Usvaa puskee tosiaan ruudulle ja hiukkasen epävarmalta näyttää nuorukaisten veneily, mutta ennen kuin ehditään kunnolla eksymispulmiin pureutumaan, niin kurkataan Melkerin (Torsten Lilliecrona) askareita. Viimeksihän pääsi käymään niin, että puutarhakaluston maalipinnan uusiminen vaihtui sodaksi ampiaisia vastaan ja koko touhu karkaili kohelteluksi, jossa tuhriintuivat tossut, ikkunat ja vähän muutakin. Tuhoisa sumutin on livautettu piiloon ja kätöseen poimittu perinteisempi pensseli, jolla huiskien maalarimestari urakkaansa laulellen jatkaa. Mieliala onkin selvästi noussut aurinkoisen päivän edetessä ja Malin (Louise Edlind) on taas joutunut holtittomien sumuttelujen jälkiä putsailemaan.
Melker on niinkin tyytyväinen kädenjälkeensä, että alkaapa huhuilla poikiakin työn tulosta ihastelemaan, mutta vain Pelle (Stephen Lindholm) paikalle rientää Malinin muistutellessa vanhempien veljien olevan edelleen kalastusreissullaan. Taidokas maalari on ainakin omasta mielestään ansainnut kannustavien kehujen lisäksi lounastaukosen, jota onkin mielekästä omppupuun alla viettää. Pihapiiriin kipittelee myös Pampula (Maria Johansson), jolle mutustelutuokio evästarjonnan parissa mainiosti kelpaa. Hyväntuulinen herkkuhetki siitä syntyykin ja Pampula alkaa vähän nuristen puhelemaan olevansa edelleen katkera aamuisesta koirakaappauksesta. Jutteleepa hän siinä samalla sankasta sumusta, mutta alkuun Melker kuittaa nämä jutut täysin höpöiksi, sillä saarellahan paistaa aurinko kirkkaasti. Huoli kyllä alkaa nopsasti nousemaan, kunhan Melkerille välkähtää, että saattaapi se saari-ilmasto olla hyvinkin erilainen naapurisaaressa, vaikkei välimatkaa hirmuisesti olisikaan.
Toisaalla näkyvyys onkin kutistunut ihan jokuseen metriin, eikä näissä olosuhteissa maamerkkien perusteella paljoakaan suunnistella. Soutajatkin alkavat uupua ja käsissä tuntuu siltä kuin olisi viikon verran kiskonut airoja. Motivaatiota ei lainkaan lisää se, että suuntakin saattaa olla täysin väärä. Keulassa nököttävän tähystäjän tehtävänä onkin silmät tarkkoina vahtia vähäisiäkin merkkejä, jotka voisivat paljastaa olinpaikan. Lapsosten kärsivällisyyttä koetellaankin, etenkin siinä vaiheessa, kun vedestä löytyy liiankin tuttu koho ja saadaan todeta, että ollaan soudettu ympyrää ja päädytty lähtöpisteeseen. Mielet eivät ainakaan kaikilla veneilijöillä ole ankeutuneet, sillä vielä jaksetaan laulella ja saadaanpa pienoista vinkkiä siitä, mihin suuntaan pitäisi jatkaa, koska jostakin lähistöltä pöristelee ohi tuttu moottorivene.
Maissa Melker mietiskelee, että kaipa nuorukaiset ovat osanneet hakeutua suojaan, mutta jatkuvasti huoli hiipii päähän. Nisse (Bengt Eklund) yrittää kaveriaan rauhoitella puhellen meren oleva peilityyni, eikä muutenkaan ole vielä aihetta alkaa paniikissa kiljahtelemaan. Myöhemmin hän selittelee lisäksi, että Melkerin saarielelystä tulee tuskaisa taival, jos muuttuvat olosuhteet laittavat sydämen syrjälleen. Vakuuttelut eivät valitettavasti kauas kantavaa mielenrauhaa suo ja hermoilu jatkuu kierroksia keräillen. Sumun pitäisi alkaa hälventymään muutaman tunnin sisällä, mutta tässä vaiheessa isä on jo täysin vakuuttunut, että pojat ovat vakavassa hengenvaarassa. Nyt pitäisi toimia ja laittaa ambulanssit liikkeelle sekä helikopterit taivaille pörisemään, että eksyneet lapset saataisiin takaisin kotiin!
Kalaluotoseikkailun toinen puolikas kohoilee pikkuisen edellistä jaksoa pirteämmäksi puuhasteluksi. Sumussa kulkeminen tuo suolavaristen tielle pienimuotoisen tutkimusmatkan veneen ajautuessa tuntemattoman saaren rantakiville. Aivan heti eivät silmät löydä ympäristöstä vinkkejä, joiden perusteella pystyttäisiin päättelemään, missä tepsutellaan, mutta sehän on vain hyvä syy lähteä kohti saaren sisäosien metsikköjä etsimään elonmerkkejä. Kaatuneiden ja kuivuneiden runkojen alta ryömitään ja nenut maahan suunnattuina etsiskellään heinikoista esineitä erikoisia. Hieman toisenlaista vivahdetta leikkisään retkeen tuo pelko siitä, että ollaankin saarella, jossa Janssonien sonni kesän kauhuna toimii ja uteliaiden perään sarvineen syöksyy. Siksipä siis koko joukko pääseekin ripeyttään esittelemään karkuun kirmaillen ja kuusiin kiipustellen. Jälkiä ihmiselosta etsiskellään siinä määrin innokkaasti, että vähän väkisin siitä osanen ruudun toiselle puolellekin tunkee, ja juurikin tällaisia tuntemuksia kesäisiltä seikkailuilta toivookin.
Tykkään myös kovasti näistä hiljaisemmista aloituksista, kun ennen tarinoiden käynnistelyä seisahdutaan hetkiseksi ihmettelemään kesän etenemistä ja muuta mielekästä. Minulle nämä kelpaavat paremmin kuin vaikkapa jaksosta toiseen samanlaisena toistuva intro ja oikeastaan lopputekstien osalta voisi sanoa samalla tavalla. Tässä tapauksessa tunnelmia kohottelevassa alkukuvituksessa nähdään, miten voikukat jo odottelevat lempeitä tuulahduksia siemeniään kuljettelemaan. Lopputekstien taustalla taas nähdään jälkijäähdyttelyjä. Tiukin paikka on toki jo ylitetty, mutta käytetäänpä viimeinen minuuttikin näin hyödyksi ja loppukevennykseksi säästellään Melkerin molskahdus mereen. Taitaapa olla kaikkiaan ensimmäinen sellainen, mutta myöhemmin näitä epäonnekkaita kömmähdyksiä on luvassa lisää, sillä ainakin elokuvissa suunnittelemattomat sukellukset ovat toistuvia temppuja.
Jakson alkupuolen veneily ei hyvinkin ymmärrettävistä syistä mitenkään erityisiä nähtävyyksiä esittele, mutta kunhan usva viimein väistyy ja kuvat kirkastuvat, niin viehättävää vihreyttä alkaa tunkea katsomoon. Jos lapset eivät osaa kovin pahoillaan olla tästä sumuisesta harharetkestään, niin eipä sitä lainkaan tee mieli katsomonkaan puolella harmittelemaan alkaa, vaan pienimuotoisesta seikkailusta helposti nauttii. Ehkei tämä tällainen sentään liikutuksesta takkuisasti nieleskelemään laita, mutta kesäinen kuvasto viileään vuodenaikaan mieleen tunkevien lapsuusmuistojen kanssa saa yhteisvaikutuksellaan aikaiseksi hyväntuulista värähtelyä. Sekaan vielä sujautellaan harmitonta kommellusta toivomuskivineen, niin onkin kasassa jälleen pikkuisen alle puolituntinen oikein mukavaa ja enimmäkseen rauhallista sekä lämminhenkistä talvikatseltavaa. Monessakin mielessä onnistuneen reissun jälkeen jo kovasti seuraavaa seikkailua vartoilee...
Vi på Saltkråkan: Vilse i dimman (1964) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti