Vi på Saltkråkan: En dag i juni (Saariston lapset: eräänä päivänä kesäkuussa / eräs kesäkuun päivä)

Runsas vuosi sitten lähdin etsimään syys- ja talvi-iloa saariston lasten elokuvaseikkailuista ja projekti käynnistyi tietysti ensimmäisellä osalla Saariston lapset ja hylje. Kaivattuja kauniin kesäisiä kuvia katsomoon kiitettävästi kertyikin, mutta loppuunsa katselu-urakka ei päässyt, sillä homma napsahti kirjaimellisesti poikki ennen neljättä ja samalla viimeistä elokuvaa, sillä erinomaisen näppärät sormeni nipsaisivat levyn katki, kun yritin sitä suunnattoman sinnikkäästä pidikkeestä taiteilla irti. Onkin ollut kohtalaisen aikaansaamaton vuosi tässä mielessä, sillä korvaavaa kappaletta en ole onnistunut kokoelmaan haalimaan. No, eiköhän lapsosten viimeinenkin elokuvaseikkailu vielä jostakin ilmaannu hyppysiin, mutta tässä välissä tekee vähän mieli muutella katselujärjestystä ja kaivella hyllystä televisiosarjaversio.

Itsehän aloittelin aikoinaan saariston asukkaiden touhujen koluamista vähän omituisessa järjestyksessä, sillä tämä Olle Hellbomin ohjastelemana pitkälti samojen henkilöiden toimesta tehty ja vuotta aiemmin ilmestynyt sarja sijoittuu elokuvien tapahtumien edelle. Pystyihän elokuvista hyvinkin nautiskelemaan, vaikka matkan varrelta kyytiin hyppäsi. Varsinaiset tarinat kuitenkin ovat monesti toisistaan irrallisia ja sympaattisista hahmoistakin saa helposti otteen, vaikka ei aivan alusta lähtien olisikaan mukana roikkunut. No, nyt olisi aikeena sinne alkupäähän kurkistaa ja ihmetellä, miten Melkerssonin perhe kotiutuu kesäksi vuokraamalleen mökille ja samalla pieneen saaristokylään. Katsellaanpa siis, miltä näyttää otsikon lupailema kesäkuun päivä...

Pampulaa (Maria Johansson) kovasti huudellaan ja Laivuri-hauva laitetaan karkulaisen perään jolkottelemaan rauhalliseen tapaansa. Sinänsä tuttujen tunnelmien sekaan heti päästäänkin kauniiden saarimaisemien helpottaessa välitöntä kotoutumista viehättävään ympäristöön, jossa ystävällinen henki vallitsee. Vaikka edellisestä vierailusta onkin vierähtänyt lähes vuoden verran, niin tuntuu siltä, ettei piipahtamisesta montaakaan päivää ole kulunut. Koiruli käpsyttelee rantakalliolla ja soutuveneen alla epäilyttävää liikehdintää on havaittavissa. Sieltähän Pampula löytyykin ja lyhyesti hän itsensä kameralle esittelee. Oikeaksi nimekseen mainitsee Marian, mutta kun äidinkin mielestä Pampulalta näyttää, niin sillä mennään.

Muutaman sanasen Pampula ehtii kotisaarestaankin lausahtamaan, eli Saltkråkan on pikkuinen piste keskellä merta. Vettä, luotoja ja kareja kyllä riittää, mutta kattavammat luonnehdinnat pitää säästellä myöhempiin hetkiin, sillä muonatuokio tulee ajankohtaiseksi ja pitää pinkaista äidin pyytämänä popsimaan lounasta. Viikko on aluillaan ja maanantai tuntuu erityisesti miellyttävän, sillä sehän tarkoittaa, että reittilaiva pysähtyy kotilaiturillekin tavaroita sekä matkaajia purkamaan. Pampula vähän miettii, että miksiköhän paatille saaren nimi on valikoitunut, mutta tuskinpa tuolla kannattaa päätään pahemmin vaivailla. Södermanin setä (Siegfried Fischer) on tiennyt kertoa, että tähän aikaan vuodesta laiva tuo saarelle hassuja kesäasukkaita ja sekin mieltä ilahduttelee.

Saltkråkan 1 onkin jo hyvää vauhtia puksuttelemassa kohti määränpäätään ja kannella tuttu miekkonen ylistää saaren kauneutta. Ennakkohehkutukset ovatkin hyvässä nousussa Melker Melkerssonin (Torsten Lilliecrona) turinoidessa neljälle lapselleen horisontin takana odottavista ihanuuksista. Hiukan heppu ihmettelee, miksei jälkikasvu ole innostusta jakamassa ja lapset muistuttelevat, etteivät ole edes paikkaa nähneet ja voisihan se olla tylsää jumitella koko kesä siellä. Perheen poikia vanhempi tytär Malin (Louise Edlind) toppuuttelee ylistyksiä, että kenties ennen mittavampia kehuja olisi hyvä päästä vuokrattua taloa vilkaisemaankin. Ilmeisesti Melkerssonit ovat tehneet vuokrasopimuksen välittäjän kuvausten perusteella, mutta isä osaa toivoa parasta, eikä pelätä pahinta.

Muiden matkaajien joukossa istuvat Söderman ja tämän sukulaistyttö Stina (Kristina Jämtmark), joka on tulossa myös saarikesää viettämään. Herkkuja maistellaan ja yhden sekä toisenkin kasvoja tahmeuksilla tuhritaan. Söderman tietää kertoa Melkerin pojalle, että perhe on ilmeisesti vuokrannut vanhan Nikkarilan talon. Kannella päivää paistatteleva Malin taas saa nopsasti itselleen sinnikkään ihailijan, eikä Krister tahdo toisen välttelyistä huolimatta jutustelusta luopua. Ylempää tilannetta huvittuneina tutkailevat nuoremmat veljet ivailevat, että vaikka Malin olisi keskellä merta nököttämässä, niin eiköhän vain sinnekin hyvinkin pikaisesti jokin sanaseppo uiskentelisi hurmaamaan siskoa.

Laiturin lähestyessä Melker hekumoi mielessään pihalla auringonpaisteessa nautittavasta päivällisestä ja leppoisasta loikoilusta, mutta niinpä vain meri-ilmasto näyttää oikuttelevamman puolensa. Lämpöiset suunnitelmat pyyhkäistään pois ja toivottu paiste vaihtuu kastelevaan kaatosateeseen. Koko kylä ei ole laiturilla toivottamassa vieraita riemukkaasti tervetulleeksi, vaan tuuli sinkoaa pisaraa vasten näköä. No, Pampula sentään koirakaverinsa kanssa uteliaana vartoilee tulijoita sekä tietysti hänen isänsä Nisse (Bengt Eklund), joka saaren pientä puotia pyörittää ja hakee laiturilta tavaralähetystä. Pampula ei pienistä sadekuuroista paljoakaan välitä, vaan huikkaa isälleen lähtevänsä käväisemään Stinan luona.

Viisihenkinen Melkerssonin perhe taas kohtalaisen vettyneinä kesäpaikkaansa etsiskelee ja siinä tarpoessaan Melkerinkin mieleen hiipii pientä pelkoa, että onkohan ihan kamala kesä tulossa. Vuokravälittäjän lupailut pyörivät päässä ja kun lopulta laahustetaan talolle, niin näyttääpä se siltä, ettei hetkeen ole asumiskäytössä ollut. Pientä ränsistymistä on havaittavissa, eli kesän tylsille joutohetkille kyllä on hyötykäyttöä tiedossa. Sisälläkin on sotkuista ja rähjäistä, eli iltapäiväksi aiotut lötköilytuokiot voidaankin vaihtaa sadepäivän siivousurakkaan. Pienet takaiskut eivät tietenkään porukkaa lannista, vaan yhdessä aletaan laittaa paikkoja kuntoon kohtalaisen positiivisella mielellä, vaikka ensivaikutelma ei täysin toiveita vastaakaan...

Ensimmäinen 28-minuuttinen kurkistus Saltkråkanille ei tosiaan saapumispäivää pidemmälle lähde tapahtumia venyttelemään, eikä tarvitsekaan. Pienimuotoista puuhaa ja kommellusta kyllä siihenkin mahtuu ja päähenkilöistä suuri osa ehditään toisilleen sekä katsojalle esittelemään. Pampula ei malta pysyä poissa, vaan heti saapumisiltana menee vieraisille ja myöhemmin Märta-äitikin (Eva Stiberg) käväisee tuomassa kesäasukkaille kaivattua iltamurkinaa. Samalla saadaan tiedoteltua, että pari vanhempaa siskoakin löytyy. Teddy (Lillemor Österlund) ja Freddy (Bitte Ulvskog) tosin vähemmän kuvissa viihtyvät, mutta innostuvat sadekelissä pikkuisen uiskentelemaan loppupuolella. Melkerin nuorimman Pelle-pojan (Stephen Lindholm) suuri eläinrakkauskin heti ensimmäisessä jaksossa pilkahtelee. Näiden pohjustelujen kautta onkin mukava lähteä jatkossa seurailemaan, millaisia kujeita keksitään.

Vettä niskaan ropsautteleva sää ei välttämättä Saltkråkanin lumoavimpia piirteitä tuo esille, mutta kuten rauhallisesti jutusteleva Nisse sanailee, että eipä pieni sade mikään maansurun ja manailun arvoinen kurimus ole. Pilvetkin siitä vähitellen siirtyilevät ja Melker pääsee iltakävelyn merkeissä kallioisiin rantoihin tutustumaan. Katsomon puolella saa näitä käpsyttelyjä seuraillessa todeta, että kovin viehättävältä tyyntynyt ja iltahämyinen merimaisema näyttää. Melkeriä kuitenkin ukkosherran toimesta muistutellaan, että saarielämässä pitää varautua nopeisiin säätilan vaihteluihin, sillä parissa minuutissa paiste voikin taas poistua ja uutta ryöpsähdystä pilvistä putoilla. Vaikka kesäunelma ei vielä ensimmäisessä osassa huippuhetkiin yltäisikään, niin joka tapauksessa ihastuttavia kuvia kamerat ovat löytäneet runsaasti ja samantapaista saariston hehkua toki lopuiltakin osilta toivoo.

Aivan pikaisesesti en seuraavaan seikkailuun ole säntäämässä, vaan maratontahdin sijaan taukoillaan hiukkasen. Eihän se suurikaan katselu-urakka olisi kolmeatoista alle puolituntista jaksoa parissa tai kolmessa iltamassa hotkaista, mutta venytettyä nautintoa näistä nyt haen. Ajattelinkin säännöstellä sarjan tarjoilemia tuokioisia siten, että saisin maalis- ja huhtikuun pimeisiin sekä viileisiin iltoihin kesäistä iloa ja ehkäpä kevätkuumotusta siinä samalla lääkittyä. Nordisk Film on laittanut erillisinäkin julkaistut kuusi levyä kätevästi samoihin kansiin. Yhteensä näistä 27-28 minuutin välillä liikkuvista jaksoista kertyy noin kuusi tuntia ihmeteltävää, eli sinänsä voisi pohtia, onko alkujaan tahdottu hajautuksen kautta kasvatella myytävien tuotteiden määrää, sillä epäilemättä levyjen lukumäärän olisi voinut helposti puolittaa. Eri julkaisijan elokuvaversioista on valitettavasti uupunut tekstitys suomeksi, mutta näistä levyistä sellainen vaihtoehto löytyy, mitä plussana pidän. Toisaalta osa varmaan harmittelee sitä, että suomeksi puhuttua ääniraitaa ei ole käytettävissä, vaan ruotsiksi ja tanskaksi höpöttelyt hoidetaan.

Kaikkiaan mukavissa merkeissä sarjaa käynnistellään, eikä varmaan ole turhaa toivoa, että tulevat jaksot vieläkin enemmän innostavat, sillä onhan tämä kesäpäivä lähinnä sellainen "tyypit ja paikat tutuiksi"-avaus. Mahtuuhan silti mukaan näille tarinoille tyypillistä lämminhenkistä kommellusta, kun vaikkapa Melker saa havaita, ettei tulen tekeminen vanhaan puulieteen niin vain sujukaan, vaan pirtti siinä savustuu. Tai lähtiessään sateessa katolle kiipustelemaan ja korkealle harjalle hurjasti huojumaan sekä horjahtelemaan. Samalla tulee esille elokuvaversioiden puolellakin aiemmin kehumani hyväntuulinen henki, jossa pienet vastoinkäymiset otetaan melkein hymyillen vastaan, eikä maailma ole heti niskaan kaatumassa. Yhteisöllistä ja ystävällistä ilmapiiriä aletaan katsojan iloksi touhukkaasti rakentelemaan. Erinomaisen sydämellisellä tavalla ollaankin jälleen todistelemassa, ettei innostava ja ihastuttava perheviihde vaadi kiinnostuksen ylläpitämiseksi mitään joutavaa räyhäämistä, uhittelua ja jatkuvia jännitteitä. Epäilemättä Saltkråkanin asukkaidenkin tielle pulma ja toinen tulevien jaksojen aikana ilmestyy, mutta tämän yhteisön viehätyksen ydin löytyy aivan toisenlaisesta toiminnasta ja siitä olisi tarkoitus tässä kevättalven aikana lisää jaaritella.

Vi på Saltkråkan: En dag i juni (1964) (IMDB)