Vähemmän arvaamattomasti tiehän vie kaverien luo ja lopulta paikalliseen baariin iltaa istumaan. Kellon ollessa jo yli viiden, käy Jannelle vähän kuin Homerille eräällä matkalla musiikkiliikkeeseen. Kun kauppias ei sitten suostukaan antamaan useamman euron alennusta, niin tämä toki on lähinnä kaikkien muiden vika. Inari on ajatellut, että illalla katsottaisiin kahdestaan televisiosta Titanic ja vähän juhlittaisiin. Jannen saapuessa kavereidensa ja valikoitujen selitysten kanssa iltaa ilahduttamaan, niin Inarin sietokyky joutuu jo koville. Sankarimme ehdottaa, että kaikki lähtisivät katselemaan kaverin verkosta lataamaa versiota kyseisestä elokuvasta, ostihan hän vielä huomaavaisesti vähän siideriäkin digiboxirahoilla. Kumma juttu, kun ei sillä sitten lepykään.
Seuraavaksi Janne saakin vaihteeksi vähän kovempia ehtoja. Digiboxin olisi parasta ilmestyä aamuyhdeksään mennessä tai Inari vaihtaa maisemaa Tampereen suuntaan. Enää eivät selitykset omasta syyttömyydestä auta. Paikalliset liikkeet ovat jo kiinni. Ainoa mahdollisuus tuntuu olevan soittaa Inarin isälle, joka omistaa elektroniikkaliikkeen, jotta tämä suostuisi pitämään kauppaa "vähän" kauemmin auki. Roveniemelle sijaitsevaan liikkeeseen on matkaa noin 200 kilometriä ja lisäksi pitäisi matkan aikana hankkia rahat laitetta varten.
Alkukankeuksien jälkeen kuitenkin päästään matkaan. Mukaan lähtevät kaverit Kapu (Jasper Pääkkönen) ja Tapio (Timo Lavikainen). Jo onnistunut matkaaminen pisteestä A pisteeseen B tuntuu olevan tälle kolmikolle äärimmäisen haastava tehtävä, ja vaikeuksia onkin luvassa lähes jatkuvasti. Vielä kun erilaiset luovat ratkaisut vaivaavaan rahaongelmaan vaikuttavat aiheuttavan jatkuvasti lisää vaikeuksia, niin ei ainakaan voi väittää tyyppien ostosmatkaa kovin tapahtumaköyhäksi.
Jos Janne on muuttunut huonojen vuosien aikana vähän passiiviseksi ja muita omista ongelmistaan syytteleväksi, niin Kapun tilanne on pahempi. Hän ei enää jaksa nähdä paljoakaan positiivista maailmassa ja elämässä. Lupaavatkin jutut kääntyvät nopeasti kyynisessä mielessä synkkään suuntaan. Oikeastaan ainoa asia, mistä kaveri jaksaa kunnolla innostua, on suvun miesten erikoinen perinne. Eli kun asiat menevät kunnolla pieleen, alkaa erämaassa erään kukkulan laella seisova yksinäinen kelohonka houkuttaa. Tätäkin jo ainakin osittain toivonsa heittänyttä kulkijaa se viekoittelee seuraamaan isänsä jalanjälkiä...
Tapio kuuluu kaveriensa tapaan tyhjäntoimittajien kerhoon, mutta tuntuu olevan siinä enemmän omasta tahdostaan kuin kolmikon muut tyypit. Elämä ei ole kovin haasteellista, jos eniten ongelmia aiheuttaa paikallisen baarin vähemmän mielikuvituksellisen pelin voittaminen. No, matkan edetessä hän(kin) saa vähän uudenlaisia tavoitteita horisonttiinsa.
Tietyistä synkemmistä jutuista huolimatta kyseessä kuitenkin on komedia, josta ei sekalaista kohellusta juurikaan puutu. Kolmikolla on ilmiömäinen kyky hankkiutua erilaisiin ongelmiin matkallaan. Välillä seistään aamuyöllä Rovaniemellä liikennevaloissa odottamassa tuulilasipesua kaipaavia autoilijoita, välillä jäädään lähes ruotsalaisen uppopallojoukkueen hukuttamaksi, sitten taas moottorikelkalla karkuun värikuula-aseen kanssa jahtaavaa alastonta venäläistä ja niin edelleen. Samaan aikaan kotirintamalla tilanne on tiukka, kun hyypiömäisiä piirteitä omaava "avulias apuri" on luikertelemassa toisten onnen väliin.
Välillä elokuva muistuttaakin kuvioissaan toista pohjoismaista komediaa, eli Baba's Cars -elokuvaa. Ei kuitenkaan häiritsevän paljon, ja ainakin omalla listalla Napapiirin sankarit on onnistuneempi tapaus. Kyllähän kaverien seikkailut onnistuvat tasaisesti hymyilyttämään, vaikka välillä ehkä meneekin vähän uskottavuuden tuolle puolen. Erityisesti Kapun jutut huvittavat. Tuntuu siltä, että tyyppi on astellut maailmaan suoraan Sentencedin jonkin kappaleen teksteistä.
Harmi, että pohjoiset maisemat jäävät vähän pimeyden piilottamiksi, kun kaverit ovat liikkeellä lähinnä yöllä. No, niiden esittely ei tainnut muutenkaan olla tässä tapauksessa aivan listan kärkipäässä. Vielä voisi positiivisista puolista mainita, että Pamela Tola onnistuu ihastuttamaan Inarin osassa.
Edelleen tulee suhtauduttua varauksella kotimaisiin elokuviin. Tämä kuitenkin on ihan kelvollinen tapaus kotimaisten komedioiden joukossa. Kokonaisuus on toimiva, eikä ole turhaan venytetty juttuja. Kolmikko on sähellyksestään huolimatta jossakin määrin sympaattinen, joten kyllä heistä pikkuisen välittääkin. Ihan hyvä, mutta ei mikään kovin erikoinen tai erinomainen. Jälleen voisi tylsästi todeta, että kyllä tällaisen parissa ihan mukavissa merkeissä 90 minuuttia saa kulumaan.
Napapiirin sankarit (2010) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti