Aiemmin katsellun kissadokumentin tapaan alussa käydään pikaisesti läpi sitä, mitä seuraavien vähän yli 50 minuutin aikana on luvassa. Jo alkukoosteen perusteella saa pienoisen ikävän tunteen, kun toiminta vaikuttaa keskittyvän enemmän täysikasvuisiin eläimiin.
Ensimmäisessä osiossa kuitenkin siirrytään seuraamaan varsan tuloa maailmaan. Varsinainen synnytys on kuvattu siten, että se ei jätä paljoakaan mielikuvituksen varaan, joten jos joku jostakin erikoisesta syystä tällaista vastustaa, niin skip-nappulalle saattaa löytyä vähän käyttöä. No, nopeasti uusi varsa jo hellyyttävästi yrittääkin nousta horjuville jaloilleen ravintoa hankkimaan. Jo vuorokauden kuluttua jalat kantavat paljon paremmin, eikä siitä pitkää aikaa ehdi kulua, niin juostaankin jo lauman mukana.
Dokumentin nimi on mielestäni pahasti harhaanjohtava, sillä tämä varsojen elelyä tarkkaileva jakso ei kestä oikeastaan kuin noin kymmenen minuuttia. Varsin pikaisesti siirrytään siis katselemaan varttuneempia ja täysikasvuisia yksilöitä. Ei tämä sinänsä haittaisi, mutta kun kyseessä kuitenkin pitäisi olla dokumentti varsoista. Ainakin tämä katselija olisi mielellään nähnyt enemmänkin veikeitä varsoja, ja varmaan niistä kerrottavaakin olisi keksitty näin lyhyen dokumentin keston ajaksi. Nyt vaikuttaa vähän kiirehdityltä. Ei sillä, että varttuneemmat yksilöt mitään silmiä pahoinpiteleviä hirvityksiä olisivat, mutta onhan noiden pienten söpöys aivan toista luokkaa.
Toinen merkittävä heikkous on se, että ei dokumentti niinkään keskity hevosiin, vaan lähinnä esittelee erilaisia ihmisen keksimiä käyttötarkoituksia niille, lähinnä vielä pitkälti viihdepohjaisia sellaisia. Toki sama asia vaivasi tuota kissadokumenttia, mutta siinä sama asia ei lyönyt vasten kasvoja aivan samalla voimakkuudella. Silläkin saattaa olla jotakin tekemistä asian kanssa, että itse miellän monet tässä hevosdokumentissa näytetyistä jutuista suorastaan vastenmielisiksi. Niistä enemmän vähän myöhemmin. Hieman kyllä kerrotaan yleisiä faktoja hevosiin liittyen. Mainitaan, että kuinka paljon erilaisia hevosrotuja löytyy, muutama sananen hevosen ja ihmisen yhteisestä historiasta, miten hevosen asema yhteiskunnassa on muuttunut, vähän ominaisuuksista sekä jalostuksesta ja niin edelleen.
Sitten niihin viihdetarkoituksiin. Aluksi raskaimmat kivet pois sydämeltä, eli päästäänkin rodeon pariin. Tämä kuuluu niihin juttuihin, jotka voisi puolestani kieltää. En millään näe, että tällainen "urheilu" olisi missään määrin miellyttävää hevosille tai vasikoille, jotka joutuvat myös tähän pelleilyyn osallistumaan. Toinen vähintään yhtä vastenmielinen juttu on hevosten ottaminen mukaan härkätaisteluihin. Nämä ovat kyllä sellaista kuvamateriaalia, että ainakaan tämä katsoja ei riemusta hihku sellaista nähdessään.
No, rehellisesti sanottuna, eivät ne hevospoolot, raviurheilut tai kouluratsastuksetkaan hirveästi innosta, mutta eivät kuitenkaan vastaavaa reaktiota onnistu aiheuttamaan. Ehkäpä tämä dokumentti onnistuu kiinnostamaan enemmän hevosurheilusta innostuneita, mutta minulle kyseinen tuokio oli alkujakson jälkeen pitkälti keskinkertaista katsottavaa. Oikeastaan vain yksi poikkeus sattui silmään. Kyseinen osio käsittelee lyhyesti ihminen vastaan hevonen ja ratsastaja juoksukilpailua.
Tämä hieman hämyinen juoksukilpailu sai alkunsa vuonna 1980 Walesissa. Tuolloin eräs paikallinen porukka päätyi tutkimaan ajatusta mahdollisesti huuruisen pubi-illan aikana. Vähän myöhemmin sitä sitten päätettiin kokeilla käytännössä. Tuosta vuodesta lähtien kilpailu on järjestetty jokaisena kesänä, eli nyt jo 33 kertaa. Vaikka tapahtumaa mainostetaankin maratonina, niin matka ei kuitenkaan aivan täytä sen mittaa, sillä kilpailun aikana juostaan "vain" 22 mailia, eli noin 35 kilometriä oikean maratonin ollessa noin 42 kilometriä. Dokumentti ilmestyi vuonna 2004, ja siihen mennessä yksikään ihminen ei ollut tässä kisassa onnistunut voittamaan hevosta. Kuitenkin samana vuotena ihminen (Huw Lobb) vei ensimmäisen kerran voiton. Kolme vuotta myöhemmin Florian Holzinger toisti tempun. Jos tämä kiinnostaa enemmän, niin vaikkapa tuolta voi lukea lisää aiheesta:
Man Versus Horse Marathon
Minulle kyseessä oli siis pienoinen pettymys ja tuo aiemmin katseltu kissadokumentti onnistui miellyttämään kohtalaisesti enemmän. Kuten sanottua, ehkäpä hevosurheilun ystävät saavat tosiaan tästä vähän enemmän irti. Itse jäin kaipaamaan niitä dokumentin nimen ja takakannen lupaamia suloisia varsoja. Kyllähän tämän parissa aika kului, mutta tunnelmat katselun jälkeen olivat lähinnä kädenlämpöiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti