Selaillessani mahdollisia kevyitä hömppäelokuvia tuli sitten tällainen tapaus vastaan. IMDB:n jokseenkin alhainen pistekeskiarvo vähän arvelutti, mutta eipä se viime aikoina ole hirveän suuri ongelma ollut. Lisäksi ajatus maustemystiikasta viehätti myös.
Ensimmäiset minuutit vietetään Intiassa, jossa jonkinlaisen maustekultin Ensimmäinen Äiti kouluttaa nuorista tytöistä mausteasiantuntijoita, joilla on kykyjä ratkaista ihmisten erinäisiä pulmia mausteiden avulla. Jokaiselle on tiedossa paikka eri puolilta maailmaa, jossa sitten tulisi harjoittaa taitojaan.
Tilon (Aishwarya Rai) lapsuus on ollut kohtalaisen synkkä, sillä vanhemmat toivoivat poikaa. Niinpä hän jäi vuosiksi ilman juuri minkäänlaista huomiota. Sitten paljastui kyky nähdä tulevaan, mikä aluksi toi vanhemmille ja yhteisölle vaurautta, mutta sanan kiiriessä kauemmas seurasi myös ongelmia, joista ei ilman menetyksiä selvittykään.
Kun siirrytään Tilon työpisteeseen San Franciscoon, niin tämä on jo varttunut nuoreksi naiseksi. Maustekultin säännöt ovat kohtalaisen joustamattomat, eikä tilaa omalle elämälle juurikaan suoda. Jotta maustejumalat eivät suuttuisi, niin toisen ihmisen ihoa ei saa koskettaa, eikä maustekaupasta poistua.
Toistaiseksi Tilo on pärjännyt ilman kiusauksille lankeamista ja tunnollisesti hoitanut velvollisuuttaan. Eräänä päivänä kaupan edessä loukkaantuu Doug (Dylan McDermott), jota Tilo päätyy kaupassaan auttamaan. Hän on jo aiemmin huomannut miehen. Tilanteen jälkiseurauksissa mausteiden kuiskimat varoitukset alkavat päätyä kuuroille korville. Samalla mieleen nousee ajatus, että oma elämä menee vähän ohi sääntöjä seuratessa.
Siihen asti Tilo on erikoiskyvyillään onnistunut tuomaan paljon iloa ihmisten elämään, kun on tarjonnut helpotusta näiden ongelmiin. Maustejumalat kuitenkin ovat anteeksiantamattomia, ja sivullisetkin saavat tuntea välillä varsin kivuliaastikin Tilon hairahdusten hinnan. Pystyykö Tilo vielä korjaamaan tilanteen ja voittamaan takaisin mausteiden luottamuksen?
The Mistress of Spices onnistui paikoitellen tuomaan mieleen Lasse Hallströmin muutamaa vuotta aiemmin valmistuneen elokuvan Chocolat, jossa Juliette Binochen esittämän naisen suklaapuoti tuo paljon iloa pikkukaupungin ihmisten elämään. Tosin minua Chocolat miellyttää hieman enemmän, ja se pitäisikin katsella jossakin vaiheessa uudelleen.
Muuten tällaisilla mausteilla varustetut romanttiset ja vähän sadun puolelle kallistuvat elokuvat ovat omien havaintojen mukaan vähissä. Itse olen kohtalaisen kiinnostunut erilaisten mausteiden sekä yrttien (mystisistäkin) ominaisuuksista, joten tällainen oli oikein miellyttävä lisä. Toki näitä juttuja olisi voinut olla enemmänkin mukana.
Aiheeseen liittyen voisi mainita esimerkiksi pari Sinikka Piipon kirjaa, jotka ovat mielestäni tutustumisen arvoisia, jos tällaiset jutut kiinnostavat. Uusimpien joukosta tietysti Elinvoimaa mausteista. Vähän vanhemmista taas Kasvien salaiset voimat ja Mielen ja rakkauden kasvit. Varsinkin keskimmäinen näistä on kiehtovaa luettavaa, jos maagisempi puoli ja myyttinen historia sattuu kiinnostamaan. Ensimmäinen mainittu taas keskittyy enemmän käytännöllisiin asioihin, mutta kaikki näistä ovat ihan suositeltavaa lueskeltavaa. Jotta linkkivinkkeilyn paljous maksimoituisi, niin laitetaan vielä Piipon haastattelu, jossa tämä kertoo lyhyesti yrttilääkinnästä:
Yrtit lääkkeenä
Maustekaupassa vietetäänkin suuri osa elokuvan kestosta, mikä ei ainakaan minua alkanut häiritsemään. Varsin viihtyisä puoti on kyseessä ja Rain siellä pyöriessä aika kuluu melko ongelmattomasti. Eri asia varmaan, jos maustejutut eivät juurikaan innosta.
Muutenkin erilaiset tunnelmalliset ruokaan liittyvät jutut kiehtovat elokuvissa, ja yritän jatkossa katsella enemmän sellaisia. Aiemmin tuli kommentoitua elokuvaa Tortilla Soup, jossa kohtalaisen ahkerasti kokkaillaan. Sitten myös elokuvan Eat Pray Love ensimmäisessä osiossa yritetään panostaa tähän puoleen, mutta se jätti kuitenkin jokseenkin kylmäksi. Jos tällaisten juttujen parissa pyöriviä elokuvia tulee mieleen, niin niistä saa tietysti laittaa katseluvinkkejä.
Meno ei yleisesti ollutkaan aivan niin vaaleanpunaista hattaraa kuin etukäteen odotin, vaan synkempiä hetkiä oli päädytty ripottelemaan sinne ja tänne. Muutenkaan kyseessä ei ole romanttinen komedia, vaan ennemmin romanttinen satu, jota ei varmaan kannata alkaa katselemaan, jos pipo kiristää.
Kyseessä ei vähemmän yllättäen ole mikään elokuvahistorian merkkiteos. Tarjosi kuitenkin pitkälti sellaista menoa kuin odotinkin, eli minkäänlaista pettymystä ei ainakaan päässyt muodostumaan. Rain tähdittämiä elokuvia ei juuri ole tullut katseltua, mutta tämän perusteella niitä voisi silloin tällöin vilkuilla lisääkin. Aivan oman sarjansakaan kärkikastia The Mistress of Spices ei ole, mutta ihan kivaa katseltavaa joka tapauksessa.
The Mistress of Spices (2005) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti