joku innoton lukee suoraan paperista parit faktat ja homma sillä selvä. Oikeastaan heti ensisekunneilla rento ja tunnelmoiva puhelu nappaa mukaansa, jos ei nyt aivan aikojen alkuhämärien pohjoiseen, niin edes jokusen vuosikymmenen taaksepäin. Kaverin selitellessä Lapin lasten laitumista ja poropoikasten polkusista pystyy oikein helposti loikkaamaan tälle vähän pikaiselle Sompion kierrokselle. Hehkutellaan, miten silmien eteen avautuu kaukaista korpi-Lappia tuntureine ja metsineen, mitä on yksinkertaisesti kiva kuulostella ja mielessään makustella. Joku voisi mahdollisesti tuomita nämä tarinoinnit naurettaviksi lörpöttelyiksi, mutta itse kovin tykkäilen, että siihen suuntaan kallistutaan, eikä vain kuivahkosti selosteta, että jaahas, tässä sitä on tällaista ja siirrytäänpä seuraavaan kohteeseen. Tahtoo siis sanoa, että huomattavasti kauemminkin tässä seurassa viihtyisi, ja entistä paremmin, jos kuvat värähdyttelisivät yhtä miellyttävästi.
"Kuudesta terävähuippuisesta tunturista muodostuva Nattasten tunturiryhmä sijaitsee kokonaan Sompion luonnonpuiston alueella. Sen korkein tunturi on 544-metrinen Terävä-Nattanen. Maasto vaihtelee aapasoista ja kuusikoista tunturikoivikoihin ja puuttomaan paljakkaan.[5][6] Nattaset poikkeavat geologisesti monista muista tuntureista sillä ne muodostuvat Nattasten graniitiksi kutsutusta kivilajista. Erikoisuutena tuntureilla on erikoisia tooreiksi kutsuttuja, lohkeilleita kivimuodostelmia.[7][8]Puisto muodostaa yhdessä Urho Kekkosen kansallispuiston ja Kemihaaran erämaa-alueen kanssa UK-puisto-Sompio-Kemihaara -Natura 2000 -alueen.[9] Natura-alueella eläviä Euroopan unionin luontodirektiivin II liiteessä mainittuja lajeja ovat ainakin saukko, ahma, pohjanharmoyökkönen, kiiltosirppisammal, isotorasammal, lapinleinikki, lettorikko, laaksoarho, lapinhilpi sekä tundrasara. Myös lintulajisto on runsas.[6]"
Sompion luonnonpuisto
Jos tämän kierroksen nähtävyyksiä hiukkasen listailisin, niin maisemaotoksissa nähdään Sompiojärvi, johon kertoja maalailee liittyvän noin tuhatmutkaisen Luiron, joka aikoinaan toimi merkittävänä väylänä pohjoisen pelloillekin. Nattasten tunturirykelmä taas vartioi näitä karuja korpia. Tosin eivätpä ne sentään kuvausten aikoihinkaan niin karuja olleet, että ihmiselely olisi poissa pysynyt, ja niinpä nähdäänkin kaikenlaista touhukasta puuhailua. Karjatalous vaatii talvikauden suhteen melkoisesti kuivaa heinää, mikä tarkoittaa, että viikatteet viuhuvat vinhasti kesäisillä pelloilla, ja kuten kertoja mainitseekin, niin asumusten läheiset niityt eivät riitäkään, vaan pitää varastoevästä lähteä vesiteitse hieman etäisemmiltä heinämailta veneiden kanssa etsimään. Siitäkin juttua tulee, että peltojen tarjonta ei pysty koko vuodelle täytettä vatsoihin tuottamaan, joten ruokapöytään kiskotaan ahkerasti täydennystä Sompiojärvestä, kun vesien viljaa sieltä runsaasti kalastellaan. Elonet tietää kertoa, että aihepiiristä olisi samojen tekijöiden toimesta kuvattu lisääkin materiaalia hieman kattavammiksi lyhytdokumenteiksi, mutta sellaisia ei tältä levyltä valitettavasti löydy, joten kyseiset tuokiot jäävät nyt ihmettelemättä ja kommentoimatta. Seuraavista kahdesta dokumentista on siis kyse:
Niittyheinänteko (1961)
Kiiskimarkkinat (1961)
"Tarinan mukaan Sompiossa eli ennen vanhaan suuri lovinoita Akmeeli. Akmeeli asui kodassa Sompiojärven rannalla ja väliin Luirojoen varressa. Kuuluisaa lovinoitaa saatettiin tulla tapaamaan pitkienkin matkojen takaa.Akmeelin kerrotaan olleen Lapin tunnetuimpia ja arvostetuimpia noitia. Noitarumpua rummuttaen Akmeeli saattoi muuttaa olomuotoaan. Akmeeli saattoi muuttua vaikka sudeksi tai uiskennella kalana. Kuuluisa on myös tarina Akmeelin viimeisestä loveen vaipumisesta. Ennen loveen vaipumistaan Akmeeli kertoi vaimolleen sanat, joilla tämän tulee herättää hänet tietyn ajan kuluttua. Vaimo kuitenkin unohti sanat eikä voinut herättää miestään. Lopulta Akmeelin ruumis haudattiin ja haudan kerrotaan löytyvät Sompiojärven suunnalta.Vaimon kerrotaan muistaneen sanat vasta 30 vuoden kuluttua, mutta silloin se oli jo myöhäistä. Akmeeli oli silloin ollut jo liian kauan matkalla, eikä häntä enää voitu herättää.Sanat, joilla vaimon piti herättää Akmeeli: "Hauen suolen soikeroista, kolmannesta koikerosta, Akmeeli Antereeus, paijele jo pajas!""
Lovinoita Akmeeli
Arkisen aherruksen sekaan saadaan sujahtamaan ripaus mystiikkaakin, mikä kyllä oman kiehtovan lisäyksensä tuo tullessaan. Mistään kattavasta perehdytyksestä vanhojen jumalien maailmaan tai legendaaristen noitien edesottamuksiin ei ole kyse, vaan lähinnä pieni pintaraapaisu annetaan ihmeteltäväksi, joka innostaa lueskelemaan lisää. Akmeel-noidan väitetystä hautapaikasta saadaan lyhyt välähdys ja kertoja tästä pari sanaa puhelee, mutta sen suuremmin ei salaisuuksien verhoja ehditä raottelemaan, vaan tarkemmat tiedot pitää tutkailla muualta. Yläpuolelle lainailin lyhennetyn summailun Akmeelista, mutta onhan niitä kutkuttelevampia näkemyksiäkin saatavilla. Esimerkiksi Jari Rossin kirjoitus liittyen Akmeelin kujeisiin on huomattavasti mielenkiintoisempi. Siinä tämä tunkeilevia ja ilmeisesti vähän ahneita kalastajia vastaan kamppaileva ja jättihauen olomuodon ottava noita lopulta jää itsekin loitsujensa vangiksi. Kertomuksen voi tosiaan kokonaisuudessaan lukaista linkin kautta, josta seuraava lopettelu on napattu:
"Tarina kertoo että Pirkkalaispäällikkö oli kiireesti soutanut järven yli lähellä olevaan Isosaareen ja juuri ennen rantaa veneen kimppuun oli hyökännyt jokin valtava kala, ilmeisesti hauki, arviolta neljättä metriä pitkä. Mies oli viime tipassa päässyt turvaan maalle. Isosaaresta pääsee kahlaamalla erääseen toiseen saareen, jonne Olli raahautui turvaan. Tämä saari tunnetaan nykyään nimellä Tulkinsaari. Olli ei uskaltanut lähteä saarestaan mihinkään, koska tiesi Akmeelin vaanivan haukena järvessä. Akmeeli taas pelkäsi Ollin väkevää miekkaa ja sen tähden piilotteli järvessä. Näin jäivät Akmeeli ja Olli Ollinpoika tavallansa toistensa vangiksi ikiajoiksi. Kummankin taikavoimat ovat hiipuneet, ja Saamelaiset ja Pirkkalaiset pääsivät sopuun järven kalastusasioissa. Tosin aina joskus tyynenä iltana näkyy järven pinnassa maikkuja eli kalan hyppyjä. Akmeeli siellä kurkkii ihmisten maailmaan ja vähäisillä voimillaan hönkii loitsujaan. Senpä takia vieläkin ihmisten kesken on aina joskus pientä vihaa, ahneutta ja kateutta, varsinkin kalamiehillä. Nykyisillä samaaneilla jotka kaikki polveutuvat Akmeelista onkin tehtävänä pitää kurissa nämä kolme pahetta, niin ja myydä edelleenkin tuulia, mutta vain hyviä sellaisia. Väitetään että nykyisin jokainen samaanin kohtaama ihminen on enimmäkseen hyvällä tuulella."
Sompio muistuttelee myös, että samanniminen kirja on jo pitkään hyörinyt sekä pyörinyt henkilökohtaisella hankintalistalla, mutta vieläpä en ole paljoakaan saanut asian suhteen aikaan. Kyseessä siis on Lapista enemmänkin tarinoineen ja muutenkin tuotteliaan Samuli Paulaharjun yksi tunnetuimmista teoksista. Sompio - Luiron korpien vanhaa elämää ilmestyi Paulaharjun uran loppuvaiheilla vuonna 1939, sillä hän menehtyi neljä vuotta myöhemmin, vaikkakin kuoleman jälkeen julkaistiin vielä teoksia. Ilmeisesti Paulaharju itse piti kirjaa parhaanaan ja mielenkiinto sitä kohti onkin kova. Hiukkasen olen siihen tutustunut, koska kirjan voi kokonaisuudessaan latailla tekstitiedostona vaikkapa täältä, mutta koska Salakirjat on siitä uuden ja houkuttelevan hienon painoksen viime vuonna saanut aikaiseksi, niin tuskinpa tulee kokonaisuudessaan luettua ennen kuin saan tuon version tilailtua. Silmäiltyjen pätkien ja muiden näytteiden perusteella kirja sisältää kiehtovaa ja kivaakin kerrontaa menneistä elämäntavoista ja uudistusten alle kirjaimellisestikin hukutetuista tienoista. Samainen taho on julkaissut muitakin Paulaharjun Lappi-aiheisia teoksia, jotka toki myös kiinnostavat. Sivustolta löytyy hyvät kuvaukset kaikista teksti- ja kuvanäytteineen. Siellä kertoillaan esimerkiksi tuohon tapaan siitä, mitä Sompio pitää sisällään:
"Tuotteliaimpiin kansanperinteen kerääjiimme kuuluva Samuli Paulaharju kulki 1930-luvun lopulla Sompion mahtavia erämaita. Saariselän, Kitisen ja Kemijoen kehystämä, nykyiseen Sodankylään kuuluva korpien ja aapojen maisema oli reppumiehelle tuttu jo vuosikymmenten takaa. Läheinen oli myös korven kansa. Vaimonsa Jennyn kanssa Paulaharju keräsi talteen yli 80 sompiolaisen muisteluksia.Erämaa tuotti kaltaisiaan ihmisiä: kärtsäköitä, korpikontioita, körrejä, velhoja, mätkänputkuja ja jöntäntönttejä, jotka olivat ”aivan omiansa rymyään rannattomissa korpimaissa”. Heidän kielellään Paulaharju puhuu. Aiheena on koko metsäperäläisen elämänpiiri tuvasta tunturinlaelle ja aina manan rajan taa. Ja tuskin hetkeksikään unohtuu taustakangas, suuri elävä luonto.Ensipainoksen ilmestymistä 1939 jouduttiin lykkäämään. Syynä oli Paulaharjun kirjaansa piirtämä kartta, jonka katsottiin olevan vaarallisen hyvä, jos se joutuisi vihollisen käsiin. Myös muu kuvitus on täsmällistä ja taiteellista. Historiallista mielenkiintoa lisää se, että monilta osin teos kuvaa alueita, jotka kylineen hukutettiin Lokan tekojärven alle 1960-luvun lopussa. Sompion parhaimmat tarinat eivät kuitenkaan kadonneet – todiste on kädessäsi."
Kuvauksen takaa löytyvistä tekstipätkissä on havaittavissa samansuuntaista mielekästä kerrontaa kuin mitä tässä lyhyessä dokumentissa harrastellaan, ja sepä saa toivomaan, että näitäkin kertomuksia voisi elokuvamaailman puolella kattavamminkin hyödynnellä. Ehkä näin on tehtykin, enkä vain ole asiasta tietoinen tai joku vielä tulevaisuudessa niihin tarttuu ja lähtee näitä Lapin saagoja valkokankaille tai kotikatsomon ruuduille tuomaan. Itse ainakin sellaisia erittäinkin mielelläni vilkuilisin ja tämä varhainen dokumentti tosiaan tarjoilee lähinnä kevyen katsauksen seudun elämänmenoon ja legendoihin, mutta ehkäpä on aika katsella Lappia vaihteeksi toisenlaisesta näkökulmasta, minkä esittelee levyn viimeinen osuus...
Ikämieli
Sompio (Elonet)
Sompio
Katso Lappia (Look at Lapland)
Kolmastoista lyhytdokumentti heittää sekaan muistini mukaan täysin uuden tekijäporukan, kun Seppo Huunonen vastaa ohjauksesta sekä käsikirjoituksesta, Olavi Tuomi Väinö Kolhosen kanssa kuvaa ja Pentti Fagerholm jutustelee katsojille. Tyypeillä on ainakin alkuminuuteilla ollut haussa hieman elokuvallisempaa otetta aiempiin pätkiin verrattuna. Kaupungin vilskeessä ihmisiä riittää ja autojen moottorit muristelevat, mutta Lapin luonnossa kaunis rauha vallitsee. Hieman väläytellään vanhempaa perua olevia noitamenojakin, kun ahdistelevilta karhuilta on loitsujen avulla suojaa haettu. Pohjoisen perukoillakin ajat ovat hiukkasen muuttuneet, sillä lomailijoiden telttakyliä nousee näihinkin maisemiin ja automatkailijat huristelevat aina vain kauemmas. Valtatie viisi toimii väylänä Sodankylän seuduille, ja ensimmäisenä kohteena on Salla. Porojakin alkaa näkyä tientukkeena, mutta eipä se reippaiden matkaajien menoa juurikaan haittaa, vaan reissu saa jatkua kohti haikailtuja näkymiä.
Melko nopeasti sävy hakeutuu matkailumainoksen suuntaan, kun kohteita ja paikallisia yrityksiä listaillaan sekä tietysti kehutaan. Mittaa tällä kierroksella on 11 minuutin verran, mikä tarkoittaa, että kiire on jälleen kerran kaverina, eikä katsojalle ainakaan mitään verkkaisempia tunnelmapaloja ehditä viskomaan, vaan kunhan yksi kohde saadaan hätäisesti käsiteltyä, niin pitää jo uuteen paikkaan kaasutella. Oulangan kansallispuistossa retkeilijät käväisevät jalkailemassa ja Fagerholm selittää, että korkeat kalliot muodostavat kanjonin, jonne auringon lämpöiset säteet eivät yllä hehkumaan, vaan vaeltajan on hyvä heittää paksua vaatekerrosta niskaan. Sallatuntureilta saadaan vähän kuvaa, mutta painotus tuntuu edelleen olevan matkailuelinkeinojen edistämisessä, eikä niinkään upeiden nähtävyyksien vilauttelussa, mikä jättää omalla kohdalla hieman puulta maistuvat tuntemukset.
Eipä se hotellien ja muiden majapaikkojen esittely kehumisineen niinkään närästele, sillä onhan eräissä aiemmissa kokoelman teoksissa ollut samaa touhua havaittavissa, mutta jatkuva hoppu osaltaan takaa sen, ettei juuri mistään saa kunnolla kiinni tai pääse paremmin herkuttelemaan edes yksittäisillä hetkillä. No, Savukoskella ehditään viettämään pikkuisen pidempi tovi metsästysreissun muodossa ja kertojakin hieman huvittavasti intoutuu tunnelmoimaan sillä, ettei stressi lainkaan pääse vaivaamaan, mutta seuraavana hetkenä kiidetäänkin kohti Pyhätunturia. Pohjoisen luminen lumoavuuskaan ei onnistu kunnolla välittymään hätäisten maisemaräpsäysten kautta ja vaikuttaakin väistämättä siltä, että on nopsasti pysähdytty ottamaan etäämmältä parit kuvat, jonka jälkeen onkin aika jatkaa matkaa. Samaahan toki harrastettiin aiemmin kehumassani Norjan ja Ruotsin kierroksessa, mutta väittäisin, että siinä tapauksessa tekijät olivat löytäneet paljonkin parempia kuvauspaikkoja ihasteltaviksi ja kertojakin niitä vetävämmin ylisteli. Ennen kuin on aika kääntää rattia uudelleen Sallaa kohti nähdään vielä Ivalon talvikautta, puhellaan pari sanaa Raja-Joosepista ja katsellaan talvista kuvaa Sodankylästä, mutta voimakkaampi viehätys tästä matkailutouhusta uupuu, eikä se mielestäni täytä täysin tarkoitustaan vetävänä mainoksenakaan.
Katso Lappia (Elonet)
Katso Lappia (IMDB)
Jotta ei tästä jälkimmäisestä ja samalla levyn tuoreimmasta (ilmestynyt 1967) teoksesta aivan liian ankeaa kuvaa tulisi väliteltyä, niin todettakoon vielä, että eihän se mikään räikeä pohjakosketus ole, vaan lähinnä yhdentekevämpää vilkuiltavaa, josta ei luultavasti kestäviä muistoja tule jäämään. Yleisesti pikkuisen puuduttavaa säntäilyä ja kohteiden rutiinimaista läpikäyntiä ei lyhyt loppukevennyskään lomasuosituksineen paljoakaan piristä. Onhan levyllä näitä muitakin, joissa sinänsä kivoja sekä kauniita kuvia vilisee, mutta mitään varsinaista innokasta viehätystä tai kiinnostusta ei pääse syntymään ja siihen kerhoon Katso Lappia mielestäni kuuluu. Sompio siis korjaa tästä kaksikosta melko helpon voiton ja on muutenkin mielestäni nipun paremmalla puoliskolla. Kuten tuli höpistyä, niin kohtalaisesti toivottavaa senkin kohdalla jälkeen jää, ja sinänsä olisikin ollut kenties hyvä ajatus laittaa levylle mukaan ylemmäs listatut pari sisarteosta, jotka ymmärtääkseni pureutuvat tarkemmin seudun elämäntapoihin. Hyvä mieli katselusta ja etenkin kuuntelusta jää tiivistetymmän dokumentinkin kohdalla, joten turhapa sitä liikoja valitella.
Hiukan hymyilyttää, että tämänkin kaikkiaan alle parituntisen dokumenttikokoelman läpikäynti venähti runsaasti yli puolivuotiseksi projektiksi. No, kaikki onnistuu, kun vain osaa jahkailla sekä vitkutella...! Elokuvien ollessa kautta linjan varsin lyhyitä kestojen vaihdellessa kuuden ja kahdentoista minuutin välillä, niin näitä on useamman kuukauden jälkeen hankalaa mihinkään tarkempaan järjestykseen laittaa. Onhan joukossa heikompaa ja vähemmän houkuttelevaa tarjontaakin, mutta yleisesti ottaen edelleen olen tyytyväinen hankintaan, ja valikoidusti näitä tulee luultavasti toistamiseenkin tunnelmoitua. Kaikkien suhteen ei mitään erityistä värinää uusinnan suhteen päässyt syntymään, mutta parhaat palat ainakin kelpaavat kertailuun. Tarkkaa paremmuusjärjestystä en osaa levyn sisällöstä tähän hätään lätkäistä, mutta karkeampi luokittelu jälleen onnistunee, mistä muodostuu seuraavanlainen jako lopetteluksi:
Kärkinelikko
Kolmen valtakunnan Lappia
Suomen pohjoisin kylä
Tornionlaakso - neljän tuulen tie
Tunturimaan kesää
Keskisarjalaiset
Lemmenjoki
Lomapäiviä Tenolla
Sompio
Tunturiin tulee kevät
Vähemmän maukkaat palat
Katso Lappia
Nyky-Lappia
Petsamon kuvia
Pohjola poroilla ajaa
Tunturia ylös alas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti