Crocodile Dundee (Krokotiilimies)

New Yorkista kotoisin oleva reportteri (Linda Kozlowski) on tekemässä juttusarjaa Australiassa. Vähän ennen kotimatkaansa hän kuulee tarinan paikallisesta legendasta, joka joutui vähän aikaa sitten krokotiilihyökkäyksen kohteeksi. Tarinan mukaan Michael "Crocodile" Dundee (Paul Hogan) pelastautui veneestään, kahlasi rantaan ja kuin mitään ei olisi tapahtunut, otti suunnan lähintä Fostersia tarjoilevaa baaria kohti. Tapahtuma ja etenkin tyyppi kiinnostaa Sueta sen verran, että hän päättää yrittää etsiä Dundeen käsiinsä ja venyttää paluutaan muutaman päivän verran.

Kovin pitkää aikaa Suen ei tarvitse etsiä, vaan eräästä baarista Dundee suhteellisen pikaisesti löytyykin häiriköimästä. Kaksikko pääsee yhteisymmärrykseen retken tavoitteesta ja lähtee kiertelemään näitä paikkoja. Sue tykästyy sen verran uuteen tuttavuuteen, että tahtoo tämän mukaansa New Yorkia katselemaan. Siellä sitten koetaan "kala kuivalla maalla"-ilmiö, kun elämänsä Australian takamailla viettänyt Dundee yrittää sopeutua miljoonakaupungin vilskeeseen. Alkaa myös ilmaantua vähän toisenlaistakin kiinnostusta pääparin välille...

"Imagine seven million people all wanting to live together. Yeah, New York must be the friendliest place on earth."
 

Joidenkin kaukaisten muistikuvien perusteella oletin, että kaupunkimaisemiin siirryttäisiin vasta loppupuolella, mutta niin vain kävi, että erämaat saivat jäädä taakse ennen kuin edes puoliväli oli saavutettu. No, sinänsä tämä ei ole suuri tappio, koska meno jatkuu edelleen suunnilleen samana. Itse olisin kuitenkin voinut vähän kauemminkin katsella näitä kauniita näkymiä ja Dundeeta omassa elementissään.

Pahin pelko ennen elokuvaa oli, että tämä menee taas lapsuudesta tallentuneiden myönteisten mielikuvien silkaksi romutukseksi ja kokemus on lähinnä kiusallinen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan ihan hyvin elokuvan parissa huomasi viihtyvänsä, vaikka ei se missään mielessä täyttä timanttia olekaan. Kohellus ja Hoganin jutut toimivat kyllä edelleen tämän katsojan kohdalla ihan kivasti. Tiedä sitten, pitäisikö tästä olla pahastikin huolestunut, jos se kertoo vain siitä, että oma henkinen kehitys on aikaa sitten hyytynyt pahemman kerran.

Dundee kyllä on edelleen ehdottomasti pidettävä tyyppi omasta näkökulmasta. Hän ei ole kauhean kiinnostunut ulkomaailman tapahtumista ja haluaa huolehtia lähinnä omista asioistaan. Hahmo perustuu ilmeisesti Rodney Anselliin, mutta ymmärtääkseni kuitenkin melko löyhästi. Tämä tosin on ilmeisesti hieman ristiriitaista tietoa, sillä Hogan on käsittääkseni myöhemmin ottanut kunnian kokonaan itselleen, mitä tulee hahmon luomiseen. Hogan itse kynäili myös elokuvan tarinan ja toimi yhtenä käsikirjoittajanakin.

"I read The Bible once. You know God and Jesus and all them apostles? They were all fishermen, just like me. Yeah, straight to heaven for Mick Dundee. Yep, me and God, we'd be mates."

Voisi sanoa, että näitä Dundeen seikkailuja voisi lähinnä luonnehtia eräänlaiseksi yleiseksi perseilyksi. Tyyppi vain tuntuu vetävän erilaisia ongelmia ja ehkäpä muuten vain kiusallisia tilanteita puoleensa. Etenkin kaupunkiin saavuttaessa nämä puuhastelut lisääntyvät huomattavasti. Itsevarmuus on edelleen kovaa luokkaa, mutta ymmärrys ja taidot eivät täysin kohtaa uuden ympäristön haasteita. No, katsoja kiittää... Varsinaista tarinaa elokuvassa ei hirveästi riitä, mikä ei juurikaan haittaa muuten kuin parissa hiljaisemmassa vaiheessa. Yleensä Dundee vain kävelee paikasta toiseen baaritappeluiden ja muiden pienoisten häiriötekijöiden seuratessa heti kannoilla.

Itse pidän edelleen pienoisena harmina sitä, että Hoganin elokuvaura jäi lopulta kohtalaisen lyhyeksi. Crocodile Dundee -elokuvia ilmestyi kolme kappaletta ja niiden lisäksi muutama muu. Ainakin omissa silmissä Hogan omaa eräänlaista positiivista äijäkarismaa. Katsoja kyllä tietää, että hommat saadaan hoidettua ilman turhaa uhoamista ja vieläpä sopivan rennolla asenteella. Hoganin ansiosta vähän aikaa sitten katseltu Flipper oli miellyttävämpää seurattavaa. Ehkäpä enää tässä vaiheessa ei kannata paluuta odotellessa pidätellä henkeä, kun ikää Hoganilla alkaa jo olla ja ilmeisesti lisäksi kaikenlaisia vero-ongelmia.

Peloista huolimatta Crocodile Dundee onnistui edelleen viihdyttämään ihan mukavasti. Valitettavasti jääkaapissa ei tällä kertaa ollut viileää Foster's-olutta, mutta jotakin hetkeen sopivaa korviketta onneksi löytyi. Siinä sitten noin 90 minuuttia kuluikin miellyttävissä merkeissä ja kun sattui vielä olemaan pikkuisen väsähtäneessä tilassa, niin tyhmätkin jutut onnistuivat huvittamaan. Lapsena elokuva ehkä miellytti vähän toisella tavalla, mutta kyllä tällaiselle menolle nykyisestäkin elokuvamausta löytyy oma paikkansa. Sopii erinomaisesti vaikkapa viikonloppukatseltavaksi yötunneille muutaman viileän oluen kera, kunhan muistaa löysätä pipoa riittävästi.

Crocodile Dundee (1986) (IMDB)