Elokuva alkaa vähän haikeissa tunnelmissa, kun karhuemo pentunsa kanssa on hankkimassa herkkuja mehiläispesästä. Liiallinen ahneus koituu vanhemman kohtaloksi, sillä liian syvälle yrittäessään emo onnistuu aiheuttamaan kivivyöryn, jonka seurauksena pienokainen jää orvoksi. Tämän pienen karhun ponnistukset äitinsä pelastamiseksi ovat kovin sydäntäsärkevää katseltavaa. Tuloksetta toinen yrittää kaikkensa, vaikka mitään ei olekaan tehtävissä. Ympärillä yö alkaa pimentää maisemaa tuoreen orvon jäädessä kuutamoon yksin suremaan.
Uusi aamu kuitenkin koittaa, ja tulee aika lähteä ihmettelemään maailmaa yksin. Sieltä tuntuukin löytyvän kaikenlaista kiinnostavaa, joka innostaa vähän leikkimäänkin. Metsästä ja aukeilta löytyy mielenkiintoisia vipeltäjiä ja uusia ruokia kokeiltavaksi. Kauniit kukkaset taas innostavat vähän telmimään.
Toisaalla kahden miehen porukka (Tchéky Karyo ja Jack Wallace) on nuotiolla valmistautumassa tulevaa yötä varten. He ovat metsästäjiä ja erityisesti karhujen perässä. Saaliina onkin jo suurehko kasa turkista, mutta vielä vähän pitäisi saada mukaan. Seuraavana päivänä he pääsevät suuren uroskarhun jäljille. Tilaisuuden koittaessa nuorempi metsästäjistä on vähän hätäinen liipasinsormensa kanssa onnistuen haavoittamaan suurta karhua, joka pakenee raivoissaan.
Pentu törmää vaelluksellaan haavoittuneeseen urokseen ja alkaa varovaisesti tehdä tuttavuutta tämän kanssa. Kivuliaasti haavoittunut uros suhtautuu aluksi pieneen vähän hyljeksien, mutta vähitellen ystävyys lähtee kehittymään molemminpuoleisilla hellyydenosoituksilla. Vaara ei kuitenkaan ole ohi, sillä metsästäjät ovat päättäneet saada hommansa viimeisteltyä. Erityisesti pienemmälle maailmalla on tarjota muitakin tiukkoja tilanteita.
En muistanutkaan, että tämäkin perustuu kirjaan. Alkuperä innoitukselle löytyy James Oliver Curwoodin kirjasta The Grizzly King, johon kieltämättä kyllä kiinnostaisi tutustua. Käsikirjoituksen elokuvaan on taas tehnyt Annaudille useammankin elokuvan kynäillyt Gérard Brach, joka on usein Roman Polanskinkin kanssa yhteistyötä tehnyt.
Annaud taas kuuluu niihin ohjaajiin, joiden tekemiset kyllä kiinnostavat. Hänen 1981-2004 valmistuneista pitkistä ohjauksista on tullut nähtyä kaikki muut paitsi yksi. Ne pari vanhempaa eivät sitten yhtä paljoa kiinnostakaan. Uudempien näkemättömyys harmittaa. Saatavuus levyllä tuntuu olevan vähän nihkeää niiden suhteen. Lisäksi tulossa oleva Wolf Totem vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta seikkailulta. No, toistaiseksi olen tämän karhuseikkailun lisäksi eniten pitänyt elokuvista The Name of the Rose, Seven Years in Tibet ja Two Brothers.
Viimeisin mainituista omaa tiettyjä yhtäläisyyksiä tämän reilut 15 vuotta aiemmin ilmestyneen elokuvan kanssa. Siinä tosin pari nuorta tiikeriä jää keskenään selviytymään, ainakin aluksi. Lisäksi perässä tulee metsästäjä, joka alkaa matkan varrella kyseenalaistaa oman elinkeinonsa mielekkyyttä. Sanoisin kuitenkin, että Two Brothers on näistä kahdesta selvästi söpöilevämpi.
Kyllähän The Bear myös omat awww-hetkensä sisältää, mutta meno kuitenkin on paikoitellen hurjempaa. Sen takia se ei ehkä aivan kaikista pienimmille soveltuvaa katseltavaa olekaan. Paljon jätetään kuvien ulkopuolellekin, joten eiköhän jo vähintään kouluikäisille uskalla näyttää. Tehdään kuitenkin selväksi, ettei nyt eletä missään ruusuisessa maailmassa, jossa kaikilla on aina kivaa. Kohtalaisen armottomassa ympäristössä selviytyminen menee silloin tällöin väkivaltaiseksi kamppailuksi. No, Annaud ei kuitenkaan näillä kuvilla mitenkään mässäile, mikä on hyvä ratkaisu.
Näistä hetkistä huolimatta The Bear ei todellakaan ole mikään katkera selviytymiskamppailu. Oikeastaan enemmän aikaa saa yleinen ihmettely ja ihastelu. Vaikka ympäristö olisikin vähän karu ja kova, niin silti sinne mahtuu herkkyyttä ja hellyyttä, joita ilman elo olisikin varmaan sietämättömän ikävää. Myös pieniä huumorinpilkahduksia esiintyy siellä täällä. Esimerkkinä vaikka nuoremman karhun herkuttelut punakärpässienillä.
Huumorin toimivuus tällaisessa elokuvassa on toki pelkkä sivuseikka, ja vaikka se ei kohdilleen osuisikaan, niin tuskinpa elokuva siihen kaatuisi. Ne elämykset löytyvät tässä tapausessa pääasiassa jostakin aivan muualta.
Itse en ole oikeastaan ikinä ollut sen suuremmin viehättynyt metsästyksestä harrastuksena tai elinkeinona. Nykyään, jos mahdollista, niin vielä vähemmän. Puoli on tässä tapauksessa tavallaan ollut valittu jo hyvissä ajoin ennen elokuvan alkua. Siitä huolimatta on mielestäni erittäin hyvä ratkaisu Annaudilta, ettei hän ole lähtenyt räikeästi demonisoimaan elokuvan metsästäjiä, kuten tehdään vaikkapa kotimaisissa elokuvissa Poika ja ilves ja Suden arvoitus. The Bear jättää tällaisen elämäntavan mielekkyyden ennemmin katsojan pähkäiltäväksi.
Edes menetystensä jälkeen nuoremmasta metsästäjästä (Karyo) ei tule mitään kostonsa sokaisemaa ja ihmisyytensä hylkäävää petoa. Oikeastaan lähdetään vähitellen aivan toiseen suuntaan ja Tomin sydämen muutosta seuraakin varsin mielellään. Hänestä saa jo varhaisessa vaiheessa sellaisen tunteen, että nyt on herkkä mies päätynyt liian kovaan elämään, jollaiseen häntä ei ole tarkoitettu.
Vuorosanoja on mukana varsin vähäisesti, silloinkin ne jäävät usein kovin lyhyiksi tokaisuiksi, joten Karyolla ja Wallacella on ollut haasteellinen tehtävä esittää hahmonsa monesti silmillä ja pienillä eleillä. Ne tunteiden purkauksetkin ovat tässä tapauksessa usein hiljaisia, mutta sepä ei tee niistä yhtään vähemmän liikuttavia, oikeastaan päinvastoin. Kyllä siinä saa olla silmiä pyyhkimässä parissakin kohdassa. Kuten mainittua, niin Two Brothers omaa vähän samansuuntaisen kuvion, mutta siinä se on mielestäni vähän töksähtävämpi. Ei tunnu lainkaan niin luontevalta kuin tässä. Joka tapauksessa kumpikin näyttelijä tekee mielestäni erinomaista työtä.
Elokuvan kolmantena tai suurimpana tähtenä voisi mainita varsin mittavan uran tehneen mahtavan Bart the Bearin. Bartin filmografiasta löytyy monta itsellekin tuttua elokuvaa, joista muutama on blogin puolellakin esiintynyt: Legends of the Fall, Homeward Bound II: Lost in San Francisco ja The Edge. Monta muutakin elokuvaa Bartilta on tullut nähtyä.
Varsin vaikuttavasta ilmestyksestä on kyse. Erityisesti elokuvan loppupuolella tapahtuva kohtaaminen Tomin kanssa on vähintään värisyttävä. Sitä muistellessa ajattelee, että ehkä on ihan hyväkin, ettei ole tullut metsäretkillä törmättyä karhuihin, vaan havainnot ovat jääneet lähinnä jälkiin. On varsin selvää, että kyse ei ole mistään halinallesta, mutta toisaalta Annaud ei halua esittää karhua yksiulotteisena petonakaan, joka keskittyy tappamiseen. Tuodaan esille myös se herkempi puoli perhe-elämän kautta.
Brittiläiseen Kolumbiaan 1800-luvun lopulla sijoittuva elokuva päädyttiin ilmeisesti kuvaamaan pitkälti Euroopassa. Varsin kauniita paikkoja Annaud on elokuvaansa löytänyt ja kyllä niitä edelleen jaksaa ihastella, vaikka katselukertoja onkin jo useampia. Hienoa on myös se, että tälle annetaan reilusti aikaa. Kuvien kanssa ei useinkaan kiirehditä minnekään ja välillä tulee mieleen Werner Herzogin otokset, mikä ei ole lainkaan huono asia.
The Bear on juuri sellainen katselukokemus, jossa on helppo heittäytyä kuvien virtaan ja unohtaa kaikki ympärillä pyörivä hetkeksi ja toiseksi. Luonnosta löytyy ihmeitä ja ihasteltavaa, ja niitä sitten hartaastikin esitellään. Maisemat edustavat ehkä enemmän karumpaa kauneutta, mutta itse ainakin sellaistakin arvostan ja mielelläni katselen. Paljon on kaunista nähtävää saatu mahtumaan reiluun 90 minuuttiin.
Nykyään arvostaa enemmän myös elokuvaa toteutukseltaankin. Monessa kohtauksessa kävi mielessä, että miten hankala ne on ollut toteuttaa. Kärsivällisyyttä on ainakin vaadittu reippaasti, eikä kyseessä varmaankaan mikään mutkattomin tuotanto ole ollut. Onnellakin lie osuutensa. Annaud ei filmografiansa perusteella ole tällaisia haasteita muulloinkaan kavahtanut, ja hyvä niin. Muuten olisi voinut jäädä monta hienoa elokuvaa tekemättä. Hatunnosto ja syvä kumarrus hänelle sekä muille tekijöille tästä. The Bear on sellainen elokuva, jonka tekemisestä olisi mielellään katsellut jonkinlaisia lisämateriaaleja, mutta vähän harmittavasti pohjoismainen levyjulkaisu on niiden suhteen kovin köyhä.
Joskus pohdin, että The Bear olisi ehkä jättänyt voimakkaamman vaikutuksen, jos se olisi päättynyt metsästäjien lähtöön. Nykyään kuitenkin toinen lopetus ja sitä seuraava jäähdyttely tuntuu osuvammalta päätökseltä. Karhujen yhteinen nouseminen vielä viimeisiä vaaroja vastaan ja hiljainen vetäytyminen kohti talvilepoa koskettaa paljonkin.
Tähän väliin voisi heittää vielä pari katselusuositusta. Annaudilta kelpaa vaikkapa tuo aiemmin mainittu Two Brothers, josta myös paljon pidän. Vähän söpöilevämpää karhuilua kaipaaville Disneyn Brother Bear saattaa olla mukavaa seurattavaa. Dokumenttien puolelta taas Herzogin Grizzly Man on hyvää katseltavaa. Selviytymiskamppailuista taas mukaan vaikka aiemmin mainittu The Edge.
Itse en juurikaan valitettavaa elokuvasta löydä. Sammakkopainajainen vaikuttaa pieneltä tyylivirheeltä, mutta kyseessä on niin lyhyt jakso, ettei sen takia huvita enempää hermostua. The Bear on monessakin mielessä uskomattoman kaunista ja koskettavaa katseltavaa, jollaisia ei tässä maailmassa ainakaan liikaa ole.
The Bear on myös sellainen elokuva, jota mielelläni suosittelisin melkein kaikille. Kaikista pienimmille tietyt kohtaukset saattavat olla turhan järkyttäviä. Ehkä joillekin varsin verkkainen tahti ja näennäinen tapahtumien puute muodostuvat ongelmaksi, mutta niin lumoavasta elokuvasta kuitenkin on kyse, että kannattaa ainakin kokeilla.
Sekin jo on ilo, kun huomaa, että elokuva, joka teki vuosia sitten pieneen poikaan suuremman vaikutuksen, onnistuu siinä kevyesti vielä nykyäänkin. Siinä kun seurailee, miten lumi peittelee maan ja saattelee toiset vähitellen talvilepoon jättäen maailman pikkuisen hiljaisempaan tilaan, huomaa olevansa varsin liikuttuneissa tunnelmissa. Aivan muissa maailmoissa ja mieli täynnä positiivisia ja lämpimiä ajatuksia. Kirjailijalta lainatut sanat laittavat elokuvan sopivassa hengessä päätökseen. Eipä sitä paljoa enempää elokuvalta toivo... Pienen ja isomman karhun seikkailut ovat pysyvä osa muistia ja niiden pariin varmaan vielä jatkossakin mielellään palaa. Täysosuma Annaudilta.
The Bear (1988) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti