Charlien (Paul Hogan) elämä kokee kovan kolauksen, kun pitkäaikainen vaimo kuolee tanssilattialle miehen silmien edessä. Siitä seuraakin jakso, jona suunnilleen kaikki kiinnostus elämää kohti katoaa. Sängystä ei oikein pääse ylös, tiskit kertyvät ja päivät kuluvat tyhjää toimittaen. Lähdetään siis liikkeelle vähän synkemmissä tunnelmissa.
Välit muuhun perheeseen eivät ole kaikilta osiltaan aivan ihanteelliset. Nuorempi poika on jäänyt hoitamaan Charlien maatilaa, mutta vanhempi Boots (Shane Jacobson) on muuttanut kauemmas kaupunkiin. Isän ja Bootsin välillä on molemminpuolista viileyttä, joka juontaa juurensa myös kohtalaisen synkkään tapahtumaan menneisyydessä. Kumpikaan ei ilmeisesti ole ollut innostunut pitämään yhteyttä viimeisten vuosien aikana.
Isänsä onnettoman tilan huomaava Boots kuitenkin näkee tämän tragedian mahdollisuutena paikata huonoja välejä. Hän muistaa lapsuudestaan sellaisen tapauksen, että Charlie lupasi viedä hänet pitkälle kalastusreissulle Australian pohjoisimpaan kärkeen, Cape Yorkiin. Niinpä tämä vanha lupaus kaivetaan aikojen unholasta takaisin pöydälle. Ilman sen suurempia suunnitteluja tai valmisteluja Boots raahaa vähintään vastahakoisen Charlien autoon, jotta matka voisi alkaa.
Tietä olisi taivallettavana useampia tuhansia kilometrejä ennen kuin määränpää häämöttää edessä. On tietysti jokseenkin ennalta-arvattavaa, etteivät matkan alkuvaiheet suju ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Juttu ei oikein kulje kaksikon välillä ja muutenkin tunnelma on varsin kireä. Boots kuitenkin pitää tavoitteesta kiinni, eikä anna Charlien kyynisemmän suhtautumisen lannistaa heti alussa. Ehkäpä sieltä aurinkokin jossakin vaiheessa pilkistää...
Kaksikko saa puolivahingossa kyytiinsä nuoren liftarin (Morgan Griffin), joka on matkalla Australian country-musiikin pääkaupunkiin unelmiensa perässä. Tielle hän on jäänyt saatuaan tarpeeksi ääliöpoikaystävästään ja tämän sopimattomista vaatimuksista. Matkan kankeammassa alkuvaiheessa hän sitten toimii samalla siltana kahden toisistaan etääntyneen kulkijan välillä. Muutenkin ihan hyvä lisä elokuvaan, vaikka ei tämä osuus kovin pitkää aikaa kestäkään.
Näytteeksi vähän Morganin laulelua tähän väliin:
Kyseessä siis on usein varsin tuttujakin polkuja kulkeva roadmovien muotoon sovitettu draamakomedia. Tosin välillä kyllä vaellellaan omaperäisemmilläkin reiteillä, joten ei Charlie & Boots mitään suurempaa kyllästymistä onnistu aiheuttamaan. Meno on toki välillä ehkäpä vähän siirappistakin, mutta ei kuitenkaan liikaa.
Huumorin osuuttakaan ei sovi väheksyä. Hogan hymyilyttää jossakin määrin kärttyisän vanhan miehen osassaan heitellessään Charlielle hieman väheksyviä ja pilkkaavia kommenttejaan. Ja kyllähän joukkoon sekalaista kohellustakin mahtuu. Yleensä nämä on osattu myös ajoittaa hyvin, eli raskaampien juttujen perään. Ei oikeastaan missään vaiheessa päästä sukeltamaan kovin syvälle mustempiin mietteisiin. No, joidenkin mielestä tällainen ratkaisu saattaa olla suurikin heikkous. Itse kuitenkin näkisin, että tässä kuitenkin on lähdetty tekemään kuitenkin yleiseltä hengeltään kohtalaisen leppoisaa teosta, eikä mitään Synkkien Syvyyksien Tilitystä. Tässä on onnistuttukin ihan hyvin.
Kun on tässä tullut viimeisten parin kuukauden aikana katseltua enemmänkin Hoganin juttuja ja arvostus on lähtenyt uudelleen nousuun, niin samaan hyvää mieltä tuottavien elokuvien listaan tämänkin voisi lisäillä. Hymy alkaa leventyä, kun Charlie alkaa päästä vähän järkytyksestä yli. Kiusallisiltakaan tilanteilta ei vältytä, kun kaksikko aiheuttaa toisilleen hyväätarkoittavia pikku vaikeuksia.
Ikää Paulille oli ehtinyt kertyä elokuvan ilmestymisen aikaan jo 70 vuotta, mutta onneksi se pilke ei ole silmäkulmasta kadonnut minnekään vuosien vieriessä. Edelleen erittäin pidettävä tyyppi kyseessä, ainakin näin valkokangasolemukseltaan. Eikä Jacobsonissakaan mitään valittamista ole. Varsin sympaattisen kaksikon nämä kaksi herraa muodostavat.
Hogan on jälleen tuomassa myös kotimaansa kauneutta katsojan silmien eteen. Kun kerran matkalla ollaan, niin siinähän maisemien esittely käy ihan luontevasti samalla. Mihinkään itsetarkoitukselliseen matkailumainokseen ei kuitenkaan sorruta, vaan kohtalaisen maltillisesti tätä puolta toteutetaan. Lieköhän tämä ollut yhtenä syynä sille, että Australian valtio on ollut mukana rahoittamassa elokuvaa? Lukaisin pari kommenttia pikaisesti IMDB:sta, ja ainakin joidenkin kohdalla vaikuttaa siltä, että matkailuosuus oli jopa häiritsevän suuri haudaten muun elokuvan alleen. Itse en kuitenkaan tällaista suostu allekirjoittamaan. Myönnän kyllä, että elokuvasta tällainen ulottuvuus löytyy, mutta eipä se sen suuremmin haitannut.
Mukavia maisemia katselen edelleen mielellään, ja tässähän niitä riittää. Vehreys on välillä varsin ihastuttavaa, etenkin, jos sattuu välillä vilkaisemaan asunnon ikkunasta pihalle. Heh, loppuun on vielä saatu hyvällä tekosyyllä ujutettua vähän enemmän kuvaa korkeuksistakin. Tätä katsellessa tuli mieleen, että pitää lähitulevaisuudessa ottaa katseluun Australian luontoa enemmän esittelevä Wild Down Under.
Eipä tämäkään mihinkään elokuvaklassikkojen sarjaan nouse, mutta nautittavaa ja leppoisaa katseltavaa kuitenkin. Rauhallisesti edetään, ja löytyy elokuvasta koskettavat hetkensäkin, joita kyllä arvostan. Herkistelyjen lisäksi tosiaan löytyy samansuuntaista huumoria kuin Hoganin tunnetummista elokuvista. Ei kannata antaa synkähkön alun säikäyttää, sillä henki on jo kovin toisenlainen elokuvan puoliväliin tultaessa. Lopputeksteistä löytyy vielä kiva matkakuvakooste. Sinne sekaan on myös laitettu Hoganin menneisyyteen viittaava vitsi, kun kaksikon ylittäessä siltaa Charlie ihmettelee, että mitenköhän kauan sen maalaamiseen mahtoi kulua aikaa. Aikoinaan Hogan puuhasteli kyseisen sillan maalauksen parissa päätyökseen...
Vähän pelkäsin, että kyseessä olisi jokin väsähtänyt nyyhkyily, mutta onneksi sellaiset huolet osoittautuivat kohtalaisen turhiksi. Jonkinlaiseksi positiiviseksi yllätykseksi tämänkin saa kirjata. Varsin mukava puolitoistatuntinen, jonka pariin voisi joskus palata uudelleenkin, kun Australian maisemat alkavat vetää puoleensa ja Hogan-vajausta on päässyt kertymään. Jos tämä nyt sattuu jäämään Hoganin viimeiseksi elokuvaesiintymiseksi, niin omasta mielestäni se on ihan kelvollinen päätös hänen uralleen, jota ei ole kireän pipon päätä hyväillessä luotu.
Charlie & Boots (2009) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti