Vi på Saltkråkan: Ro, ro till fiskeskär... (Saariston lapset: souda, souda kalaluodolle...)

Kovin pitkäksi en malta päästää taukoa venähtämään näin sarjan alkuvaiheilla, ja ehtihän tuossa jo jokunen päivä vierähtämään. Ensimmäisessä jaksossa siis Melkerssonien viisihenkinen perhe saapui Saltkråkaniin aikomuksenaan viettää vallan mukava ja mainio kesä saaressa. Aurinkoisen vastaanoton sijaan tummat pilvet ryöpyttivät niskaan kaatosadetta, eikä kesäasunnoksi hommattu Nikkarilan mökkikään aivan vuokravälittäjän hehkutuksia vastaillut. Muuttokiireiden keskellä ehdittiin pikkuisen tutustumaan saaren pysyviin asukkaisiinkin, kun pieni ja pirteä Pampula (Maria Johansson) päätyi ihmettelemään kesävieraiden hiukkasen hapuilevaakin asettumista taloksi. Pienoisista vastoinkäymisistä huolimatta matkapäivää pääteltiin myönteisissä merkeissä ja kaipa toisessa osassa tarkemmin tutkaillaan, miten elämänmeno nytkähtää liikkeelle pienessä saarikylässä. Otsikko ainakin soutelua lupailee, mutta kenties kaikenlaista muutakin kivaa touhua keksitään?

"Vielä kiirii lintuin laulu aamuvarhain yllä salmen kirkkaana kuin kerran alussa aikojen."

Tällaisilla sanoilla kertoja tunnelmoi jaksoa alkuun, joten mikäpä siinä katsellessa, miten lokit liitelevät tutuissa maisemissa. Edellistä tarinaa pikkuisen verkkaisemmissa merkeissä toivotellaan uutta aamua tervetulleeksi, mutta kyllähän päivä ajoillaan alkaa virkoamaan ja Laivuri-hauva ravaa haukkuen rantakalliolle. Hetkistä myöhemmin maailma onkin jo kohtalaisesti kirkastunut ja erinäinen ääntelykin huomattavasti runsastunut. Melker (Torsten Lilliecrona) on ajatellut käyttää osan päivästä maalauspuuhien parissa ja perheen vanhemmat pojat Johan (Björn Söderbäck) ja Niklas (Urban Strand) taas tahtoisivat lähteä soutelemaan ja kalastelemaan Grankvistin perheen Freddyn (Bitte Ulvskog) ja Teddyn (Lillemor Österlund) kanssa.

Kaikilla tuntuu omaa puuhaa olevan, sillä Pelle (Stephen Lindholm) on löytänyt vuokratalon seinälautojen välistä ampiaisten kulkureitin pesälleen. Hampaitaan aamuarinkoisessa harjaileva Malin (Louise Edlind) huikkaa pienelle veljelleen, ettei sitten ainakaan innostuisi näitä siivekkäitä silittelemään, sillä siinä voi käydä vähän hassusti. Pellen suunnitelmana onkin ennemmin harjoittaa itsestään jonkinlainen ampiaismestari ja saada nämä vihellyksiä tottelemaan. Tämän taidon hallitseminen vaatii selvästi enemmänkin opettelua, sillä ensimmäiset viheltelyt eivät kummoistakaan vaikutusta saa aikaan. Toisaalla Melkerssonin vanhemmat veljekset ovat sinänsä varhain laiturilla, mutta kalastusretkikunnan toinen puolikas vieläkin aiemmin on liikkeelle lähtenyt. Kaikki alkaa olla valmista ja porukka päättää ottaa Laivurin venekoiraksi.

Pampulakin (Maria Johansson) heräilee toisten jo soudellessa luotoa kohti, eikä ole lainkaan iloinen luvattomasta koirakaappauksesta, joka on Laivurin vienyt kalalaivaston palvelukseen. Kyllähän se murisuttaa ja pitää tietysti heti rientää kertomaan suurista vääryyksistä vanhemmillekin, jotka tosin juttelevat, etteivät nämä tällaiset uutiset ole aamukuudelta ihan kiinnostavinta kuultavaa. Isän ja äidin välinpitämättömyys saa tytön entisestään tulistumaan, ja niinpä tämä uhittelee kokonaan katoavansa Grankvistien katon alta. Melkerssonien pihapiirissä maalausurakka alkaa töksähtelemään, kun Pellen uudet lemmikit alkavat värejä suihkivaa isää kiusimaan ja pian onkin kesän ensimmäinen ampiaisenpisto kivuliasta todellisuutta. Pelle yrittää neuvoa, että huutaminen ja epämääräinen viuhtominen vain vihastuttaa ampiaisia, mutta opetus ei aivan noin vain ole menossa perille.

Karkaussuunnitelma taas jalostuu Pampulan päässä sellaiseen muotoon, että hänpä aikoo kysäistä, josko Södermanin setä (Siegfried Fischer) sattuisi tarvitsemaan arkiaskareissa auttelevaa piikaa. Nisse (Bengt Eklund) tyttärelleen muistuttelee, ettei kiukuttelua kannata lähteä venyttelemään, ja Pampula vaikuttaakin jo leppyneen, mutta siitä huolimatta piikaidea kiinnostaa sen verran, että kokeilla vähintään pitää. Reipas tyttö kipitteleekin kyselemään, että olisikohan tekemistä toimeliaalle, ja kyllähän sellaista toki keksitään. Sedän pitäisikin kaupassa käväistä, joten Pampula saa aloittaa hommansa lapsenvahtina. Soutajat ovat ehtineet ulapillaan verkkojen läheisyyteen ja saalistakin saadaan ylös, mutta sehän ei tarkoita päivän päätökseensä tulleen, vaan nelikko hauvakavereineen soutelee läheiselle kallioiselle luodolle pikkuisen evästämään sekä seikkailemaan...

Kolmesta katsellusta elokuvaversiosta ja toki sarjan avauksestakin on muodostunut käsitys, että Teddy, Freddy, Niklas ja Johan jäävät vähemmälle huomiolle ja taustoille omia juttujaan puuhastelemaan, mutta tässä jaksossa nelikon seikkailu haukkaa suuren palasen kestosta ja ilmeisesti seuraavassa osassa jatketaan samoissa merkeissä. Samaan soutuveneeseen katsoja kyllä ihan mielellään hyppää mukaan seurailemaan, miten kaunis päivä hyväntuulisissa tunnelmissa kohti iltaa rullailee. Varhainen herätys kaveruksia vähän väsyttelee ja laittaa touhut tauolle päiväunien ajaksi, mutta sittenhän jaksaa taas vaikka minkälaisia salaseuroja suunnitella sekä perustella. Pieni pulmakin pähkäiltäväksi saadaan, sillä erittäin heppoisesti sidottu vene irtautuu omille teilleen ja hymyssä suin sille toivotellaan hauskoja seikkailuhetkiä Suomen aluevesillä...

Suolavariksille toki pieni kömmähdys sattuu, mutta siitä huolimatta vaikuttaa taas siltä, että kommellusosaston varsinaisesta toikkaroinnista vastailee Melker itse. Ampiaisten jatkaessa häiriköintiään alkaa herran huomio herpaantua selvästi puutarhakaluston maalipinnan uusimisesta ja pullo suihkii vähän minne sattuu. Pienimuotoinen sota pisteleviä vastaan julistetaankin, ja sen sivuseurauksina kengät ja talo saavat uutta väritystä. Malin vähän surkutteleekin, kun isä holtittomasti heiluessaan juuri putsatut ikkunatkin onnistuu sotkemaan ja ehtiipä Pampulakin paikalle naureskelemaan uuden naapurinsa tyhmäilyjä. Ehkeivät nämä sekoilevaiset suihkuttelut nyt Melkerin riemastuttavimpiin toilailuihin lukeudu, mutta vahvistelevat kuitenkin osaltaan vaikutelmaa, että kaverille sattuu ja tapahtuu. Herra ei mikään maltin hallinnan mestari ole, vaan paikoin harkinta huiskaistaan hyvinkin pikaisesti syrjään toiminnan tieltä.

Mitään mullistavia käänteitä, kepposia tai muitakaan sattumuksia ei toinen jakso saaristokylän elelyyn tuo, vaan väittäisinpä sen jopa pudottelevan pikkuisen kierroksia avaukseen verrattuna. En yhtään ihmettele, jospa vaikka jollekin vähän repäisevämpää leikittelyä odottelevalle tulisi mieleen kuitata vajaa puolituntinen varsin tapahtumaköyhäksi tuokioksi. Itsekin olen sillä kannalla, että souteluretkestä olisi voinut hilpeämmänkin taiteilla, vaikka se tavallaan jääkin vielä vaiheeseen ja lopulliset käänteet seuraavaan osaan. Myös noin saari- sekä merinäkymien suhteen käväisy kalaluodolla jää toiveista pikkuisen jälkeen, sillä kuvat pidetään monesti kamalan ahtaina eikä lähdetä laajemmilla maisemilla niinkään herkuttelemaan joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Kyllähän laineet kivasti liplattelevat, pieniä suloisia linnunpoikasiakin ehditään pysähtyä ihmettelemään ja kesäinen luonto kauniisti vihertelee, mutta näitä tarinoita katsellessa on silmille vyörytelty usein huomattavasti runsaammin samansuuntaisia ihanuuksia. Kaikkiaan toinen osa summautuukin vähän löysäksi viritelmäksi ja toivotaanpa, että lapsukaisten utuiseksi kääntyneen soutelupäivän jälkimmäinen puolikas pirteämpää ilmettä esittelee.

Vi på Saltkråkan: Ro, ro till fiskeskär... (1964) (IMDB)