Pienen rantakaupungin luotettu lääkäri (John Hurt) elelee tyttärensä Pelagian (Penélope Cruz) kanssa kauempana kylästä mäen päällä, josta avautuvat näköalat kauemmas merelle. Paikallinen kalastaja (Christian Bale) loukkaantuu lievästi juhlissa, ja päätyy tohtori Iannisin paikattavaksi. Samalla kiusallisessa tilanteessa Pelagian ja Mandrasin välille syttyy kipinää. Ei kulu kovinkaan kauaa, kun he ovatkin jo menossa kihloihin.
Valitettavasti sota viimein ehtii onnen tielle. Mandras on ensimmäisten vapaaehtoisten joukossa lähdössä puolustamaan maataan italialaisia vastaan Kreikan ja Albanian rajalle. Pelagian odotus muuttuu päivistä kuukausiksi. Tuskaa lisää se, että hän ei ole kuullut tulevasta aviomiehestään sanaakaan.
Saari saa kuitenkin vähän toisenlaisia vieraita italialaisten laskuvarjojoukkojen ilmestyessä horisonttiin ja laivojen rantautuessa. Myöhemmin saapuu vielä heidän saksalaisia liittolaisiaan. Ensimmäisten joukossa kaupunkiin marssii kapteeni Corelli (Nicolas Cage) mandoliini selässään. Corelli huomaa heti Pelagian kadulla.
Myöhemmin Corelli määrätään partioimaan tohtorin talolle, johon hän sitten muuttaa. Ajatus ei oikein innosta Pelagiaa. Varsinkin, kun Mandras palaa huonossa kunnossa takaisin. No, Mandras ei kuitenkaan pitkää aikaa viihdy kotona miehittäjien pyöriessä kirjaimellisesti nurkissa. Kohti siis uusia taisteluja...
Italialaisten joukko ei ole mitenkään hirveän innostunut kurittamaan valtaamansa saaren asukkaita. He yrittävät parhaansa mukaan luoda lämpimiä suhteita paikallisiin ihmisiin. Erityisesti Corellin porukka on varsin elämäniloista. Aseet ja armeijapuuhastelut eivät hirveästi innosta, vaan päivät kuluvat rannoilla ja illat kaupungissa laulaen, tanssien ja juoden. Tätä jatkuvaa iloitsemista Pelagia vähän paheksuu, kun itse kokee elävänsä varsin synkkien aikojen keskellä. Tosin myöhempien tapahtumien jälkeen alkaa hymy Corellinkin kasvoilta kadota.
Ei liene kovin vaikea arvata, että Corellin ja Pelagian välille kehittyy vähitellen romanssi. Mandraskin tuntuu olevan innostuneempi sotimisestaan, ja lähinnä käyttää Corellia apuna aseiden hankkimisessa. Viimeisen kolmanneksen aikana elokuva muuttuukin sotaisammaksi, kun saksalaiset alkavat tosissaan pommittaa paikkoja ja nousta maihin suuremmissa määrin.
Cage ei muutenkaan kuulu suosikkinäyttelijöiden joukkoon, ja tuntuu olevan tässä varsin hukassa. Elämänilon ja huolettomuuden kiskominen tuntuu paikoitellen kovin väkinäiseltä. Vitsailutkin lähinnä haukotuttavat. Eipä hän juurikaan taistelun tiimellyksessä tai herkistelyissäkään vakuuta. Tuntuu myös siltä, ettei tämä Balellekaan ollut mikään luontevin rooli.
No, vaikka Cage ja Bale eivät välttämättä elämänsä rooleissa olekaan, niin Cruz tekee kokemuksesta miellyttävämmän ainakin omalla kohdalla. Enkä hirveästi ole paheksumassa, kun häntä nähdään eräässä kohtauksessa vähemmissä vaatteissakin...
Moni näyttelijä oli ilmeisesti harjoitellut aidolta kuulostavaa aksenttia. Nämä aksenttijutut usein lähinnä huvittavat, sillä harvemmin se mitään suurempaa aitoutta tuo, kun kerran puhutaan aivan väärää kieltä kuitenkin. No, en enää nykyään jaksa suuremmin haikailla aitojen kielien perään, mutta tässäkin elokuvassa käytetty tyyli kyllä häiritsee. Päähenkilöt puhuvat käytännössä pelkästään englantia, mutta jotkut vähäisemmät (tausta)hahmot sitten sekaan kreikkaa ja italiaa. Tätä en oikein ymmärrä, varsinkin, kun jätetään vielä nämä pätkät tekstittämättä. Vähän outo ratkaisu tällainen.
Valitettavasti kumpikaan elokuvan romansseista ei onnistu aiheuttamaan suurempaa innostusta katsomossa. Ensimmäinen pohjustetaan hyvin nopeasti, eikä siihen oikein pääse kunnolla mukaan. Toisessa taas pari Cage-Cruz vaikuttaa jo alusta lähtien sellaiselta, että kemiat eivät kohtaa. Värähtelyt jäävät pitkälti kokematta.
Cruzin lisäksi omia silmiä miellyttävät mukavat maisemat. Tekijät päätyivät kuvaamaan elokuvan kokonaan noin 780 neliökilometrin kokoisella Kefalonian saarella, joka sijaitsee Kreikan länsipuolella. Kuvauksesta vastaa John Toll, jolta löytyy hienoja onnistumisia enemmänkin. Esimerkkeinä voisi mainita vaikka vähän aikaa sitten kommentoidun elokuvan Legends of the Fall ja yhden suosikkisotaelokuvistani, eli The Thin Red Line. Toki Tollin filmografiasta löytyy muitakin laatutöitä. Tässäkin sanoisin, että hän on suurin onnistuja, ja työllään nostaa elokuvan ainakin silloin tällöin keskinkertaisuuden suosta.
Kuvauspaikkoja alettiin kartoittaa lähes pari vuotta ennen kuvausten aloittamista. Varsin mieleenjäviä näkymiä onkin löytynyt. Harmi vain, että monesti kiire tuntuu painavan päälle, eikä näistä ehditä nauttimaan aivan niin pitkään kuin toivoisi. Muutenkin hienot kuvat menevät vähän hukkaan tässä tapauksessa, sillä elokuva on muilta osin keskinkertainen tai jopa heikko. No, parempi toki näin, ettei kokemus aivan täysin sietämätön olisi.
Aiemmin katseltu Mediterraneo on kovin samanlainen elokuva peruskuvioltaan. Siinäkin joukko italialaisia sotilaita saapuu Kreikan saaristoon vähemmän sotaisen menon saattelemana. Mediterraneo vain sattuu olemaan mielestäni huomattavasti onnistuneempi tapaus. Toki siinä on paljon vähemmän sotaa ja toimintaa, mikä ei juurikaan haittaa. Tunnelma kuitenkin on selvästi parempi ja hahmoista välittää siinä aivan toisella tavalla. Mediterraneon pariin palaa mielellään jatkossakin, mutta Captain Corelli's Mandolin houkuttaa kovin vähän tällä hetkellä. Kuolleita, romua ja yleistä hävitystä tässä toki syntyy huomattavasti enemmän kuin tuossa vertailutapauksessa. Näistäkään huolimatta mitään suurempia tunteita Captain Corelli's Mandolin ei onnistu herättämään. Tässäkin suhteessa Mediterraneo vie voiton, sillä se liikuttaa huomattavasti enemmän pienillä ja arkipäiväisillä jutuillaan.
Captain Corelli's Mandolin oli tullut nähtyä aiemminkin, lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Ei se silloinkaan mitään suurempaa ihastusta onnistunut aiheuttamaan. Ajattelin, että ehkäpä Penélope-innostus ja maisemakuvien ihailu ovat lisääntyneet siinä määrin, että tämän parissa viihtyisi paremmin. Näistä toki löytyy iloa silmille, mutta muuten kyseessä on varsin keskinkertainen esitys, jota ei tee mieli sen enempää kehua. Paremminkin voisi aikaansa käyttää...
Captain Corelli's Mandolin (2001) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti