Over the Hedge (Yli aidan)

Onkin mennyt jo hetki, kun viimeksi tuli seurattua pienten vipeltäjien animaatioseikkailuja. Vaihtelu usein virkistää, joten vähän aikaa sitten lainattu Over the Hedge vaikutti ihan sopivalta valinnalta viimeaikaisiin katseluihin nähden. Vilkaistaanpa, että millaisiin kommelluksiin sekalainen joukkomme joutuu.

Yössä viilettää viekas ja pikkuisen epärehellinen pesukarhu, RJ (äänenä Bruce Willis). Nälkä painaa päälle, eikä suunnitelma A kyseisen ongelman ratkaisemiseksi tunnu juurikaan toimivan, joten vaihtoehto B käyttöön, mikä ei sitten olekaan täysin vailla riskejä. Eipä muuta kuin toistaiseksi talviuniaan nukkuvan karhun (äänenä Nick Nolte) kotiluolaan katselemaan, millaista evästä sieltä löytyisi.

Karhumme on ennen uniaan ehtinyt hankkimaan suuren vaunullisen erilaisia roskaruokia kevätpäivien naposteltaviksi. Valitettavasti RJ:n luonne on liiankin ahne oman edun kannalta. Ruokanäpistys on jo onnistumassa, mutta vielä yksi herkkuaarre kimaltelee silmissä. Kärryllinen ei riitä, vaan se viimeinenkin pisara pitäisi saada mukaan, ja niin siinä sitten käy kuin odottaa voi.

Talviunilta kesken herätetty karhu on vähemmän yllättäen äreä kuin...no, talviunien kesken herätetty karhu. Varsinkin, kun tämä vielä tajuaa meneillään olevan kepposen. Jälkisählingissä kärry vielä vierii rekan eteen, jonka seurauksena mitään syömäkelpoista saaliista ei enää ole jäljellä, pelkästään litistyneitä pakkauksia tien pinnalla. Karhu antaa RJ:lle viikon aikaa hankkia kaiken tuhotun takaisin tai muuten RJ itse tulisi päätymään alkupalaksi.

Epätoivoisen haasteen eteen joutunut RJ vaeltelee kohti uutta omakotitalolähiötä. Sen puistoalueella hän törmää talviuniltaan heräilevään pieneen yhtenäiseen ryhmään, josta löytyy piikkisikoja, opossumeja, orava, haisunäätä ja kilpikonna. Nämä ovat erikoistuneet talvivarastojen kasaamiseen. RJ kyhää nopeasti kasaan vähän sydämettömän suunnitelman, jonka tavoitteena on muiden taitoja hyödyntäen saada nopealla aikataululla kasaan karhun liiskatut eväät.

Melko helpohkosti RJ saa huiputettua vähän hyväuskoisen joukon juoneensa mukaan. Tai ainakin melkein. Esteenä tuntuu olevan porukkaa johtava varovainen kilpikonna Verne (Garry Shandling). Verne epäilee heti alusta asti asiassa olevan enemmänkin jotakin hämärää, eikä luota yhtään uuteen tulokkaaseen. Muut kuitenkin ovat eri mieltä.

RJ vakuuttaa porukan suunnitelman loistavuudesta esittelemällä lähiötä ja niitä valtavia herkku(roska)ruokamääriä, joita ihmisten kodeista ja jätteistä löytyy. Siinä ei kaarnan järsiminen enää kauheasti innosta, kun vaihtoehtona on raksutella perunalastuja, hörppiä energiajuomia ja istuskella mukavilla tuoleilla television edessä. Siitä sitten alkaa uskomaton ruokarötösten sarja, jota ei tietyiltä tahoilta kovinkaan hyväksyvästi katsota. Erityisesti lähiön asukasyhdistyksen puheenjohtaja päättää hoitaa tuholaisongelman tehokkaasti sekä julmasti historiaan.

Oikeastaan Over the Hedge on ihan onnistunut tapaus, vaikka ei lopulta miksikään suuremmaksi klassikoksi olisi nousemassakaan. Hahmot ovat sympaattisia, vauhtia kyllä riittää, eli eipä meno ainakaan pitkästytä ja huumorikin on ainakin paikoin ihan toimivaa. Kun pituuttakaan ei ole liikaa kertynyt, niin ihan mukavasti aika tämän parissa kuluu.

Porukkaan on yritetty saada mukaan erilaisia persoonallisuuksia. Kieroileva RJ, vähintään varovainen Verne, hyperaktiivinen Hammy, teatraalinen Ozzie (äänenä kukapa muukaan kuin William Shatner), muista vähääkään piittaamaton karhu, sanavalmis Stella näin muutamia mainitakseni. Mitään sellaisia tyyppejä ei kuitenkaan mielestäni ole mukaan päässyt, jotka jäisivät kunnolla mieleen.

Hammy-oravasta (äänenä Steve Carell) on ilmeisesti yritetty tehdä tällaista muistettavampaa tapausta, mutta siinä ei mielestäni ole kovin hyvin onnistuttu. Välillä meno tuntuu menevän kovin väkinäisen yrittämisen puolelle. Kun vielä se Hammyn suuri finaalikin toistaa melko pitkälle erään Futurama-jakson ajatusta, mutta esikuvaansa heikommin, niin vaikutelma jää jokseenkin laimeaksi. Anteeksi vain, Hammy.

Vaikka osa hassutteluista vähän tökkiikin, niin onneksi mukana on sitten reilusti aidosti huvittavaakin kohellusta. Varsinkin nämä välillä täysin käsistä lähtevät operaatiot onnistuvat miellyttämään. Toiminta meneekin välillä varsin kaoottiseksi, eikä naapurusto ole enää entisensä, kun taivaalta sataa milloin mitäkin ylimääräistä ja siistit pihat laitetaan vähän uuteen malliin.

Toki nämä hieman pienimuotoisemmatkin jutut onnistuvat riittävän usein kääntämään suupieliä ylöspäin. Välillä viittaillaan vähän sinne ja tänne. Osa toimii, osa näistä ideoista taas tuntuu kovinkin irrallisilta heitoilta. Yksittäisenä poimintana itseäni enemmän miellyttäneestä osastosta voisi vielä mainita pienen jakson, joka esittelee pikaisesti ihmistä, joka muista otuksista poiketen elää syödäkseen, eikä syö elääkseen.

Over the Hedge on roolitettu melko tunnetuilla näyttelijöillä, mutta tiedä sitten, onkohan sellainen linjakaan paras mahdollinen. Esimerkkinä vaikkapa RJ ja Bruce Willis. Mielestäni Willis ei tuohon osaan juuri mitään lisäarvoa tuo, monesti vain vaikuttaa siltä, että ääninäyttelijänä hän on jokseenkin rajallinen. Toisaalta taas Nolte on varsin onnistunut valinta käriseväksi karhuksi. Shatnerin valinnastakin tykkään kyllä.

Visuaalisesti elokuvan maailma on värikäs ja rikaskin, sillä kiinnostavia yksityiskohtia on kohtalaisesti ihasteltavana. Toisaalta hahmot vaikuttavat paikoitellen hieman tönköiltä ja hengettömiltä, mikä vähän verottaa tavoiteltua sydämellisyyttä. Osittain ne herkemmät hetket saavat jäädä sivuosaan kevyemmältä kohellukselta, joten sekin vähäntää vaikutusta. No, tässä tapauksessa olen kallistuvainen sille kannalle, että oli parempi keskittyä riehumiseen ja hupailuun kuin awww-hetkien tavoitteluun.

Eipä Over the Hedge siis omissa silmissä onnistunut animaatioklassikkojen sarjaan kipuamaan, ei oikeastaan edes lähelle. Siitä huolimatta ihan kivaa viihdykettä kertakatseluun. Vitsejä tulee välillä sen verran ripeämpään tahtiin, että osa osuu vähän väkisinkin maaliin, eikä juurikaan voi olla hymyilemättä tai hymähtelemättä. Varsin kepeää ja hyväntuulista menoa Over the Hedge enimmäkseen on. Kelvannee sekä pienemmille että vähän isommillekin katsojille.

Edelleen oma tuntemus DreamWorksin animaatioista on vähintään onnetonta. Aiemmin nähty Bee Movie miellyttää näistä kahdesta melko selvästi enemmän. Muutamia muita olen lisäillyt katsottavien listalle, mutta katsotaan nyt, mihin riittää aikaa ja innostusta...

 Over the Hedge (2006) (IMDB)