The Magical World of Winnie the Pooh: It's Playtime With Pooh (Nalle Puhin taikamaailma - leikkihetki Puhin seurassa)

Oivoi, nyt on päässyt käymään niin, että pikkumetsän suloisten ystävien edellisestä moikkaamisesta on ehtinyt vierähtämään pari kuukautta. Niin se aika vain viuhtoo eteenpäin, eikä mitään voi. Vaihtuvista vuosista puhuttaessa tämä olikin tavallaan omaksi syntymäpäivälahjaksi hankittu levy ja 33-vuotispäivän kääntyessä iltaan sitä lähdinkin tuijottelemaan. No, joku voisi vinoilla, että ehkä tämä olisi osuvampaa materiaalia, jos mainitusta luvusta poistaisi vaikka toisen kolmosen, mutta kyllä se näin myöhemminkin kelpaa. Eroahdistukseen siis leikkihetkiä lääkkeeksi ja voisi tosiaan luulla, että peliä, kepposta ja sen sellaista luvassa lie...

Runsaat puoli vuotta sitten tähän taikamaailmaan ensikertaa itseni siirtelin, vaikka eihän näissä sen suurempaa eroa tavalliseen Puh-arkeen olekaan. Silloisessa kirjoituksessa tulikin höpistyä, että kyse tosiaan on vanhemmasta televisiosarjasta, josta on tehty kahdeksan tällaista teemoittaista pikkukokoelmaa, joista jokainen sisältää neljä jaksoa. Tuolloin hiukkasen arvuuttelin, että tuleekohan näitä kaikkia kahdeksaa keräiltyä, mutta nytpä innostuin pari lisäystä levyhyllyyn tekemään, eikä loppujen ostelukaan vastenmieliseltä ajatukselta vaikuta. Katsellaan... Viimeksi tarinoita pyöriteltiin pienten tärkeiden asioiden yhteydessä, mutta nyt siis pelit ja leikkikalut esille.

Maailman kauneutta alkulaulussa ylistellään ja siitä pikaisesti kieräytetään kalenteri huhtikuun alkuun ensimmäisen tarinan ollessa April Pooh (Aprilli-Puh). Makoisat välipalaunet ovat Puhin päässä pyörimässä ja voisipa veikkailla, että vallan lajityypillistä tällainen hunajahaaveilu suloisille pehmokarhuille lienee. Herätessä onkin iso aamupala suunnitelmissa, mutta pulma tavallinen vaivaa, eli purnut ovat tyhjenemään päässeet. Huh, onneksi löytyy yksi, jonka pohjalla saattaisi jotakin käpälöitävää olla, mutta kyseinen tahmapala onkin kovin sinnikkäästi paikoillaan. Taitaa olla omituinen päivä tulossa, kun tällaista töhkää tassuun takertuu.

Risto tietysti huikkailee, että aprillihunajaahan se, mutta selitys vain tuntuu sotkevan pienen ystävämme poloista päätä entisestään. Juttuihin eksyy jokin salaperäinen aprillikeppostelija. Mikäköhän sellainen lie ja pitäisikö tätä ketkua jekuttajaa mahdollisesti pelätäkin? Samainen pilailija on jo Nasuakin ehtinyt höynäyttämään, sillä tämä hermoilee, miten hirmuinen vedenpaisumus on kotitalon päässyt ympäröimään. Mitä siinä tehdä voi, kun kalakaverit ikkunan toiselta puolelta katselevat... Tiikeri taas on yön aikana pilkutettu, joten hyvästi kaunis raitapuku. Kanin kasvimaalle taas on yön aikana mahtiporkkana kasvanut. Hetken verran jänömme ehtii itseään ultimaattiseksi puutarha-aivoksi hehkuttamaan, mutta nopsasti oranssi jättiherkku irrottaa juurensa ja lähtee taivaille liitämään. Yhdessä sitä siirrytään keppostelijan arvoitusta selvittelemään, vaikka se erään seikkailijan hermoja alkaa vähemmän yllättäen raastelemaankin.

"I am the Tigger with No Name!" 

"I am the Pooh with a Name! If only I could remember it."

Toisesta tarinasta tietää jo nimen perusteella, että varmaankin pikkumetsä vaihtuu villin lännen maisemiin, sillä otsikoksi kirjaillaan The Good, the Bad and the Tigger (Hyvät, pahat ja Tiikeri). Lähtölaukauksensa tämä seikkailu monen muun tapaan ottaa Riston huoneessa, eli junaleikit ovat hyvässä vauhdissa. Tiikeri tahtoisi hallintalaitteiden komennon ottaa, mutta Risto hiukkasen epäilee pienen ystävänsä ohjaustaitoja. Hetkeä myöhemmin äidillä on jotakin asiaa ja Riston poistuessa Tiikeri näkee tilaisuutensa tulleen. Levottomasti ja outoja ratoja juna lähteekin puksuttelemaan ja pian päästäänkin vallan toisenlaisille seuduille villimpien leikkien pariin. Mielikuvitus vilkas viepi isompien junien katoille loikkimaan ja kenties pikkupahat mielessä muutakin hääräilemään.

"Looks like there's gonna be a swingin'!" 

"A swinging? Oh, how wonderful! I love to swing!"

Tigger With No Name on tainnut mennä junan kaappailemaan vähän omin luvin ja kovin kourin sitä eteenpäin ohjastellaankin. Siinä on myyräystäväkin jäädä kiiturin yliajamaksi. Toisaalla taas Kani on muistuttelemassa vähän aralle Nasu-sheriffille, että tämän tehtävä olisi ottaa junarosvot kiinni ja tuoda tuomiota kuulemaan. Eipä auta kuin lähteä konnajahtiin tuoreeltaan tähditettyjen apulaissheriffien kanssa. Tiikeri ja Puh ovat jo melkoisen hyvin saaneet veturin hyppysistään karkuun kirmaamaan, eivätkä Nasun juttuja jouda kuulemaan. Isompaan rysähdykseen reipas taivallus päättyykin ja putkaan parivaljakko päätyy ihmettelemään, mitä tuli tehtyä. Olikohan leikin loppu sitten siinä, koska lännenlaki voi olla tahattomille varkaillekin kovin julma. Virnistellen jo hirsipuita viritellään, joten sinnekö laitetaan kaverukset tuuleen huojumaan...?

Bubble Trouble (Kupla juttu) palauttelee väen kotoisempaan ympäristöön. Lännenleikit on pois pelleilty, mutta huvitukset jatkuvat. Kova tuuli kuljettelee kuplia kummallisia ja sen verran poikkeuksellisen rankkaa puhuria on liikkeellä, että repiipä se Myyrän pesäkolon reiänkin maasta irti. Tiikeri taas on viritellyt pataansa tujua keitosta, eikä sitä varmaan maistettavaksi ole tarkoitettukaan. Ajatuksena lie ennemmin luoda jonkinlainen superkestävä saippuakupla, jollainen padasta putkahtaakin ilmoille. Harmi vain, että se kaappaa nallekaverimme sisuksiinsa eikä tahdo pois päästää. Tiikeri kaivelee ideahatustaan kyseenalaisia keinoja kamunsa vapauttamiseksi, mutta puolimatkaan suunniteltuina näistä ei juuri apua ole. Kanin konstitkaan eivät tunnu sen suurempaa selkopäisyyttä esittävän, joten mikä avuksi?

Satsin viimeisimpänä ja ehkä vähäisimpänäkin pyöräytetään vauhtiin What's the Score Pooh? (Missä mennään, Puh?). Aivan omanlaisensa peli näyttää ruohokentillä olevan käynnissä, eikä sen säännöistä tai pistejärjestelmistä taida olla pelaajillakaan mitään käsitystä. No, kai se on tärkeintä, että osallistujilla hauskaa riittää. Puh on tuomariksi päätynyt ja hänelle koko sotkun selvittely tahtoo päänvaivaa aiheutella. Muutenkin tämän nallen aivorattaat välillä hitaammin raksuttelevat ja nyt pitäisi saada selkoa monimutkaisista säännöistä ja sinne sekä tänne viuhtovan pallon tuomista pisteistä. Oi-voi! Maalivahtikin tahtoo huikata heippa-heit, sillä työnteko alkaa kiinnostaa enemmän kuin päätön sekoilu. Siirrytäänkö siis porukalla ahertamaan Myyrän tunneliverkostojen pariin, vaiko vain annetaan leikkihetkien karkailla käsistä entistä villimmin.

Tämänkään valikoiman pätkät eivät kestoltaan aivan tasapituisia ole, mikä on ihan hyväkin seikka, sillä tuntuu paikoin, ettei oikein eväitä enempiin venytyksiin riittäisikään. Alkulauluineen ja väliosioineen levylle saadaan mittaa suunnilleen tunnin verran. Aprillipiloja vilkuillaan kymmenminuuttinen, lännenseikkailun parissa vierähtää noin 23 minuuttia, kuplapulmia tuumaillaan 12 minuuttia ja pallokenttien vipellykset hoidetaan kymmenessä minuutissa. Omia suosikkeja etsiskellessä ne löytyvät levyn ensimmäiseltä puolikkaalta, sillä pari viimeistä tarinaa eivät onnistuneet innostelemaan. Sinänsä siis hyväkin, että ne kellottelevat yhteensä vähemmän kuin western-hupailu yksinään.

Noista viimeisimpänä mainitun valitsenkin tämänkertaiseksi voittajaksi, vaikka se kohtalaisen epätyypillinen tarjokas onkin Puh-tarinoiden kerhoon ja vieläpä paljon tavallista vauhdikkaampi. No, kyllähän ne irtiototkin välillä kelpaavat ja tämä vahingossa tapahtuneen junaryöstön hölmöhkö ja sähelteleväinen selvittely hymyilyttää Puhin ollessa vähemmän hyvin perillä siitä, millaista tuomiota saattaa olla luvassa. Jaksokokoelmaan paljon tuttua huttuakin mahtuu, eli aivan pelkästään vierailla seuduilla ei viihdytä. Kanimaista järkeilyä on luvassa ja saadaanhan vähän paasaavainen oppitunti papujen olemuksestakin samasta osoitteesta. Tiikeri touhuineenkin on tässä vierailujen kertyessä alkanut enenevissä määrin huvittamaan, samoin kaverin omanlaisensa verbaalinen tykittely. Ihaa jää valitettavasti taas paitsioon, mutta viimeisessä tarinassa pääsee näkyvimmin mukaan. Siinä sitä vähän aikaa ehditään iloita onnen kukkuloilla komean talon valmistuttua. Harmi vain, että leikkisä kaveriporukka sen säntäilevällä pallopelillään demolisoi maan tasalle.

Edellinen Taikamaailma-kokoelma oli vielä sen verran muistissa, että tavallista voimakkaampaa opettavaista sävyä osasikin odotella. Jokaisen jakson päätteeksi ei sentään seisahduta kokoustamaan ja kertaamaan, että mikäköhän oli jutun juonena, mutta pari tällaista lyhyttä tuokiota vietetään höpötellen vaikkapa siitä, miten leikkitoverin huomioiminen saattaa yhteiseksi iloksi kerääntyä. Nuoremmille katsojille nämä jaksot alkujaan kai tehtiin, joten enpä lähde vähän rautalankaisista lisäyksistä sen suuremmin murisemaan.

Vaikka miten yrittäisi positiivisia puolia pyöritellä, niin ei tätä(kään) koostetta millään saa Puh-parhaimmistoon ponnistettua. Pari ensimmäistä tarinaa ovat ihan jee, mutta parin seuraavan painellessa ennemmin osastoon pöh ja höh, niin toivottavaakin jää. Elokuviin vertaillessa visuaalinen anti jää tässä sarjaversiossa ymmärrettävistä syistä jälkeen, joten siinäkin mielessä on vaisumpaa laatua luvassa. Piirrosjäljen puutteet taitavat korostua entisestään, koska voisi veikkailla, ettei levyjulkaisujen yhteydessä ole paljoakaan puhdistavia tai muuten parantavia toimenpiteitä lähdemateriaalin suhteen harrasteltu. No, joka tapauksessa hyviä ja hauskoja Puh-hetkosia löytyy edelleen niinkin reippaasti, että hyväntuulisiin mielentiloihin tässäkin päästään ja ärhentelevät närästelyt jäävät kohtalaisen harvoiksi. Puhista vähemmän innostuneet voivat kyllä nämä jaksot ohitella tuosta vain.

The New Adventures of Winnie the Pooh (1988-1991) (IMDB)