Under the Tuscan Sun (Toscanan auringon alla)

Lähdetään liikkeelle kirjatilaisuudesta, jossa Frances (Diane Lane) on seuraamassa entisen oppilaansa ensiteoksen julkaisua. Elämä vaikuttaisi kulkevan mukavilla raiteilla. Sattumalta hän kuitenkin törmää samassa tilaisuudessa kirjailijaan, joka on katkeroitunut Francesin kirjoittamasta arvostelusta. Kyseinen tyyppi vihjailee, että Francesin miehellä saattaa olla hieman kyseenalaisia harrastuksia.

Hetken kuluttua Frances sitten onkin jo eroamassa ja suunnittelemassa omaisuutensa jakamista asianajajansa avustuksella. Tilanne ei ole yhtään helppo, sillä mies vaatii elatusta ja lisäksi haluaisi pitää yhteisen talon itsellään. Niinpä Frances päätyy vuokra-asuntoon taloon, josta löytyy jo aiemmin vähintään riittävästi eroistaan kärsiviä surullisia ihmisiä. Vanhasta kodista ei lopulta lähde mukaan muuta kuin kolme laatikollista kirjoja.

Ystävät huolestuvat nopeasti Francesin tilanteesta peläten, että tästä saattaa tulla tilapäisen vaiheen sijaan pysyvä olotila. Heilläkin tulee elämäntilanteeseen pientä muutosta, joten he päättävät lahjoittaa kymmenen päivän matkansa Francesin käyttöön. Aluksi tämä on varsin innoton ottamaan ystävällistä tarjousta vastaan, mutta parin varoittavan enteen jälkeen aurinkoinen Toscana alkaa sittenkin kiinnostaa.

Niin alkaa Francesin matka kohti uusia maisemia. Tarkoitus olisi saada murheet pikkuisen unohtumaan ja pohtia tilannettaan vähän toisenlaisesta perspektiivistä. Vähän sateisesti alkava reissu kirkastuu nopeasti, mutta turistikierroksella Frances ei pitkään viihdy, vaan päätyy harkitsemaan talokauppoja päähänpiston seurauksena. Heh, ehkäpä siinä laitetaan elämää turhankin pikaisella tahdilla uusiksi, kun ollaan hankkimassa pahasti remonttia kaipaavaa taloa sen suuremmin katselematta paikkoja.

Aluksi vaikuttaa siltä, että tämä päätös oli hirvittävä virhe. Hankkia vanha talo kaukana tutuista maisemista ja ystävistä. Vähitellen kuitenkin paikat alkavat tulla tutuiksi ja ystäviä sekä tuttaviakin alkaa kertymään. Eikä ajatus uudesta rakkaudestakaan enää vaikuta täysin mahdottomalta...

Lanen esittämä Frances on erittäin sympaattinen tapaus, jonka jaloilleen nousemista ja matkaa kohti uutta onnea seuraa kyllä mielellään. Hahmo perustuu ilmeisesti pitkälle samannimisen kirjan kirjoittaneen Frances Mayesin kokemuksiin. Tässäkin tapauksessa pitää valitettavasti todeta, että kirja on lukematta. Tarkoitus olisi senkin suhteen korjata tilanne jossakin vaiheessa. Varsinkin, kun olen käsittänyt, että kirja saattaisi olla hieman samantapainen yhdistelmä kuin Raffaela Delmonten Basilikan tuoksu, jota usein lueskelen mielelläni sieltä täältä. Mayes on kirjoittanut myös muita Toscanaan liittyviä teoksia sekä matkailukirjallisuutta, jotka kuvausten perusteella saattavat hyvinkin kelvata lukulistalle.

Jos elokuvan Frances on erittäin miellyttävä tapaus, niin eipä ystävien tai tuttujenkan joukkoon ole juurikaan vastenmielisiä tyyppejä eksynyt. Oikeastaan voisi sanoa, että ääliömäisesti käyttäytyvät henkilöt ovat jääneet täysin pois hahmogalleriasta, mikä ei juurikaan haittaa katselua. Francesin uusi ystävä- ja tuttavapiiri rakentuu jokseenkin toisistaan poikkeavista tapauksista. Löytyy monikulttuurisen rakennusporukan ujohkoja tyyppejä, Fellinin maailmaan jumittunut taiteesta innostunut Katherine, naapuritalon tytär Chiara... Näistä muodostuu vähitellen se perhe, jota Frances kattonsa alle niin kovin kaipailee, tai ainakin tilapäisperhe. Joka tapauksessa näiden tyyppien puolesta on mielellään onnellinen.

"And what does that make me? Saint Francesca, patron saint of horny teenagers?"

 Tällaiset romanttiset komediat ovat huomattavasti enemmän omaan makuun kuin pelkkään suhdehössöttämiseen keskittyvät lajityypin edustajat. Esimerkiksi vähän aikaa sitten katsottu My Big Fat Greek Wedding edustaa lähinnä sitä lajia, joka alkaa helposti tympimään. Tässä kuitenkin on mukana paljon muutakin. Heh, välillä vaikuttaa siltä, että varsinkin Francesin suhdekuviot jäävät pahasti taka-alalle, mikä on ihan hyvä juttu. Eikä elokuva oikein muutenkaan kulje aivan niitä ennalta-arvattavimpia reittejä, mitä tulee päähenkilön kohtaloon ja matkalle osuviin käänteisiin.

Maltillisesti viljellyt näkymät ovat myös rauhallisuudessaan, kauneudessaan ja värikkyydessään merkittävä osa miellyttävää kokemusta. Elokuva on muutenkin hienosti kuvattu, eikä toteutuksen suhteen ole kauheasti valittamista. Jälleen voisi todeta, että ei ole turhaa kiirettä minnekään, vaan otetaan reilusti se aika, mikä sitten tuntuukin sopivalta. Mitään taukoamatonta vitsien sarjatulta ei siis kannata tässäkään tapauksessa odottaa, vaikka kyllä mielestäni sekin puoli toimii ihan kelvollisesti. Mitään hillitsemättömiä naurukohtauksia en juurikaan kokenut, mutta usein kuitenkin sai hymyillä varsin leveästi.

Kyseessä on vieläpä erittäin hyväntuulinen elokuva, jota katsellessa onnenkyyneleet eivät jää vieraiksi, vaan niitä saa olla pyyhkimässä kohtalaisen usein. Melko pienetkin jutut onnistuvat tällaisessa nostamaan iloa, välillä ei tarvita kuin pelkkä heilautus tai jokin muu vastaava pienempi ele. Under the Tuscan Sun edustaa juuri sellaista romanttista hömppää, jota katselen erittäin mielelläni vaikkapa viinipullon kera illan päätteeksi. Diane Lane ihastuttaa pääosassa, ei kiirettä minnekään, silloin tällöin nättejä maisemia ja läpi elokuvan jatkuva erittäin positiivinen tunnelma. Siitä vain rohkeasti kokeilemaan, josko onnistuisi löytämään samansuuntaista lämminhenkistä taikaa...

"Any arbitrary turning along the way and I would be elsewhere; I would be different."

Under the Tuscan Sun (2003) (IMDB)

Päädyin uusinnan myötä hieman höpöttelemään taustoistakin:

Trivianurkkaus 11: Under the Tuscan Sun