The Magical World of Winnie the Pooh: Growing Up With Pooh (Nalle Puhin taikamaailma - oppia ikä kaikki)

Jospa sitä jälleen palailisi kovasydämisten kavereiden, hyytävien hyypiöiden sekä muiden lännenseikkailuisten sivupolkujen jälkeen Puh-asioiden pariin. Sehän se on lähes tilanteeseen kuin toiseenkin vallan luonteva valinta ja melkeinpä voi hyvänmielentakuun laittaa päälle siinä samalla. Viimeisin vierailu taikamaailmassa vietettiin leikkisissä merkeissä Puhin ja ystävien huvitellessa ja hassutellessa. Peleistä vaihdetaan kuitenkin nyt asioiden uudenlaisten opetteluun, vaan pikkumetsän maailmassa leikkituokiot ja oppitunnit saattavat risteäväisiä olla. Katsellaanpa...

Lyhyesti taas kerrattakoon, että mistään elokuvasta ei ole kyse, vaan nämä koosteet on kokoiltu vuosina 1988-1991 ilmestyneestä televisiosarjasta The New Adventures of Winnie the Pooh. Taikamaailmaa on Suomessakin 2000-luvun alkuvuosina julkaistu kahdeksan levyllistä ja itse olen tässä vaiheessa ostellut niistä puolet. Tutustuminen tapahtui viime vuoden loppupuolella, kun tarinoitiin pienistä, mutta tärkeistä asioista. Näitähän siis vielä riittää nähtäväksi, koska vasta kolmas katsaus on aluillaan. Jokaiselle levylle on tähän mennessä laitettu neljä pientä juttua väliosamaisine oppitunteineen. Niin on tämänkin kohdalla, mutta taitavat edustaa kaikki sarjan lyhyempiä makupaloja, koska yhteiskestoa kertyy vain 48 minuuttia, kun taas pari aiempaa ovat tunnin tuntumaan kellotelleet. Seuraavaksi selviää, millaista kasvun tuomaa ja suomaa viisautta onkaan luvassa.

Tarinoista näistä ensimmäinen on otsikoitu Cloud, Cloud Go Away (Pomppuja ja pilveilyjä). Reippaalla loikalla aloitellaan,  ja pomppu yks' kaks' ja kolmekin hypitään. Taitavaksi pomppijaksi ei kuitenkaan yhdessä yössä tulla, näin meille opettelee asiansa tuntija ja lähes samaan hengenvetoon heittää itselleen varsin kovan haasteen, eli tuosta vain tuumii ponnistaa metsän korkeimman puun yli. Ennen kuin huiman hypyn suorituspuuhiin päästään, niin aurinkoinen jää pilven häivyttämäksi ja suuri varjo vie tarmon pienestä pomppijasta. Tiikeri käräyttää kääminsä ja toivottelee tunkeilevan pilven matkoihinsa. Toinen osapuoli uhittelee takaisin ja siinä sitä ollaan.

Tiikerin mielestä taivas ei ole tarpeeksi suuri kahdelle liitelijälle ja siihen vastauksena saa yksityisen ja hyvin paikallisen sadekuuron niskaansa. Näyttää siltä, että pilvi päättää alkaa sinnikkäämminkin Tiikeriä kiusaamaan, joten kysäistäänpä Kani-kaverilta neuvoa. Jänömme kuitenkin haluaisi hyödyntää kävelevän kastelukannun helppokäyttöistä potentiaalia viljelyharrastukseensa, eli eipä saada vesihanaa niin suljettua. Kuumottelevaa päätä on välillä hyvä lumikuurolla viilennellä, eikä Tiikeri-poloinen saa taloakaan pilviturvalliseksi alueeksi linnoitettua, vaan velmu löytää tiensä sisälle ja toisen pötkötyspedinkin nihkeäksi sadettelee. Seuraavana päivänä ongelmat alkavat paisua entisestään hattaran ottaessa ukkospilven muodon ja laittaessa salamaa pienten kaverusten kimppuun. Parempi pinkoa pakoon, ettei kovin huonosti käy näissä rähinöissä. Niinkö pääsi Tiikerille käymään, että huolimattomien loukkausten takia loppuelämä vetisissä merkeissä talsitaan...?

Me and My Shadow (Varjoa vailla) työntää Tiikerin ja muut hieman syrjään ja kääntää valokeilan Nasua kohti, mikä kyllä sopii. Tämä tallustelee purolla ja ihanan kesäpäivän todeksi toteaa. Leikkikaverin puute tosin hieman alakuloisuttaa mieltä. Puh on kiireinen hunajahommiensa parissa ja onkin kehitellyt aivan uudenlaisen suunnitelman tahmapihistysten edistämiseksi. Jospa sitä auringoksi naamioituisi, niin varmaan mehiläiset pesänsä väsäisivät ahmatin tassujen ulottuville. Valitettavasti Nasun apua ei tarvita, sillä kaksi aurinkoa ei tähän paikkaan sovikaan. Tiikeri taas loikkii teilleen, eikä sinnekään pientä possua kaipailla, sillä vain yksi nämä temput ja pomput taitaa.

Entä sitten rakennuspuuhien parissa touhuavat Kani ja Ihaa, kenties apu saattaisi kelvata? Liian innokkaasti Nasu sinne säntää ja joutuu vähän nolona poistumaan. Kotona yksinään sitä mietiskelee, että seinällä heiluva varjo ainakin olisi vielä läsnä, joten ehkä siitä uudeksi leikkikaveriksi olisi. Nopsasti puolimielikuvituskaveri osoittautuukin ystävistä ystävällisimmäksi ja riemu raikaa. Nasun mökin ohi kulkevat kaverit tosin huolestuvat ja haluavat ystävänsä takaisin porukkaan keksittyjen kaverien seurasta. Tulikärpäsjahdilla houkuttelu toimiikin ja Nasu varjonsa tuosta vain huihai-huoletta hylkää. Erohetken jälkeen onkin varjon vuoro pää kenossa kulkea synkistyvään yöhön omille teilleen. Voi, voi, Nasu, mitä tulikaan tehtyä... Puh ja Tiikeri tosin tarjoavat omia varjokuviaan hätäratkaisuiksi, mutta ei se kovin luontevalta tunnu. Pitäisi se oma löytää jostakin ja välejä sovitella...

Kolmantena juttuna on vuorossa Easy Come, Easy Gopher (Myyrän myyräntyö), joka aloitellaan esittelemällä Kanin kasvimaan ojitusurakka. Raskasta raadantaa on jokaiselle tarjolla olevalle käsiparille luvassa, kun uutta tehokasta kastelumenetelmää aherretaan. Myyrä ei tosin ymmärrä ajatusta tämän touhun takana ja tavallaan projektin torpedoikin. Hän alkaakin höpistä ystävilleen täydellisen tunnelin yhtälöstä, joka myyräsuvun vanhaan perimäviisauteen kuuluu. Vielä kukaan ei ole kaavasta selkoa sen vertaa saanut, että olisi mahtiurakan toteutellut, mutta nyt sen aika on koittanut! Samalla saadaan lyhyt kurkkaus esi-isien myyräntöihin.

Kanin kannalta pulma siinä makoilee, että kaikkien aikojen tunnelin lähtökohta on kartoitettu oman mökin lattiaan. Voi rakasta kotikoloa, eihän ole lainkaan mukavaa, jos oven avatessa tupsahtaa syvään kuiluun, mikä vie minne lie. Kani päättää laittaa lopun näille aikeille ja käy omat lisäyksensä kaavaan tekemään. Pientä kataluutta on havaittavissa, mutta ehkä kodinsuojelukin ymmärrystä saa osakseen. Joka tapauksessa laskuvirheen varaan pohjaava urakka lähtee täysin käsistä ja alkaa kostautua toisaalla. Nasu joutuu seuraavaksi "uhriksi" ja uskomaton tunneli seikkailee milloin missäkin ja hävitys seuraa perässä. Siitä vain maa nielaisee Puhin hunajapuunkin nenun edestä sisuksiinsa. Käsittämätöntä tuhotyötä sivusta seuraava Kani taas alkaa kokea raastavaa katumusta, mutta niinpä vain ystävät tulevat auttamaan kaavan korjailussa. Aivan eri asia onkin, johtaako tämä sähellys mihinkään varsinaiseen parannukseen asioiden tilassa...

Lopettelunumerona saa toimia The Bug Stops Here (Ötökkä irtaimenaan), jossa saadaan vaihteeksi Kengu ja Ruukin mukaan pitkästä aikaa. Lisäksi Pöllön sukulaispoika on vierailemaan saapunut. Kumpainenkin laittaa huollettavansa Puhin huomaan ja Pöllö vielä nallekaverille muistuttelee, että pienemmistä huolehtiminen on elelyn tehtävistä tärkeimpiä. No, tämä kaksikko hiukkasen sotkuisella kommelluksellaan Puhin asumusta epäjärjestykseen laittaa, mutta jospa yhdessä siivoiltaisiin paikat kuntoon.

Seuraavaksi tie vie isommankin porukan Risto Reipasta moikkaamaan. Tämä tahtookin innokkaasti esitellä uutta tiedeprojektiaan, mutta joutuu juuri paljastuksen kynnyksellä käväisemään toisessa huoneessa. Pienet ystäväiset eivät tietenkään mieliään malta, vaan tahtovat tirkistää, mikä siellä laatikossa luuraakaan. Hui sentään! Harvinaisen terävähampainen ötökkä kopassa irvistelee ja ampaisee karkumatkalle. Toiset iloisena tiedottelevat Ristolle, että viime hetkellä pelastivat koko tiedetyön tältä hirvitykseltä ja Risto saa selitellä, että samainen matonen sattui olemaan tavallaan koko homman ydin, eli eipä muuta kuin etsiskelemään. Tiikerihän heti tietää, että nälkäiset masut omaavat kiusalliset toukat hakeutuvat Kanin kasvimaan riesaksi, joten sinnepä siis. Viljelyksistä taas kerran sotaa käydään Kanin huitoessa ja hutkiessa minimoidakseen tomaattihävityksen. Makustelijaa monenlaista yrittääkin osansa Kanin kasviksista haukata, mutta miten käy tiedematosen?

Tämänkin levyn kohdalla pääsee käymään niin, että pari ensimmäistä tarinaa suosikkeina mieleen jäävät ja kolmaskin ihan kannoilla kipittelee. Neljännessä on eniten sellaista hälläväliä-huiskaisun makua, mutta eipä sekään tympimään ala. Huikataan samalla, että nähdyistä tämä nelikko muodostaa tasaisimman kokonaisuuden. Taikamaailma-koosteiden suhteen tahtoisin siis kasvutarinanipun toistaiseksi heitellä kärkisijalle, jos jotakin paremmuutta pitäisi pohtia. Etumatka ei lainkaan suuri ole, ja erot ovat niin häilyvän vähäiset lopulta, että päivänä toisena jokin muu voisikin mieltä enemmän hykerryttää ja suupieliä iloisempaan ilmeeseen avitella.

Hymyillähän näiden kymmenminuuttisten aikana saa, siitä ei tarvitse olla huolissaan ja jäähän se pieni ilo mieltä katselun jälkeenkin piristämään. Tiikerikin on alkanut enenevissä määrin hölmöilyillään hykerryttää, kuten tuli aiemminkin jo todettua. Jäät ovat siis siihen suuntaan murtumassa, eikä tässä välien lämpenemisessä mitään huonoa taida olla. Potentiaali Puh-tarinoista nautiskeluun vain kasvaa sitäkin kautta. Raidakas kaveri piileksimässä jättiomenana toisen hassun luullessa sitä joksikin ihmeelliseksi hunajaompuksi edustakoon vaikkapa yhtä näytettä höpsöjen yhteishetkistä. Myöhemmin Tiikeri pääsee osoittamaan tietojaan karkailleiden varjojen jäljityksessä. Tuttua ja turvallista Puh-huvitusta siis, kun sekoillaan sanoissa ja teoissa. Yleensä näistä seuraa vähäisempiä kommelluksia, mutta vaikkapa se Myyrän riehaantuminen osoittaa, että olosuhteiden ollessa oivat, kaappaa kaaos vallan ja sitten kipitelläänkin varsin vinhasti kohti mahtavampia päättömyyksiä.

Näihin huvihetkiin saadaan varsin luontevasti ujuteltua niitä elämänkoulun oppitunteja. Siis suloisia sellaisia, eikä mitään katkeraa kalkkia kurkkuun. Ensimmäisessä tarinassahan ihmetellään, että olisiko riitoja syytä sovitella karjuen, vaiko voisikohan pöllöyksiään pyytää kenties anteeksikin. No, toinen näistä vaihtoehdoista johtaa uuteen kaveruuteen ja kohta sitä jo pitkin sateenkaarisiltaa pompsitaankin hattaraiseen pilvihöttöön köllöttelemään ja lopulta yhteisvoimin loikista loistavimpaan. Varjojaksossa taas Nasun rohkeutta testaillaan öisissä etsinnöissä, mutta taitaa se välittäminen anteeksiantoineen mennä kuitenkin tässä pimeän pelkojen voittamisen edelle. Korjatuin välein ja yhteistyötä tehden niistäkin päästään, kun öiset epämääräiset rapistelut ja hirvitykset yrittävät kimppuun käydä. Kolmas taas varoittelee, että hyvätkin aikeet saattavat helposti tassuista karkailla ja ennen suuria uhrauksia voisi hetken harkintaa harrastella, kuten Puh vihjailee maltillisilla paluuaskelilla. Viimeisen jutun ydin onkin edeltäjiään häilyväisempi.

Tuttuun tapaan väleihin laitetaan vielä pari kertailevaa lyhyempää oppituokiota, jossa hyvin suorasanaisesti samoja asioita höpötellään. Ensimmäisen tarinan opetus vähän toisenlaiseksi käännellään, mutta käyhän se toki niinkin, eipä voi kieltää! Toisessa miniminuutissa taas päästään toteamaan, etteivät ne hämärän pelottavat rapinat välttämättä ole, miltä äkkiseltään kuulostavat. Hirmuinen haamu voikin olla kiltti nalle ja niin eteenpäin... Mielestäni nämä pikkukertailut olisi tästäkin voinut jättää poiskin, sillä tarinat itsessään ovat jälleen melko selkeitä ja näin tylsästi toistellen hommasta häviää sitä oivallusiloa pienemmiltäkin katsojilta. Lisäksi muuhun sisältöön nähden näiden visuaalinen toteutus on kovin tönkkö.

Jatkossa toivoisi näkevänsä jaksoja, joissa olisi enemmän niitä muita hahmoja mukana kommeltamassa ja jekkuilemassa. Viimeisessä osiossa Kengu, Pöllö, Risto, Ruu ja Dexter vilahtavat, mutta voisivat vähän kauemminkin ruudulla viihtyä. Samoin se Ihaa, joka lähinnä käy taas kerran toteamassa talohaaveensa murskatuiksi. Olen melko varma, että samaiseen televisiosarjaan on jokunen Ihaa-jaksokin tehty ja ellei yhtään ole Taikamaailma-koosteille saatu, niin alan muristelemaan. No, vielä ei kuitenkaan ole Ihaa-ärinän aika, sillä vasta alle puolet on tullut näistä kokoelmista vilkaistua. Edelleen tahdon väittää, että piirrosjäljen suhteen jäädään kohtalaisen selkeästi elokuvaversioista ja mukana tuntuu olevan monesti puolivaloista huihai-menoa, joka ei kovin suuresti innostele. Silti mielekästä ja usein huvittavaakin animaatioviihdettä ja erityisesti Puhin ystäville suositeltavaa katseltavaa. Toistoista ja pienistä harhahetkistä huolimatta hyvien juttujen parissa pikkumetsässä edelleen seikkaillaan, eikä sen asukkaista ole yhtään ihastuttavuutta päässyt pois rapisemaan. Jotkut jopa tuntuvat näyttäytyvän selvästi aiempaa positiivisemmassa valossa. Hyvä niin ja uusia ihmettelyjä kohti taas jossakin vaiheessa painellaan...

The New Adventures of Winnie the Pooh (1988-1991) (IMDB)