Elegy (Kauneuden valta)

Taidekriitikkona ja opettajana toimiva David Kepesh (Ben Kingsley) elää kuvitelmassa, että hänen elämänsä olisi kohtuullisen järjestyksessä sekä tasapainossa. Taustalta löytyy vuosikymmeniä sitten loppunut avioliitto, ja sen seurauksena David ei enää uusiin naimisiin olekaan haluamassa. Naissuhteet jäävät yleensä lyhyiksi. Poikkeuksena Patricia Clarksonin esittämä Carolyn, jota David tapailee suhteellisen säännöllisesti seksin merkeissä.

Sitten Davidin opettamalle kurssille ilmestyy Consuela (Penélope Cruz), jonka kauneuden David huomioi välittömästi. Kurssin jälkeen pari alkaakin tapailla. David huomaa, ettei tässä tapauksessa pystykään viheltämään peliä poikki, kuten hänen ystävänsä (Dennis Hopper) neuvoo tekemään. Mustasukkaisuus ja pakkomielteet alkavat hiipiä mukaan matkaan. David huomaa myös usein märehtivänsä parin ikäeroa, ja sitä, ettei koko jutulla voi yleensäkään olla mitään tulevaisuutta senkään takia.

Suhde joutuukin melko koville Davidin huolien ja hermoilun takia. Hän itsekin huomaa käyttäytyvänsä vähemmän järkevästi, mutta ei kuitenkaan voi sille mitään. Lisäksi mukana kulkevat myös huonot välit aikuiseen poikaan (Peter Sarsgaard), johon David alkaa kuitenkin yllättäen saada vähän enemmän kontaktia. Heh, hairahdukset yhdistävät...

Elegy on varsin rauhallisesti etenevä pienimuotoinen ihmissuhdedraama. Aluksi tuntuu vähän siltä, että mahtaako elokuva missään vaiheessa vetää varsinaisesti mukaansa, mutta niin se kiinnostus jälleen hiljalleen hiipii kuvioon. Hiljaista ja herkkää elokuvaa säestää sopivasti useimmin rauhallinen pianomusiikki, joka usein nostaa tunnelmaa mukavasti ja elävöittää elokuvaa. Silloin tällöin vaarana onkin, että juttu jumittuu jokseenkin liikaa, mutta näistä hetkistä yleensä selvitään säikäyksellä.

Paljaalle pinnalle allergisten ei ainakaan kannata elokuvaa katsella. Cruzin vaatteetonta kehoa esitellään kohtalaisen runsaasti. Tämä toki on varmaan monelle suurikin plussa. Heh, sen voin kyllä itsekin myöntää. Elokuvasta ei kuitenkaan jää sellaista ikävää vaikutelmaa, että olisi lähtemällä lähdetty tekemään "rohkeaa" elokuvaa, vaan varsin luontevalta se tuntuu, eikä juurikaan pistä silmään. Huonolla tavalla siis. Toisaalta, tuskinpa tällaisella materiaalilla nykyään kovin paljoa pystyttäisikään kohahduttamaan. Hyvällä maulla tehtyä tavaraa, jota on mukava katsella.

Mitään erityisen hilpeää elämystä ei kannata odottaa. Jo valmiiksi vähän alakuloisissa tunnelmissa pyörivä Elegy ottaa toisella puoliskollaan vakaasti kurssin kohti murheen maita. Sinnehän sitten painutaankin, mitäpä sitä hyväksi havaitulta reitiltä sen enempää poikkeamaan. Viimeisten 15-20 minuutin aikana onkin jo melko hyvin pala kurkussa ja saa kyynelehtiä enemmänkin. No, onneksi tässä on hienovaraisuutta mukana, eikä mitään läpinäkyvintä kyynelten kiskomista.

Kokonaisuutena vähän epätasainen, mutta päätyy kuitenkin selvästi positiiviseksi kokemukseksi. Vaikka välillä ehkä rauhoitutaankin vähän liikaa, niin yleensä mielenkiinto pysyy kuitenkin yllä, eikä tarvitse pitkästyä. Lisäksi tämä on myös yksi elokuvan viehättävistä puolista. Kaikenlainen kiire ja melu on pitkälti siivottu siitä pois. Monesti vielä nähdään kovin aidontuntuisia ja koskettavia hetkiä, joita ei ole lähdetty ylidramatisoimaan. En tiedä, voiko sanoa, että tällaisia katselee mielellään, koska Elegy kuitenkin on tavallaan uuvuttava. Sanotaan siis vaikka, että kyllä tällaista on melko helppo arvostaa.

Elegy (2008) (IMDB)