tiistai 7. toukokuuta 2013

Heimo's Arctic Refuge (Surviving Alone in Alaska)


Kun nyt kevät alkaa kolkutella, niin onkin sopiva aika todellisuuspaeta jonnekin jäätiköille eteläisten aurinkomaisemien sijaan. Niinpä tuli mieleen tuossa eräänä vähäunisempana yönä vilkaista uudelleen Heimon ja hänen puolisonsa elämää kaukana muista ihmisistä ja suhteellisen kovissa olosuhteissa. Ilmeisesti Heimon elämästä on kirjoitettu myös kirja:

The Final Frontiersman: Heimo Korth and His Family, Alone in Alaska's Arctic Wilderness

Kyseessä on Vice TV:n tuottama vähän yli 50 minuuttia kestävä dokumentti, joka tunnetaan myös nimellä Surviving Alone in Alaska. Pieni kuvausporukka matkustaa viikoksi Heimon erämaamökille ja ajatuksena on myös, että toimittaja samalla kokeilisi sen ajan Heimon elämäntapaa.


Matka vie siis Alaskan pohjoisosiin pohjoisen napapiirin viileämmälle puolelle. Heimo ja Edna asuvat siellä poikkeusluvalla, sillä vähistä asukkaista ilmeisesti halutaan päästä eroon. Enää ei olekaan montaa jäljellä, ja asumisoikeus Heimonkin tontilla sulkeutuu tulevina vuosikymmeninä. Heimolla ja Ednalla on yksi elossa oleva tytär ja lapsenlapsia, mutta vaikuttaa siltä, ettei heistä välttämättä kukaan ole jatkamassa (iso)vanhempiensa tilalla, kun näistä aika jättää.




Heimon ja Ednan elämä on pitkälti omavaraista, mutta ei kuitenkaan täysin. Kuvien perusteella kaupoista peräisin olevaa ruokaa kyllä löytyy ihan mukavasti itse metsästetyn, kalastetun ja kerätyn lisäksi. Vaikuttaa myös siltä, etteivät he ole lähteneet nykytekniikkaa karkuun, sillä löytyy yhteys ulkomaailmaan, tietokone, televisio ja muita nykymaailman mukavuuksia.

Ehkäpä tällainen ei kaikkia miellytä, mutta eiköhän se elämä tällaisilla pienillä mukavuuksillakin ole paikoitellen melko rankkaa. Ainakin toimittajalla on jonkinasteisia sopeutumisvaikeuksia, vaikka hän onkin ryhmänsä kanssa paikalla ennen kuin ne varsinaiset kovat ajat alkavat. Heimo kertookin, että elämän aloittaminen erämaassa ei ollut helppoa. Tässä vaiheessa mieleen tuli myös Into the Wild -elokuvan päähenkilön epäonnistunut yritys. No, Heimoltakin meni useampia vuosia ennen kuin elämä alkoi paremmin rullaamaan. Käsittääkseni hän oli jo ennen muuttoaan opetellut kohtalaisesti perustaitoja.




Suuri osa ruoasta tulee hankittua metsästäen sekä kalastaen. Kumpaakin toimintaa dokumentissa esitellään jonkin verran. Syyksi muuttaa erämaahan Heimo mainitsee, että halusi kauas ihmisistä. Hän ei kuitenkaan sanojensa (tai dokumentinkaan) perusteella ole epäsosiaalinen erakko. Kunhan viihtyy vähämmän kansoitetuissa maisemissa ja tuntee olonsa niissä kotoisammaksi. Siellä hän toivoo voivansa viettää loppuelämänsä. Hautapaikkakin on valmiiksi katsottuna.


Dokumentin edetessä Heimo pääsee vähän enemmän kertomaan näkemyksistään ja esittämään kritiikkiä nykyistä maailmanmenoa kohtaan. Maailman tila huolestuttaa, mutta ainakaan tästä Heimon elämäntavasta ei ole minkäänlaiseksi ratkaisuksi suurille massoille. Vaikuttaa myös siltä, että jonkinlainen sivistyksen vähättely ja luonnollisemman primitiivisen elelyn ihannointi nousee pintaan. Näistäkään en ole juurikaan samoilla linjoilla. Usein vastaavia kuunnellessa tulee lähinnä mieleen se kultainen menneisyys, jota ei ikinä oikeasti ollutkaan. Plant Positive sivuaa mukavasti tätä aihealuetta videollaan:


Lopussa vielä palataan koskettavampiin tunnelmiin, kun muistutetaan, ettei se elämä ole sielläkään sujunut ilman raskaita menetyksiä, jotka tuntuvat vielä kymmeniä vuosia myöhemmin.



Saattaa olla, että tämän dokumentin kautta ei täysin välity se arkielämän kovuus, jota Heimo ja Edna joutuvat ainakin silloin tällöin kohtaamaan, mutta siitä huolimatta se on mielestäni ihan kiinnostavaa katseltavaa. Lisäksi kuvat ovat paikoitellen varsin kauniita, eikä kyseessä todellakaan ole mikään puhuvat päät vauhdissa -video. Tekemistä ja laajaa maisemaa näytetään kiitettävästi. Heimon ja Ednan arki on omasta elämästä sen verran poikkeavaa, että kyseessä on niiden tavallistenkin juttujen suhteen kiinnostavaa vaihtelua. No, ehkäpä Predator-elokuvailta ei niinkään, mutta muuten... Jos tällainen vaikuttaa kiinnostavalta, niin 50 minuuttia kuluu varmaan ihan mukavissa merkeissä.




 Dokumentin voi katsella vaikka tuosta:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti