Edellisestä seikkailusta on siis kulunut pari vuotta. Tällä kerralla Seaverin perhe on lähdössä Kanadaan viettämään lomaa mökkeilyn parissa. Jostakin syystä lemmikeille, tai oikeastaan Chancelle (äänenä edelleen Michael J. Fox), tulee huono tunne, ja hän karkaakin kuljetuslaatikosta. Shadow (ääneksi vaihtunut Ralph Waite) haluaa tietenkin lähteä perään kaveriaan auttamaan. Sassy (edelleen Sally Field) seuraa mukana jokseenkin vastentahtoisena. Samassa kolmikko onkin aiheuttamassa häiriöitä keskellä San Franciscon lentokenttää.
Päästyään pois lentokoneiden joukosta, joutuu jälleen kaukana kotoaan oleva porukka kohtaamaan kaupungin vaarat, jotka ovat kovin vieraita rauhallista lähiöelämää viettämään tottuneille lemmikeille. Alueella liikkuu koiria laboratoriokokeihin varastava kaksikko, eivätkä läheskään kaikki kadulla tavatut lajitoverit ole kovin ystävällisiä. Toki myös autot, ruoka ja muut haasteet tuovat mutkia matkalle. Aiemmin mainittu pahiskaksikko on kuin suoraan jostakin Disney-ilkimysten käsikirjasta. Jos ei muuten ole mahdollisuutta tehdä pahuutta pienemmille, niin ainakin sikarinsavua pitää toisten kuonoihin puhallella.
Jatko-osaan on päätetty lisätä puhuvien eläinten määrää, joten alkuperäinen kolmikko saakin vahvistuksekseen Rileyn johtaman katukoirien jengin. Riley joutui pienenä pentuna kaltoinkohdelluksi, eikä ole sittemmin ihmisiin luottanut. Hän lähinnä auttaa samaan asemaan ajautuneita lajitovereitaan. Tämä jengi päätyy lopulta opastamaan lemmikkejä, jotka eivät yksin löydä tietään kotia kohti vievälle suurelle sillalle.
Chance ei kuitenkaan ole hirveän innokas palaamaan, sillä viime aikoina Jamie ei oikein ole ollut halukas viettämään hänen kanssaan aikaansa, vaan leikkinyt enemmän ihmisystäviensä kanssa. Lisäksi vilkas kaupunki tuntuu tarjoavan niin paljon enemmän tutkittavaa sekä mielenkiintoisia mahdollisuuksia kuin hiljainen lähiö. Vielä kun Rileyn jengistä löytyy Delilah, jonka kanssa näitä asioita on vielä huomattavasti mukavampi harrastella, niin paluu alkaa vaikuttaa varsin ikävältä ajatukselta...
Edelleen lemmikkikolmikko on sinänsä sympaattinen, mutta tällä kerralla tuntuu siltä, että vuorosanojen kirjoittajat ovat yrittäneet vieläkin kovemmin tehdä heistä mahdollisimman rasittavia. Nyt kun elokuva ei muutenkaan ole yhtä hyvä, niin tämä tulee entistä paremmin esille. Muutamaa hymähdystä enempää eivät nämä jutut onnistuneet ilahduttamaan, mikä painaa onnistumisprosentin kohtalaisen alas, sillä tahti vitsien suhteen on vähintään yhtä kiivasta kuin ensimmäisessä. Tämän jatko-osan kohdalla jouduttiin käyttämään neljää eri bulldoggia, neljää eri kultaistanoutajaa ja kuutta eri angorakissaa. Ei siis tarvitse epäillä silmiään, jos joissakin kohtauksissa tuntuu siltä, että eläimet eivät samannäköisyydestään huolimatta ole kuitenkaan täysin samoja.
Myös ympäristön vaihtamisella on merkittävä osuus sen suhteen, ettei elokuva jaksanut kiinnostaa läheskään samaa vertaa kuin ensimmäinen, jossa jo pelkät maisemat pitivät mukavasti mielenkiintoa yllä. Tässä ei oikein voi sanoa samaa, sillä varsin tavalliset kaupunkinäkymät eivät hirveästi vedä puoleensa. Näkyy siellä välillä viehättävää puistoa ja muuta vastaavaa, mutta paitsioon tällaiset hetket selvästi jäävät.
Lähes viikko sitten katseltu ensimmäinen osa oli oikein mukava koko perheelle suunnattu seikkailu. Tämän kohdalla pisteet putoavat selvästi ja kyseessä on lähinnä menettelevä saman lajityypin edustaja. Siinä missä ensimmäinen kosketti pari kertaa vähemmällä yrityksellä, yritetään tässä melko väkinäisesti kiskoa kyyneleitä irti katsojasta. Lopussa on hyvä esimerkki tästä. No, kyllähän tämänkin parissa runsaat 80 minuuttia kuluu, eikä tarvitse hiuksia repiä päästä, mutta ensimmäinen osa on tosiaan huomattavasti nautittavampi kokemus. Positiivisen eläinhömpän ystävät saattavat tästä löytää mukavia hetkiä ja varmaan pienempien katsojien silmille lemmikkien "viisastelu" näyttää vähän toisenlaiselta.
Toisen osan kohdalla kotimainen DVD on ymmärretty julkaista alkuperäisellä kuvasuhteella. Dubbauksen lisäksi löytyy myös suomenkielinen tekstitys. Heh, jotakin on siis saatu tehtyä paremmin ensimmäiseen verrattuna...
Näiden kolmen sympaattisen ja sankarillisen lemmikkieläimen seikkailut voitaisiin näiltä erin päättää videopätkään, jossa erilaiset eläimet auttavat parhaansa mukaan toisiaan todellisen elämän vaaratilanteissa (varoituksena vielä, että kohdasta 7:50 eteenpäin nähdään vähän häiritsevämpää kuvamateriaalia, joka taas demonstroi sitä yleistä empatianpuutetta erään eläinlajin kohdalla):
Homeward Bound II: Lost in San Francisco (1996) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti