Crocodile Dundee in Los Angeles (Crocodile Dundee Los Angelesissa)

Toisen osan jälkeen saatiin odotella reilut kymmenen vuotta ennen kuin tämäkin Crocodile Dundee -elokuvasarja lopulta päivittyi trilogiaksi. Ohjaajaksi päätyi Simon Wincer, joka oli tehnyt jo aiemmin yhteistyötä Paul Hoganin kanssa elokuvassa Lightning Jack. Tällä kertaa Hogan on kynäillyt elokuvan yksin ja toimii myös yhtenä tuottajana. Tuottajien joukossa ovat myös Lance Hool ja hänen veljensä Conrad Hool. Kumpikin oli viisi vuotta aiemmin tuottamassa Hoganin elokuvaa Flipper. Varsinkin ensin mainittu on jäänyt parhaiten mieleen tuottamistaan ja ohjaamistaan melko kovistakin 1980-luvun toimintaelokuvista. Omina suosikkeina yhteistyöt Chuck Norrisin kanssa, mutta ei niistä nyt enempää tässä yhteydessä. Musiikista vastaa Basil Poledouris, joka kuuluu suosikkisäveltäjiin, mutta tästä ei kuitenkaan korviin tarttunut mitään erityisen hienoa valitettavasti.

Michael ja Sue (Paul Hogan ja Linda Kozlowski) jatkavat elämäänsä noin 20 asukkaan pikkukylässä Australian takamailla. Perhe on kuitenkin kasvanut yhdellä hengellä, kun pari on saanut pojan. Sue saa houkuttelevan työtarjouksen eräältä Los Angelesissa toimivalta sanomalehdeltä. Michael on myös kohtalaisen halukas vaihtamaan hetkeksi maisemia. Poika saa nähdä vähän muutakin maailmaa, ja pääseepähän itsekin vaihteeksi takaisin Yhdysvaltoihin.

Poika päätyy paikalliseen kouluun, äiti aloittaa uudessa työpaikassa ja isä keskittyy lähinnä erilaisten häiriöiden aiheuttamiseen. Pian paljastuu, että Suen edeltäjälle sattui jotakin kohtalaisen hämärissä olosuhteissa hänen tutkiessaan erään pienen elokuvastudion asioita. Sue jatkaa saman jutun parissa työskentelyä. Studio on tuottamassa kolmatta osaa Lethal Agent -elokuvasarjalleen, jonka pari edellistäkin osaa ovat olleet menestykseltään surkeita ja taloudellisia tappioita. Siitä huolimatta rahoitusta tuntuu edelleen löytyvän ja intoa neljännenkin osan tekemiseen (heh). Sue päättää selvittää, että miksi näin.

Tavallaan kolmas osa sijoittuu jonnekin ensimmäisen (Crocodile Dundee) ja toisen (Crocodile Dundee II) välimaastoon, mitä tulee tarinapuoleen. Mukana toki on jälleen vähän rikosten selvittelemistä ja toimintajuttua, mutta tässä tapauksessa tämä osuus jää pitkälti Suen selviteltäväksi. Vasta noin viimeisten 20 minuutin aikana Dundee harhailee mukaan tähän kuvioon. Joka tapauksessa kyseessä on vain sivujuoni, ja hyvä niin, ettei koeta toisen osan jokseenkin masentavaa kohtaloa.

Palataan siis pitkälti ensimmäisestä osasta tutulle perseilylinjalle. Dundeella ei oikein ole mitään kovin järjellistä tehtävää, joten hän lähinnä seikkailee paikasta toiseen ongelmien seuratessa. Elokuva alkaa heti lupaavasti, kun parhaimmalla ja toiseksi parhaimmalla krokotiilimiehellä eivät mene asiat oikein putkeen ja sitten istutaankin oksalla ihmettelemässä maailmanmenoa. Muutenkin henki on pitkälti sama koko elokuvan ajan. Osa näistä jutuista toimii ihan hyvin, osa sitten taas menee ennemmin sinne hieman väsyneempien uudelleenlämmittelyjen sarjaan.

Näistä omasta mielestäni toimivimmista sekoiluista voisi vaikka mainita jakson moottoritiellä, kun Dundee poikansa kanssa painaa jarrut pohjaan pelastaakseen koiraksi luulemansa eläimen. Hetken kuluttua kaaos onkin jo valmis ja tyyppiä epäillään joksikin kajahtaneeksi terroristiksi.

Myöhemmässä vaiheessa Dundee pääsee osaksi Lethal Agent 3 -elokuvan kuvauksia. Aluksi vain taustanäyttelijänä, mutta pienikin osa riittää toki antamaan mahdollisuuksia kaikenlaiseen kepposteluun. Tosin jäi vähän sellainen maku, että kuvaustilanteista olisi ollut revittävissä enemmänkin iloa. Mike Tysonin lyhyt kameo on myös mielestäni varsin onnistunut ja aiheuttaa kyllä hymyilyä, eikä ole olleenkaan väkinäisemmästä päästä, mitä tulee tällaisiin pikaisiin näyttäytymisiin.

Lienee siis kohtalaisen selvää, että kyseessä on mielestäni suuri parannus toiseen osaan verrattuna. Vähemmän turhaa ja epäkiinnostavaa sivujuonta ja samalla enemmän Dundeen kohellusta. Hogan pääsee äijäilemäänkin jälleen vähän rennommalla otteella, kun toisessa osassa meno vaikutti menevän paikoitellen turhankin ryppyotsaiseksi. Nyt tyyppi on taas huolettomammalla linjalla seikkailemassa, mikä on suurin yksittäinen parannus näiden osien välillä.

Toki elokuvaa voisi materiaalinsa puolesta pitää lähinnä jonkinlaisena tusinakomediana. Eivät ne jutut tarkasti silmäiltynä mitään kovin nerokkaita tai omaperäisiäkään edesottamuksia ole. Kun keitokseen heitetään mukaan Paul Hogan, niin samat asiat näyttäytyvätkin huomattavasti huvittavampina. Miksikään Hogan-faniksi en aio tunnustautua, mutta mielellään tyypin menoa tällaisessa katselee. Ei tosiaan huolta huomisesta, kumppaniehdokkaita kävelee jatkuvasti vastaan, välillä tarinoidaan Gibsonista, tilataan törkeästi pikaruokaa ja aiheutetaan yleistä kaaosta. Hyväntuulista ja yleisesti viihdyttävää menoa enimmäkseen. Viihdearvojen suhteen ei hirveästi valittamista löydy. Tämäkin kyllä sopii mielestäni koko perheen katseltavaksi, kun väkivaltaa on pikkuisen karsittu jälleen pois.

 Tämänkin kohdalla kannattaa huomioida, että katseluajankohta oli jälleen kohtalaisen myöhäinen ja lisäksi samalla kului pikkuisen juotavia. Kummallakin saattaa olla oma ratkaiseva osansa viihdyttävyyden kannalta. Tosin samat tekijät olivat vaikuttamassa edellisinä päivinä katsottujen aiempien osien kohdalla, joten mitään vääristymää ei pitäisi keskinäiseen vertailuun aiheutua.

Edelleen laittaisin ensimmäisen osan melko selkeäksi ykköseksi, tämä tulee sitten perässä ja toinen osa jää kohtalaisesti kummastakin jälkeen. Ihan hyvä päätös tälle elokuvasarjalle. Tämän jälkeen on mukavampi jättää krokotiilimiehet seikkailemaan jonnekin Australian takamaille kuin väkinäisen toisen osan lopputunnelmien päätteeksi. Heh, ellei Hogan sitten verovaikeutensa ratkaistaakseen päädy kuvaamaan vielä neljännen osan...

 Crocodile Dundee in Los Angeles (2001) (IMDB)