Lightning Jack (Salama-Jack)

Lightning Jackin (Paul Hogan) johtama pankkiryöstäjien porukka kokee vähän kovia, kun pakomatka menee heti alussa pieleen ja porukka harvenee ikävästi. Muutenkin Jack kuuluu jossakin määrin ryhmään "legenda omassa mielessään". Yritys kuuluisaksi lainsuojattomaksi on kova, mutta valitettavasti taidot eivät oikein vastaa pyrkimyksiä. No, se ei tietenkään estä sinnikkäitä yrityksiä, varsinkin, kun onnea tuntuu olevan matkassa.

Mies siis yrittää jatkaa uraansa, mutta ei sekään aivan putkeen mene. Lopulta hän päätyy ottamaan mukaansa panttivangiksi aisteiltaan rajoittuneen tyypin (Cuba Gooding Jr.). Tarkoitus ei ole varsinaisesti aloittaa mitään kumppanuutta, mutta olosuhteiden ollessa mitä ovat, päädytään kokeilemaan sitten tällaistakin ratkaisua, joka tosin on kohtalaisen helppo tuomita jo etukäteen epäonnistumaan.

Eipä niitä ryöstelyjä tai sellaisten yrityksiä hirveästi nähdä. Enimmäkseen katsellaan näiden kahden muita kohelluksia vaihtelevissa tilanteissa. Sinänsä tässäkään elokuvassa ei paljoakaan sitä tarinaa ole. Sitäkään vähää ei sieltä kirkasvetisimmästä omaperäisyyden lähteestä ole ammennettu, vaan perusjutuilla pitkälti mennään.

Tästä huolimatta Hoganin ja Goodingin juttuja on ihan mukavaa katsella. Osa niistä onnistuu hymyilyttämään, vaikka yleensä samoista vitseistä on tullut nähtyä aiemmin jo parikin muunnelmaa. Pat Hinglen ryppyotsaa on mukava nähdä pitkästä aikaa. Myös L.Q. Jonesin lyhyehkö esiintyminen onnistui miellyttämään. Hogan taas tekee lämminhenkistä parodiaa lännenelokuvien äijäilyistä.

Tässäkin tapauksessa ainakin omalla kohdalla Hoganin karisma on elokuvan kannatteleva voima. Hänen ilmeilynsä ovat usein huvittavia ja muutenkin vaikuttaa olevan liikkeellä varustettuna hyvällä hengellä. Sikarijutut jäivät positiivisesti mieleen, samoin "herkkä" tarina tyypin ensimmäisestä kerrasta ja on siellä muitakin onnistuneita hetkiä. Lightning Jack ei nyt vain hahmona oikein pärjää Mick Dundeelle. Muuten elokuvissa on paljon yhtäläistä. Varsinaisella tarinalla ei niinkään väliä, vaan sillä kohelluksella.

 Tässäkin tapauksessa Hogan on toiminut tuottajana ja ainoana kirjoittajana, joten voinee olettaa, että jälleen kyseessä on varsin pitkälti tähtensä näköinen teos. Ohjaajana taas toimi Simon Wincer, joka myöhemmin päätyi ohjaamaan Hogania kolmannessa Crocodile Dundee -elokuvassa.

Ennakkotoiveet olivat lähinnä luokkaa "menettelevä hassuttelu" ja suunnilleen sellainen ruudulta hypähti silmien eteen. Minään kovin erinomaisena luomuksena en tätä pitäisi. Jos mietitään noita Crocodile Dundee -elokuvia, niin sijoittaisin tämän ensimmäisen ja kolmannen perään, mutta toisen osan edelle. Jos pitää Hoganista, niin eiköhän tämä ole ihan mukavaa katseltavaa. Varsinkin, jos nauttii siinä samalla pari viileää tunnelmannostattajaa. Hoganista vähemmän innostuneet taas saattavat nähdä elokuvan keskinkertaisena komediana, jos ei jopa huonompana. Itse en joutunut pettymään.

Lightning Jack (1994) (IMDB)