Kaava noudattelee pitkälti sarjan muita osia. Aluksi näytetään lyhyt kooste dokumentista, jonka jälkeen päästään seuraamaan yhdeksän pientä koiraa sisältävän pentueen syntymistä. Sitten päästään tutkimaan muutamaa esimerkkiä maailman yli 500 eri koirarodusta. Näistä voisi mainita vaikkapa Euroopassa 1700-luvulla erittäin suositut puudelit ja Kiinassa satoja vuosia sitten jalostetut shar peit, jotka olivat kuolla sukupuuttoon 1900-luvun jälkipuoliskolla. Kuitenkin varsin pikainen ja pinnallinen vilkaisu aiheeseen.
Vähän samaa voisi sanoa osiosta, jossa käsitellään koirien kommunikointia ja tunneilmaisua. Aihe on varsin mielenkiintoinen, ja onkin ikävää, että se vilahtaa suhteellisen pikaisesti ohi. Toki tällainen pinnallinen raapaiseminen sieltä ja täältä on ymmärrettävää, kun kyseessä kuitenkin on alle tunnin kestävä dokumentti, joka yrittää vielä antaa mahdollisimman laajan katsauksen kokonaisuuteen.
Sitten päästäänkin muista osista tuttuun vaiheeseen, eli siihen, kun ihminen astuu voimakkaammin kuvaan pentujen varttuessa. Vieraillaan eräällä koululla, jossa pentuja opetetaan tottelemaan lähinnä palkitsemiseen perustuen. Siitä päästäänkin temppukilpailuihin, opaskoiriin sekä postin palveluksessa oleviin koiriin.
Suomikin saa lyhyen maininnan liittyen husky-kilpailuihin. Kuitenkin tässä osiossa saa enemmän huomiota Alaskassa vuodesta 1973 järjestetty valjakkokilpailu, Iditarod. Siinä taivalletaan noin 1800 kilometrin matka 9-15 päivässä. Kilpailu on ymmärrettävästi saanut myös kritiikkiä sekä eläinoikeus että -suojelujärjestöiltä. Kyseisestä tapahtumasta voi lukea enemmän vaikka tuolta, sillä tässä dokumentissa se lähinnä vain mainitaan:
Iditarod Trail Sled Dog Race
Esiintyvien koirien osiossa kiinnosti eräs pikaisesti mainittu dokumentti, jossa Astro-niminen koira matkustaa syystä tai toisesta kuumailmapallolla. Yritin kyseisen dokumentin nimeä vähän selvitellä, mutta en onnistunut sitä löytämään ainakaan toistaiseksi. Kiinnostaisi kyllä katsella. Snobs-sarjan kuvauksissa taas tutustutaan rullalautailevaan ja muutenkin monitaitoiseen Duncan-nimiseen koiraan.
Hemmotelluista koirista kertova pätkä kyllä hymyilytti. Ilmeisesti tässä maassa ollaan vielä vähän jäljessä mitä tulee tällaisiin palveluihin. Tai ainakaan tiedossa ei ole pelkästään koiria palvelevia leipomoita tai muutenkin melko pitkälle vietyjä palveluita koirille. Dokumentin loppupuolella nähtävä pelastettu etujalaton chihuahua lämmitti myös sydäntä.
Tämä koiranpentujakso vastaa nimeään huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi aiemmin mainittu varsajakso. Nyt keskitytään pitkälti niihin pentuihin varttuneempien yksilöiden jäädessä sivuosaan. Söpöilyn kannalta tämä on varsin hyvä juttu.
Niitä söpöjä pieniä karvanaamoja sitten riittääkin. Vastasyntyneitä, koiranunista nauttivia pentuja, maailmaa sekä toisiaan innokkaasti tutkivia koiranalkuja ja paljon muutakin iloa silmille. Ei tässäkään tapauksessa oikein voi välttää hyvää mieltä. Pentukuvien ystäville varmasti riittää ihasteltavaa.
Itse kyllä pidin kohtalaisesti tästä sarjasta. Kissa- ja koirajakso erottuivat selvästi varsajaksoa parempina, mutta ei sekään mikään huono ollut. Minään kovin yksityiskohtaisena katsauksena näitä ei varmaan kannata ottaa. Jokaisella jaksolla on pituutta vain runsaat 50 minuuttia, mikä ei oikein riitä kunnolliseen katsaukseen käsitellyistä aiheista. Varmasti pelkkien eri rotujen kunnolliseen esittelyyn voisi käyttää moninkertaisen ajan. Eräänlaisena hyvän mielen eläinhömppänä voisin suositella näitä katseltavaksi. Jospa joku saisi pienistä pörröisistä pupuista aikaan samansuuntaisen videon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti