Miyazaki ankkuroi tarinansa 1920-luvun Italiaan, mutta lähtee viemään sitä tapansa mukaan vähän mielikuvituksekkaimmille poluille. Eletään epävakaita aikoja, kun sodassa mainetta ja henkistä painolastiakin keränneet lentäjätaiturit yrittävät ansaita elantoaan kuka mitenkin. Jotkut ovat jatkaneet armeijan leipiin palvelemaan ikävämpiä aatteita, osa taas heittäytynyt ilmarosvouksen puolelle. Sitten löytyy yksilöitä, jotka etsivät omaa paikkaansa muualta.
Heti alussa tapaamme tarinan sankarin, siaksi muuntuneen keski-ikää lähestyvän entisen taistelulentäjän, joka nykyään täyttelee palkkapussiaan kamppailemalla alati kasvavaa ilmarosvojen liittoumaa vastaan. Porco on viettämässä rauhallista päivää makoillen salaisen piilopaikkansa rannalla, mutta lomaa ei pitkään jatku, kun jo uusi tehtävä pitäisi suorittaa.
Porcon menestyksen takia ilmarosvoliittouma päätyy vähän epätoivoiseenkin ratkaisuun pyytäessään Yhdysvalloista saapuneen lentäjän haastamaan ja hoitelemaan tämän uhan pois. Maineen perässä oleva Curtis toki ottaakin tämän pähkinän mielellään purtavakseen ja alkaa aiheuttaa vähän enemmänkin päänsärkyä sikamaiselle sankarillemme.
Ilmarosvot eivät toki tee ensiesiintymistään tässä elokuvassa, vaan tähän porukkaan tutustuttiin muutamia vuosia aiemmin Miyazakin kolmannessa elokuvaohjauksessa Laputa: Castle in the Sky. Muista hahmoista voisi mainita yökerhossa laulajana toimivan Ginan, joka on ollut vähintään epäonninen rakkauden suhteen menettäen useammankin puolison ilmataisteluissa eri puolilla maailmaa. Senkin takia hän näkee nämä "poikien" sotaleikit vähän toisenlaisesta näkökulmasta.
Koneet siis liitelevät vauhdikkaasti aseiden paukkuessa varsin kevyessäkin hengessä, jos vaikka verrataan Miyazakin vähän uudempaan elokuvaan Princess Mononoke, jossa väkivalta on tylympää ja sen synkemmät seuraukset tulevat kuvissa paremmin esille. Aiemmin mainittu Laputa: Castle in the Sky liikkuukin tietyiltä osiltaan samansuuntaisen menon parissa, mutta se on puhtaammin toimintaseikkailu kuin tämä. Porco Rosso -elokuva omaa ainakin omasta mielestäni huomattavasti suuremman sydämen.
Mielestäni tässä onkin saatu toiminnallisemmat osuudet ja herkemmät hetket loistavaan tasapainoon. Vaikka Porco Rosso ehkä pinnalliselta puoleltaan onkin edelleen reipas toiminnallinen ilmailuseikkailu, niin eipä pintaa tarvitse paljoakaan raaputtaa, jotta sieltä saadaan esiin lähes jatkuvasti mukana kulkevat hieman alakuloisemmat tunnelmat. Eipä elokuvaa silti pidä erehtyä luulemaan miksikään synkistelyksi, vaan kyseessä on ennemmin melankolinen pohjavire, jolle ei täyttä valtaa anneta.
En lähtisi väittämään, että Porco Rosso on vain aikuisille suunnattu elokuva, mutta ainakin omissa silmissä se erottuu Miyazakin tuotannossa monista muista paljon tässä suhteessa. Ehkäpä elokuvan päähahmo, teemat, tapahtumapaikat ja muut jutut eivät ole aivan sellaisia, joista pienimmät katsojat saisivat samalla tavalla iloa irti kuin suurimmasta osasta muista Miyazakin animaatioista.
"On parempi olla sika kuin fasistisika."
Fasismin tunkkaiset tuulahdukset ovat omalta osaltaan viemässä maailmaa ikävämpään suuntaan, vaikka Miyazaki näitäkin aikoja elokuvassaan kuvaa paikoitellen varsin romanttisessa valossa. Toisaalta mies itse kommentoi asiaan liittyen seuraavasti (lainattu Mika Siltalan tekstistä Lentoveneiden aika, joka löytyy DVD:n kansipaperin sisäpuolelta):
"Porco Rosso on romantisoitu pastissi viimeisten sankareiden ajoista. Hayao Miyazakin mukaan: "elokuvan 20-luvun Italia edustaa yksilöllisten pyrkimysten aikaa, ja vesitasojen kulta-aikaa. Mutta historiallisessa mielessä, eivät ne olleet mitään vanhoja hyviä aikoja. Ne olivat mielestäni kauheita aikoja.""
"Valkoiset lakanat, kauniit naiset."
Muutenkin on Miyazakille vähän epätyypillistä, että aikaa vietetään savuisissa yökerhopöydissä laseja tyhjennellen juttujen mennessä välillä hyvinkin haikeaan suuntaan. Itse en todellakaan ole valittamassa, vaan nämä ovat ehdottomasti elokuvan vahvuuksia, ja varmaan suuria syitä siihen, miksi tämän elokuvan pariin onkin nykyään niin miellyttävää palata. Samalla voisi arvailla, että ne ovat myös syitä siihen, miksi tämä tuntuu jääneen Miyazakin tuotannossa jossakin määrin muiden varjoon. Tai sitten tällaiset luulot ovat vain omaa harhaa...
Osa elokuvan jutuista saattaa olla vähän korninkuuloisia, mutta melko hyviltä ne kuitenkin onnistuvat korvissa tuntumaan. Jälleen muistutellaan ahkerasti siitä, ettei tämä elo ole ikuista ja se onnikin voi kestää vain lyhyen hetken. Kyllähän siinä pienoista kosteutta oli jälleen silmäkulmissa havaittavissa tietyissä kohdin. Toisaalta Porcon nuoremman avustajan pirteämmät näkemykset edustavat vähän toisenlaista laitaa kuin Porcon omat vähän kyynisempiä sävyjä vuosien aikana keränneet huomiot maailmasta. Yhtenä pysäyttävänä hetkenä voisi mainita aavemaisiakin tunnelmia tavoittelevan hetken, jossa tuhansien pudonneiden koneiden ikuinen saattue muodostaa taivaalle loputtoman juovan.
No, haikeuden vastapainoksi löytyy sitä toimintaa, joka on enimmäkseen siis varsin kevyttä räiskettä ja huumoriakin löytyy sieltä luotien ja moottorien ärjynnän seasta. Eipä tästä vauhdikkaammastakaan puolesta paljoakaan valittamista tule mieleen. Itse näkisin, että parempi näin kuin että hommaa olisi alettu viemään joksikin katkerammaksi väännöksi.
Myös Porcon paratiisimaisessa piilopaikassa vietetään muutamia leppoisia hetkiä. Sellaisessa ympäristössä viettäisi kyllä mieluusti rauhallisen päivän ja toisenkin hyvää musiikkia kuunnellen ja pari pulloa punaista tyhjennellen mukavassa seurassa.
"Sian täytyy tehdä mitä sian täytyy."
Tässä vaiheessa ei varmaan liene kovinkaan epäselvää, että elokuvan sikamainen sankari miellyttää minua hyvinkin suuresti. Vähän kyynisistä näkemyksistä ja menetyksistä huolimatta Porcon sydän on kaukana kovettuneesta. Nauru kyllä raikaa, kunhan sopiva hetki koittaa. Sitten taas Porcon ja Ginan yhteiset hetket tuovat elokuvaan mukavaa herkkyyttä saaden pienen sydämen silloin tällöin hakkaamaan hyvinkin voimakkaasti. Miyazakin muista päähahmoista tämä hieman vatsakkaampi keski-ikää lähenevä mies poikkeaa melko selvästi, ja vedonnee enemmän varttuneempaan yleisöön.
Vähän aikuisemmista teemoista huolimatta voisin olettaa, että kyllä nuoremmatkin katsojat tästä ihasteltavaa löytävät. Minulle Porco Rosso on noussut varsin rakkaaksi elokuvaksi ja se kuuluu ehdottomasti Miyazaki-suosikkieni kärkeen ja on muutenkin parhaimpia katsomiani animaatioelokuvia. Sinänsä onkin ikävää, että kaavaillusta jatko-osasta ei enää hetkeen ole kuulunut paljoakaan. Sen olisin kyllä ehdottomasti halunnut nähdä. Toivottavasti vielä joskus kuitenkin toteutuu. Kyllä näitä sympaattisen sian seikkailuja katselisi enemmänkin.
Porco Rosso on hieno yhdistelmä vauhdikasta toimintaa, huumoria sekä draamaa. Nostalgisiakin tunnelmia tavoitetaan onnistuneesti. Sydäntä ei ole unohdettu, mikä takaa kaikin puolin vallan mainion elokuvaelämyksen, jota voin estoitta suositella. Pakko nostaa Porcon tapaan peukku reilusti ylöspäin tämän kohdalla. Kiitos Miyazakille tästä ja monesta muustakin useammallakin tavalla kauniista elokuvasta, joita katselee kyllästymättä aina uudelleen.
Kaihoisa loppulaulu laittaa elokuvan pakettiin varsin liikuttavalla tavalla. Tälläkin katselulla se onnistui kuvineen nostamaan palan kurkkuun. Erinomaista sekin, että on katsottu aiheelliseksi suomentaa laulun sanat levyjulkaisua varten. Näin japania osaamattomana elokuvasta olisi muuten jäänyt merkittävä osa pois. Lainaankin tekstin loppuun tämän kappaleen suomennoksen, joka ainakin omalla kohdalla kolahtaa erittäin lujaa tarjoten uskomattoman kauniin päätöksen elokuvaillalle:
"Toisinaan muistot saavat sen aikaanVievät kyläkauppaan ja entisaikaanHevoskastanjat ikkunan peittiRiitti kun kupin kahvia päivässä keittiJuosten suin päin huomista vastaanSydämessä suuria toiveita ainoastaanPuhalsi kuumat tuulet epävarmuudenInnolla otimme vastaan päivän uudenSe oli silloin se...Ei kulkurilla aatos kotiin lennäEi kellään paikkaa minne mennäVailla rahaa, elämän tarkoitustaKöyhä, vaan ei mieli mustaYöllä pieneen majapaikkaan varovastiValvottiin ja meluttiin aamuun astiJokainen päivä hirmumyrskyn laillaJuostiin täysillä mieltä vaillaSe oli silloin se...Jäljellä vain valokuva rakasSiinä kuvassa olet parrakasEn muista enää ajankohtaaEivät tiemme enää kohtaaMutta ei turha lie tämä elon tieVaikka vuodet vierii, ystävät vieYritän tarttua täyttymättömään unelmaanSen perässä juoksen aina vaanJossakin..."
Kappaleen voi kuunnella vaikka tuosta:
Porco Rosso (1992) (IMDB)
Moro, Kannattaa tsekata Long Weekend. Uskomattoman kauniita maisemia.
VastaaPoistaHei! Tuli katseltua tuo vähän yli vuosi sitten. Nätit näkymät tuli kyllä huomioitua ja niiden puolesta elokuvaa voi kehuakin. Jotenkin se pääparin keskinäinen vääntö sitten aiheuttikin enemmän tökkimistä, eikä tuosta kokonaisuutena tullut sen suuremmin innostuttua.
VastaaPoista