Elellään vuotta 1976. Aurinkoinen Kalifornia on vielä toistaiseksi vähän ulkona kartalta, mitä tulee maailman tunnettuihin viinialueisiin. Yritystä kuitenkin riittää paikallisten tuottajien pyrkiessä ehdottoman laadukkaisiin tuotteisiin.
Yksi heistä on Jim Barrett (Bill Pullman), joka on jättänyt päivätyönsä lakitoimistossa jahdatakseen unelmaansa, joka on täydellisen valkoviinin valmistaminen. Barrett on jo ottamassa kolmatta lainaa tilalleen pelaten melkoista uhkapeliä, mutta uskoo kuitenkin asiaansa. Välillä tinkimätön täydellisyyden perässä juokseminen tosin menee jo vähän miinuksenkin puolelle.
Tilalla työskentelee myös Jimin poika Bo (Chris Pine), joka tuntuu kylläkin olevan kiinnostuneempi tilan tuotteiden testaamisesta kuin varsinaisesta työskentelystä. Myös muita nautintoaineita kuluu, ja päivät viilettävätkin usein ohi juhlien ja lainelautailun merkeissä. Jimin kärsivällisyys alkaa olla jo koetuksella jälkikasvunsa suhteen. Usein paineita puretaankin tilalla olevassa nyrkkeilykehässä.
Luotettavampana apulaisena toimii Freddy Rodríguezin esittämä Gustavo, jolta löytyy aitoa intohimoa alaa kohtaan ja lahjakkuuttakin varsin reippaasti. Kuitenkin kahden alalleen omistautuneen henkilön välille ilmestyy silloin tällöin kinaakin. Lisäapua tarjoilee tilalle saapuva harjoittelija Sam (Rachael Taylor), joka onnistuu myös vähän kuumentamaan tiettyjen henkilöiden välejä.
Pariisissa taas Ranskaan aikoinaan muuttanut viiniharrastaja Steven Spurrier tuskailee oman viiniliikkeensä kanssa. Ilmeisesti asiakkaita ei oikein tahdo riittää ylevistä tavoitteista huolimatta. Usein iltoja liikkeessä istuukin lähinnä naapurissa omaa yritystään pyörittävä Dennis Farinan esittämä vanha ystävä. Tämä sitten yrittää valistaa kaveriaan onnistuneen yritystoiminnan ja markkinoinnin saloista samalla kritisoiden ystävänsä valikoimaa, joka on aivan liian keskittynyt ranskalaiseen tarjontaan.
Steven saa tästä lopulta ajatuksen. Tuodakseen liikettään ja alaansa yleisemmin tunnetummaksi, hän päättää järjestää kilpailun, jossa maistajina toimivat asiantuntijat. Ranskan suuntaan kallellaan olevat ennakkoasenteetkin yritetään minimoida toteuttamalla maistaminen sokkona. Niinpä hän päättää lähteä kierrokselle Kaliforniaan etsimään kunnollisia haastajia ranskalaisille laatuviineille.
Aluksi usko ranskalaisten tuotteiden ylivertaisuuteen on järkkymätön. Pienoista ylimielisyyttä omaava Spurrier esittää aluksi melko suoraa halveksuntaa kalifornialaisia tuottajia kohtaan. Kuitenkin maistelukierroksen edistyessä alkaa olla pakko myöntää, ettei se ylivertaisuus lopulta olekaan aivan niin selvää, ja että tulossa saattaa olla melko tiukka kisa.
Mitä tulee näyttelijöihin, niin sanoisin, että valinnat ovat pääasiassa melkoisen onnistuneita. Rickman sopii erinomaisesti ylimieliseen osaansa ja kaverin kuivahko huumori onnistuu usein huvittamaan. Samoin Pullman on onnistunut valinta jämäkkänä tyyppinä, jonka puolesta kuitenkin kirpaisee kun unelma alkaa uhkaavasti olla ohi. Farinan ja Rickmanin yhteisissä hetkissä on mielestäni mukavaa tunnelmaa. Farinaa ei kovin usein näe, joten siinäkin mielessä hyvä juttu. Saman voisi sanoa Eliza Dushkusta, jonka osa jää vähemmän merkitykselliseksi. Eniten tökkii Chris Pinen hipahtava rooli, joka tuntuu olevan vähän kankea ja pakotettu.
Bottle Shock perustuu siis tositapahtumiin. Kyseinen Spurrierin järjestämä kilpailu oli aikoinaan merkittävässä roolissa siinä, miten kalifornialaiset viinit nousivat maailman tietoisuuteen. Tiedä sitten, miten uskollisesti tämä elokuva todelliset tapahtumat esittää. Voisi kuitenkin mainita, että kilpailun osuus elokuvassa jää lopulta melko lyhyeksi, mikä on ihan hyvä asia. Enimmäkseen pyöritään Kalifornian suunnalla. Tuosta voi halutessaan lukea enemmän tietoa kyseisestä kilpailusta, viineistä ja muustakin:
Judgement of Paris
Kyseisessä tekstissä mainitaan loppupuolella, että samasta kilpailusta olisi tulossa toinenkin elokuva, mutta ei ilmeisesti ole ainakaan vielä valmistunut. Lyhyen maininnan perusteella näiden tekijöiden välillä on esiintynyt jonkinlaista sanaharakkaa liittyen todellisten tapahtumien oikeanlaiseen esittämiseen. Ilmeisesti Spurrier itse on yksi niistä, jotka kyseenalaistavat Bottle Shock -elokuvan todenperäisyyden väittäen sen ottaneen vähän enemmänkin vapauksia. No, jos tästä toinen versio joskus tulee vastaan, niin mielelläni kyllä senkin katselisin. Elokuvan lopussa mainitaan, että Spurrier järjesti 30 vuotta myöhemmin uusinnan, jonka moni uskoi päättyvän amerikkalaisen tarjonnan täydelliseen tappioon. Siitäkin on vähän juttua tuossa linkissä.
Varmaan tästä on löydettävissä enemmänkin asiavirheitä, varsinkin jos sattuu olemaan aiheelle omistautunut harrastaja. Itse olen tässäkin tapauksessa niillä linjoilla, ettei kyseessä kuitenkaan ole dokumentti, joten ei ole pakko orjallisesti noudattaa todellisia tapahtumia.
"Wine is sunlight held together by water."
Laseja sitten kallistellaan mukavasti, mistä löytyy jälleen hyvä tekosyy nauttia itsekin pikkuisen. Ehkäpä siltä suunnalta voidaan jälleen etsiä syitä sille, ettei hirveästi tehnyt mieli jäädä valittelemaan elokuvan tietyistä puutteista, vaan tuli lähinnä keskityttyä elokuvan positiivisempiin puoliin. Tarina on ihan kiinnostava, ja pääosin sujuvasti toteutettu. Aiemmin tulikin mainittua Pinen suoritus, joka ei oikein ollut mieleen, mutta ei kuitenkaan elokuvaa pilannutkaan. Meno on enimmäkseen lämminhenkistä, vaikka välillä sukset ovatkin ristissä.
Spurrierin maistelukierrokseen olisi kyllä kaivannut vähän enemmän tunnelmointia. Nyt se jää vähän lyhyeksi, mutta ehkäpä se osui sellaiseen kohtaan, että tekijöiden mielestä tarina piti saada rullaamaan nopeammassa tahdissa. Tässä kuitenkin näkisin potentiaalia paremmallekin lopputulokselle. Sopivan musiikin kanssa siitä olisi voinut taikoa sellaisenkin pätkän, jota katselisi mielellään irrallisenakin. Jaksossa kuultavat Spurrierin jutut toimivat ainakin katselun aikana varsin hyvin. Jossakin muussa mielentilassa sellaiset saattaisivat vaikuttaa ehkä kiusallisenkin teennäisiltä, mutta onneksi nyt kävi näin. Tämän maistelukierroksen aikana kuvissa esiintyy pikaisesti myös oikea Jim Barrett.
Aurinkoinen Kalifornia esiintyy elokuvassa varsin viehättävänä paikkana. Onneksi muutamalle laajemmallekin maisemakuvalle on löydetty tilaa. Pitää tosin mainita, ettei Bottle Shock tässä mielessä kylläkään ole mitään kärkiluokkaa, mutta sen verran hyvin kuvauskin on onnistunut, että mielellään näitä näkymiä vilkuilee. Onnistuu jälleen herättelemään haavetta sinne suuntautuvasta matkasta. Alustavasti olen suunnitellut sellaista, että voisi tehdä siitä samalla yhdistelmän, jossa terveellistä syömistäkään ei unohdettaisi. Eli siis osallistuminen John McDougallin kymmenen päivän ohjelmaan:
10-day Live-in Program in Santa Rosa, California
...Ja sitten väliaikoina kiertelyä lähialueen tiloilla:
Top 10 Wineries in Santa Rosa
No, saa nähdä, milloin oikeasti tulee toteutuksen paikka, vai tuleeko lopulta milloinkaan. Haaveissa ainakin häilyy...
Mikään napakymppi Bottle Shock ei mielestäni ole, mutta aihe on kiinnostava ja meno enimmäkseen sujuvaa, joten kyllä tämä ihan nautittava kokemus on. Ehkäpä elokuvaa voisi suositella aiheesta kiinnostuneiden lisäksi myös kevyehköjen draamakomedioiden ystäville. Ainakin omat odotukset Bottle Shock onnistui täyttämään. Niitä tunnelmapalojakin löytyy kyllä sieltä ja täältä. Hyvin viihdyin, ja eiköhän tämä uusinnankin jossakin vaiheessa ansaitse. Itse poimin sen aikoinaan katselulistalle Viini-Virénin blogista (Katsoisinko illalla viiniä?), josta löytyi myös kiinnostavalta vaikuttava dokumentti Mondovino. Se tosin on vielä hankkimatta, mutta tarkoitus olisi.
Elokuvan ulkopuolelta voisi vielä lyhyesti kommentoida levyltä löytyviä bonuksia. Itse siis hankin UK-kiekon, joka pitää sisällään pari lyhyehköä dokumenttia, kommenttiraidan ja neljä poistettua kohtausta. Poistetut kohtaukset ovat kaikki suunnilleen minuutin pätkiä, jotka syventävät lähinnä tiettyjen hahmojen suhteita. Ne olisi kyllä voinut elokuvaan sisällyttää, mutta eipä tässä mitään erityistä menetetä. Toinen dokumentti kertoo vähän elokuvan tekemisestä. Sinänsä tyypillistä making of -tavaraa, joka ei pakettiin hirveästi lisäarvoa tuo. Toinen dokumentti taas selittää vähän elokuvan keskiössä olevan viinitilan toiminnasta ja historiasta. Melko pinnallinen raapaisu aiheeseen, mutta mielellään sen kuitenkin katseli elokuvan jälkeen. Kommenttiraitaan en ole vielä tutustunut. Jälkimmäisen dokumentin voi katsella vaikka tuosta:
Bottle Shock (2008) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti