Kauppailen jälleen juonipaljastusvaroitusta tässä vaiheessa, sillä aiempien osienkin tietyt käänteet helposti vesittyvät.
Lyhyen kertauksen jälkeen jatketaan suoraan siitä, mihin neljännessä osassa jäätiin. Angélique (Michèle Mercier) ja Jeoffrey (Robert Hossein) olivat erinäisten koettelemusten kautta onnistuneet viimein löytämään toisensa. Onni kuitenkin jää lyhyeksi, sillä aiemmassa osassa Angéliquen kaapannut merirosvokapteeni ei tyydy huutokaupan tulokseen, vaan aikoo toimittaa Angéliquen tätä halajavalle sulttaanille. Niinpä Angélique raahataan takaisin laivaan ja Jeoffreyn alus tuikataan tuleen.
Jeoffrey ei aio aikailla enempää, vaan sammutuksen jälkeen lähtee vaurioituneella laivallaan takaa-ajoon. Ennen pitkää toisen kapteenin alus onkin jo näköpiirissä. Ovelan strategian avulla taistelusta tulee lyhyt ja voitokas. Ilo jää kuitenkin hetkelliseksi, sillä paljastuu, että Angélique on jo luovutettu eteenpäin.
Pelastusoperaatio vaikeutuu huomattavasti, kun siirrytään islamin valtakuntaan. Angéliquen kaappaaja on profeetan perillisiä, joten häntä vastaan ei kovinkaan moni ole innoissaan nousemassa. Jeoffreyn resursseistakaan ei ole hirveästi apua, ja niinpä hänen pitää tuntemattomana soluttautua vankityrmien kautta rakastaan pelastamaan.
Toisaalla taas Angélique herää vieraasta talosta, ja pettymyksekseen nopeasti huomaa olevansa jälleen kaukana rakkaastaan. Matka ei ole vielä päätepisteessään, sillä hän on kauppiaan luona, josta sulttaanin haaremihankkija tulee häntä noutamaan. Alkaa pitkä matka aavikon halki kohti satojen naisten haaremia ja siellä piileviä vaaroja.
Kuten odottaa voi, Angélique aloittaa jälleen väännön mahtimiehen kanssa, eikä suinkaan ole heittäytymässä tämän käsivarsille. Tämä ei tietenkään tiedä hyvää, sillä sulttaani on päättänyt "kesyttää" uuden hankintansa, vaikka se sitten toistuvia ruoskimisia vaatisikin. Angélique kuitekin jatkaa aiemmista osista tutulla periksiantamattomalla linjallaan.
Uuden kauniin tulokkaan saapuminen haaremiin ja sulttaanin suosioon ei saa aiempia suosikkeja innosta hihkumaan, joten jälleen aloitellaan juonitteluja kilpailijasta eroon pääsemiseksi. Onneksi sitten alkaa löytymään liittolaisiakin, joista saattaa olla apua, jos pakomatka tulee ajankohtaiseksi. Jeoffreyllä on samaan aikaan menossa omat metkunsa pelastuksen järjestämiseksi.
Eipä tämä päätös laadullisesti elokuvasarjan muiden osien yläpuolelle kohoa, vaan odotetusti pitkälti samantasoista tavaraa sekin on. Kuitenkin pitää sanoa, että itse taas viihdyin hieman paremmin kuin neljättä osaa katsellessa. Tiedä sitten, onko syynä vähän pitkäksi venähtänyt tauko näiden välillä vai sitten se, että ruoskimisesta huolimatta tätä vähemmän innostavaa tavaraa löytyi kuitenkin selvästi vähemmän.
Vauhdikkuudessakaan viides ei mielestäni häviä paljoakaan sarjan toiminnallisimmaksi kehutulle edeltävälle osalle. Alusta löytyy taistelua merellä ja muutenkin matkan varrelle mahtuu ainakin pari kohtaamista, joista ei ilman miekkoja ja pyssyjä selvitäkään. Heh, Jeoffreykin vaikuttaa tässä vähemmän raihnaiselta kuin aiemmissa, eivätkä vanhat vammat tunnu painavan samoissa määrin.
Angéliquen ja tämänkertaisen puolisoehdokkaan vääntö toistaa sitä aiemmista osista tuttua kaavaa. Ensin yritetään suostutella ja jos ei auta, niin kovemmat keinot käyttöön. Ihastuttavan Mercierin takia tätä tahtojen taistoa toki jaksaa edelleen katsella ilman suurempaa tuskastumista, mutta eipä voi ainakaan kehua, että kovin uusia kuvioita oltaisiin esittämässä. Sinänsä onkin ihan ymmärrettävää, että Mercier alkoi saada tästä elokuvasarjasta tarpeekseen.
Kaikki viisi osaa ohjanneella Bernard Borderiella olisi käsittääkseni ollut vielä intoa jatkaa menestyssarjaansa, mutta Mercierin lähtö sitten pakotti hänetkin jättämään leikin kesken. Eipä se tosin estänyt yrittämästä uudelleen, sillä jo Borderien seuraava ohjaus vuotta myöhemmin oli ilmeisesti yritys käynnistellä vastaavaa elokuvasarjaa toisen nuoren naisen seikkailuista. Catherine ei kuitenkaan tavoittanut samaa menestystä, joten sille ei ilmestynyt jatko-osia. Sen jälkeen Borderie ohjasikin enää vain yhden elokuvan ennen siirtymistään televisiotuotantojen pariin.
Borderie olisi voinut mielestäni sarjan kahdessa viimeisessä osassa hyödyntää ahkerammin kauniita välimerellisiä maisemia. Kyllähän niitä nytkin siellä ja täällä vilahtelee, mutta omaan katselukokemukseen vähän runsaampi käyttö olisi tuonut luultavasti piristystä. No, nämä pari viimeisintä osaa laittoivat kuitenkin kipinän elokuvan Master and Commander: The Far Side of the World uusimiselle. Damn, niitä olisi voinut tehdä vaikka viisi kappaletta, sillä hienon alun saanut merisaaga hylättiin liian aikaisin...
Tosiaan sen verran samansuuntaista menoa näissä viidessä Angélique-elokuvassa tarjoillaan, että oli luultavasti ihan hyvä ajatus katsella ne vähän löysemmällä tahdilla läpi. Jos jotakin maratonia olisin yrittänyt, niin luultavasti jo kolmannen osan kohdalla olisi mielenkiinto pahasti karkaillut ja eteneminen alkanut tökkimään. Tällaisella annostelulla taas jaksoi ihan hyvin loppuun asti, vaikka tietyt puolet laittoivat sitten enemmän vastaan.
Kuten on jo aiempien osien kohdalla tullut mainittua, niin laadullisesti melko tasaisesta elokuvasarjasta on kyse. Tässä vaiheessa en näe niiden laittamista paremmuusjärjestykseen kovinkaan mielekkäänä, sillä eivät ne hirveästi toisistaan positiivisessa tai negatiivisessa mielessä eroa. Toinen, neljäs ja viides ovat vähän vauhdikkaampaa menoa, kun taas ensimmäinen ja kolmas tarjoavat enemmän juonittelua hovissa. Suurensuurta rakkaustarinaa ei mielestäni mikään näistä viidestä valitettavasti onnistu esittämään.
Kokonaisuutena sarja on ihan kohtalaisen viihdyttävää seikkailun ja romantiikan värittämää hömppää, jonka ihan mielellään katselee kerran läpi. Mercierillä toki on paljonkin tekemistä tämän kanssa. Uusintoja ei kuitenkaan ainakaan lähitulevaisuudessa ole luvassa, sillä vähän sellainen maku jäi, että eiköhän Angéliquen saagaa tullut nyt vähän pidemmäksikin ajaksi ihan riittävä annos. Tosin sen tulossa olevan uusintaversion voisi varmaan joskus vilkaista...
Omaan kokoelmaan hankin Universalin uudemmat julkaisut elokuvasarjasta, sillä käsittääkseni Suomessa ensimmäisenä julkaistut DVD:t olivat kuvaltaan rajattuja ja muutenkin jokseenkin kelvottomia. Näissä uudemman painoksen edustajissa ei kuvan suhteen ole juurikaan valittamista. Lisäksi jokaiselta levyltä löytyy pari noin kolme minuuttia kestävää minidokumenttia sekä kuvagalleria. Nämä dokumentit ovat sisällöltään melko kevyttä tavaraa ja lisinä vähän yhdentekeviä. Pääasia kuitenkin, että kuva on ehjä ja laadukas. Jos joku on kiinnostunut hankkimaan nämä elokuvat, niin kannattaa ehdottomasti sitten ostaa ne uudemmat levyt.
Eipä tämä saagan päätös sinänsä pettymys ollut, kun aiempien perusteella tiesi suunnilleen, mitä voi odottaa. Kuitenkin lopetukseen olisi kaivannut hieman enemmän tunnetta. Kun kaikkien vaikeuksien ja vastoinkäymisten jälkeen pääpari on jälleen yhdessä, niin olisihan sillä voinut vähän enemmänkin hekumoida, eikä laittaa hommaa kaukaa kuvatulla suukolla pakettiin. Ei niihin lopputeksteihin enää siinä vaiheessa olisi pitänyt niin suuri kiire olla. Kovin helposti olisi tässä tapauksessa saanut taikuroitua selvästi paremman jälkimaun...
Loppuun voisi laittaa vielä linkkivinkkinä Jari Mustosen Elitisti-sivustolta löytyvän tähän elokuvasarjaan liittyvän kirjoituksen:
Angelika, sydänten valtiatar
Angélique and the Sultan (1968) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti