Mainosten maailmassa työskentelevä Rafi (Uma Thurman) on lopettelemassa erästä vaihetta elämässään, kun yhdeksän vuoden yhdessäolon jälkeen nimet on laitettu eropapereihin. Hän on purkamassa jälkitunnelmia terapeuttinsa Lisan (Meryl Streep) kanssa. Lisa rohkaiseekin Rafia tarttumaan elämään uudelleen kiinni. Ero voikin olla juuri se asia, mitä tarvitaan, ja uudet mahdollisuudet odottavat.
Toisaalla David (Bryan Greenberg) viettää aikaa hieman omalaatuisen ystävänsä kanssa. Päivisin hän käy osa-aikatöissä, mutta haluaisi panostaa enemmän aitoon kutsumukseensa, maalaamiseen, josta perhe ei ole hirveän innostunut. 23-vuotias David asustelee vielä isovanhempiensa kanssa samassa asunnossa, sillä nykyisessä epävarmassa tilanteessaan ei ole lähtenyt omaa asuntoa hankkimaan.
Ystäviensä kautta Rafi ja David päätyvät samaan elokuvanäytökseen ja sen jälkeen illalliselle. David ihastuu välittömästi Rafiin, ja soittaakin tälle samana iltana sopiakseen kahdenkeskisestä tapaamisesta, joka sitten toteutuukin. Homma lähtee siitä sitten etenemään. Niinpä Rafilla onkin iloisia uutisia kerrottavana Lisalle.
Lisa onkin erittäin innostunut Rafin uudesta tilanteesta kehottaen tätä ottamaan ilon irti elämästä, vaikka parilla onkin kohtalaisesti ikäeroa (Rafi 37-vuotias). Kun suhteen toisen osapuolen henkilöllisyys lopulta selviää Lisalle, niin lopahtaa into käytännössä siihen. Sitten pitääkin jo lähteä itse tilittämään asioita omalle terapeutille, kun on selvinnyt, että oma poika on pahasti rakastumassa selvästi vanhempaan naiseen, joka ei edes kuulu samaan uskontoon. Siihen mennessä onkin jo tullut kuultua Rafin kautta kohtalaisen yksityiskohtaisia asioita pojan seksielämästä ja muuta mukavaa, jonka olisi voinut jättää väliinkin, joten Lisa joutuu kovan paikan eteen.
Kiusallisesta tilanteesta huolimatta pari ei aio laittaa suhdettaan katkolle, vaan jatkaa eteenpäin muuttamalla (vähän pakon edessä) saman katon alle. Siitä sitten alkavatkin toisenlaiset ongelmat, kun kaksi vähän eri maailmoista olevaa alkaa viettää huomattavasti enemmän aikaa kahdestaan. Erinäiset asiat alkavat nyppimään puolin ja toisin, eikä olekaan enää pelkästään hauskaa ja mukavaa. Miten siitä sitten selvitään...?
Odotukset olivat lähinnä keskinkertaisen romanttisen komedian suuntaan, mutta Prime osoittautuikin pykälää tai paria paremmaksi, mikä oli iloinen yllätys. Mihinkään lajinsa suurempien edustajien sarjaan sillä ei ole asiaa, mutta 100 minuuttia kului varsin mukavissa merkeissä. Naurujakin kertyi hieman enemmän kuin ne toivotut pari kappaletta.
Mielestäni huumoripuolelta ehdottomasti parasta antia ovat Thurmanin ja Streepin yhteiset kohtaukset. Ne menevät paikoitellen oikein herkullisiksi, ja usein saa olla hihittelemässä. Ei sanailu välttämättä mitään Allenin tykitystä tavoita, mutta ihan riittävän terävää se näissä kohtauksissa monesti on. Mukana on toki se Davidin pakollinen sekoileva kaveri, mutta onneksi hän ei tunnu...no, pakolliselta sekoilevalta kaverilta. Thurmanin ja Greenbergin kohtausten hauskat heitot taas huvittavat vähemmän. Vaikka jutut eivät aina mitään timanttia olekaan, niin eivät ne oikein missään vaiheessa rasitakaan, mikä on ehdottomasti myönteistä. Liian usein vastaavia katsellessa on saanut manailla tasotonta "vitsailua".
Onneksi elokuvan pääparilla taas tuntuu muuten olevan sitä haettua oikeanlaista kemiaa. Hieman huvittaa, kun miettii, että Yhdysvaltojen puolella kireän pipon oireyhtymästä kärsivä MPAA lätkäisi elokuvalle aluksi R-ikärajan, mutta suostui sitten pudottamaan sen luokkaan PG-13. Suomessa on päädytty hieman osuvampaan, eli ikärajaksi on aseteltu seitsemän. Elokuvan seksikohtaukset kuitenkin ovat varsin kilttejä, ja vaikka välillä puheet ovatkin tuhmanpuoleisia, niin eivät ne nyt mitään järkyttävää rivoutta edusta.
Noita romanttisia hetkiä kehuisin kyllä, sillä parin väliltä tuntuu löytyvän sitä jotakin. Tai ehkäpä kyse on enemmän omasta Uma-hullaannuksesta, mikä sitten sokeuttaa tietyssä mielessä... Joka tapauksessa muutama kohtaus onnistui aiheuttamaan oikein mukavia väreitä. Ehkäpä osittain johtuu siitäkin, että pari sänkyhetkeä on kuvattu oikein lämpimissä sävyissä.
Parina tätä edeltäneenä vuotena enemmän toiminnallisia elokuvia tehnyt Thurman kyllä näyttää sopivansa tällaisen kevyemmänkin jutun pääosaan. Piti heti katselun jälkeen lähteä klikkailuseikkailulle siinä toivossa, että sieltä löytyisi jotakin muutakin vastaavaa. Pari uudempaakin romanttista komediaa on ilmeisesti valmistunut, mutta eivät ole mitään kovin vakuuttavia pisteitä keränneet, mutta voisihan niille silti sen mahdollisuuden antaa, koska...
Enimmäkseen Prime tarjoaa sujuvaa ja huvittavaa kevyttä romanttista menoa ja tuottaa varsin hyväntuulisia tunnelmia. Vaikka loppu jotakin saattaa lupaillakin, niin siitä huolimatta viimeisten kohtausten aikana huulilta oli karkaamassa höh-huudahdus. Vähän lässähtävästä lopetuksesta huolimatta positiivisen puolelle jäädään. Jos ei nyt aivan mitään ihmeitä odottele ja tämän lajin elokuvista pitää, niin tuskinpa Prime miksikään kovaksi pettymykseksi osoittautuu. Ihan kiva elokuva. Uusia ei varmaan tarvitse, mutta kertakatselulla ainakin viihdytti ja huvitti yli odotusten.
Prime (2005) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti