Varoitellaanpa tässä välissä, että jos ei ole nähnyt kolmea aiempaa osaa, niin tämä kirjoitus pilaa niiden käänteitä tavallistakin enemmän.
Tämän neljännen osan alkuunkin on laitettu lyhyt kertaus. Ratkaisu on ihan ymmärrettävä, kun ilmestymisen aikoihin elokuvasarjan osilla oli väliä suunnilleen vuoden verran, eikä mahdollisuuksia kotioloissa tapahtuvaan kertaukseen ollut juurikaan. No, nyt painotetaan Angéliquen lannistumattomuutta kerraten hänen matkansa varrella kokemiaan vastoinkäymisiä. Eikä sankarittaremme elo vieläkään ole miksikään kovin pulmattomaksi muuttumassa, sillä uudet kovat koitokset odottelevat horisontin takana.
Kolmannessa osassa siis selvisi, että Angéliquen rakastama Jeoffrey de Peyrac (Robert Hossein) ei sittenkään kuollut kuninkaansa polttamana roviolla, vaan onnistui pakenemaan, vähän heikossa kunnossa tosin. Siitä lähtien hän on elellyt kaukana hoveista, mutta yhteyshenkilönsä avulla pitänyt kuitenkin silmällä rakkaan puolisonsa vointia ja tekemisiä.
Miehestään pari vilausta nähnyt Angélique jättää hovielämän taakseen ja lähtee miehensä entisen oppilaan kanssa etsimään tätä. Savary yrittää vähän huonolla menestyksellä suostutella kääntymään takaisin, mutta Angélique on päätöksensä tehnyt. Vaikka pitäisi purjehtia pitkäänkin Välimeren vaarallisilla vesillä ja tutkia sen epämääräisiä satamia, niin se ei ole mikään este.
Selviää, että nykyään Jeoffrey on Välimerellä seilaavan merirosvolaivan pelätty kapteeni, joka käy omaa sotaansa kuningastaan vastaan kaleeriorjia vapauttaen ja kuninkaan aluksia upottaen. Rescator onkin siinä määrin Välimeren kauhu, etteivät muutkaan merirosvot halua kokeilla sen haastamista. Tämä henkilökohtainen sota kuninkaan laivastoa kohtaan vaikuttaa kuitenkin epätoivoiselta, vaikka yksittäisiä voittoja tuleekin.
Angélique saa hovikilpailijansa veljen ihastumaan itseensä, mikä osaltaan helpottaa kyydin saamista tämän komentamalta alukselta. Toki pienoista kiristystä myös sekaan... Näin Jeoffreyn jäljitys sujuu hieman vauhdikkaammin. Kaleerilla Angélique järkyttyy orjien kovasta elämästä, kun heistä piiskataan kirjaimellisesti kaikki irti. Jäljitys vaikeutuu, kun alus päätyy upotettavien listalle. Angélique huomaa jälleen joutuneensa vaaraan jäädessään toisen merirosvoaluksen saaliiksi. Sen kapteeni ei arvattavasti ole niitä maailman mukavimpia miehiä, joten vähemmän iloiset ajat ovat edessä...
Aluksi vaikuttaa siltä, että Välimeren maisemiin sijoittuva neljäs osa tuo mukanaan varsin kaivatun raikkaan muutoksen tuulahduksen niihin tavallisiin hovikoukeroihin, joiden parissa on jo aiemmissa osissa ehditty viettää riittävästi aikaa. Minuuttien vieriessä alkuinnostus alkaa purjehtia aivan toiseen suuntaan, kun taas elokuvan laivat ottavat kurssin vastenmielisemmille vesille.
Ehkä tämä pikkuisen nihkeä suhtautuminen sitten johtuu aikoinaan sarjalle asetetuista ennakko-odotuksistakin. Omalla kohdalla kepeän, viihdyttävän ja innostavan seikkailuelokuvan tunnelmaa on kovin vaikea saavuttaa, kun elokuvasarjan sankaritar toistuvasti joutuu seksuaalisen väkivallan ja riepottelun kohteeksi. Eipä siinä innosta ole hihkumassa, kun hetkeä aiemmin raiskattu heitetään tyrmään vankien armoille, vähän myöhemmin taas kissat uhkaavat silmiä ja mitäpä kivaa sitten seuraavaksi...no, orjamarkkinoilta sitä kadotettua kepeää menoa etsimään. Jee!
No, ehkäpä Borderien ja kumppanien tarkoituksena ei ollutkaan mitään kevyttä ja täysin harmitonta hattaraa tehdä, mutta itse kuitenkin odotin ja toivoin vähän toisenlaista kehitystä, sillä onhan sitä Angéliquen ahdistelua ja riepottelua jo aiemmissa osissa nähty. Eikä se kissojen viskominenkaan loppupuolella sydäntä kovin suuresti onnistu lämmittämään.
Jos odottaa mahtavia meritaisteluja täyslaidallisten kajahtaessa ja miekkojen viuhuessa, niin luulenpa, että tulee pettymään. Oikeastaan mukana on vain yksi tällainen yhteenotto, eikä sekään kovin näyttävää menoa onnistu esittämään. Tämähän ei sinänsä ole suurikaan yllätys, mutta usein sitä tulee turhankin optimistisena toivottua, että tekijät sittenkin olisivat onnistuneet ylittämään itsensä.
Ei nyt viitsi pelkkää lyttäämistäkään harjoittaa, joten jotakin positiivistakin voisi tarinoida. Jos vain mahdollista, niin Mercier näyttää vielä aiempaakin kauniimmalta. Rooliin sopivaa uhmakkuutta tuntuu edelleen löytyvän, eli vielä ei ilmeisesti kiinnostus sarjaan ollut täysin lopahtanut. Toisena hyvänä puolena voisi mainita, että neljäs osa 82 minuutin kestollaan on selvästi edeltäjiään lyhyempi. Tällainen tiivistys on ihan tervetullutta tässä vaiheessa.
Vaikka kommentit tällä kerralla saattavat ollakin aiempia negatiivisempia, niin siitä huolimatta kokonaisuutena elokuva on suunnilleen samalla tasolla edellisten kanssa. Ei missään nimessä sarjan paras, mutta vaikea näistä on mitään merkittäviä eroja laadun suhteen löytää. Yleisesti ottaen enemmän toisen osan linjoilla mennään.
Itse en vain osaa pitää tällaista kovin nautittavana seikkailuhömppänä aiemmin mainituista piirteistä johtuen. Kyllähän se lannistumattomuus tietysti painottuu, kun ikävät tapahtumat seuraavat toisiaan onnen karatessa kerta toisensa jälkeen. Usein minäkin viihteellisiksi tarkoitetuissa seikkailujutuissa siedän synkempääkin menoa, mutta tästä nyt vain jotenkin jää sellainen kuva, että nämä painottuvat enemmän reippaamman menon ja seikkailuhengen jäädessä vähiin.
Viimeiseltä osaltakaan ei nyt hirveästi uskalla odottaa, kun tuli nähtyä lopputekstien jälkeen näytetty lyhyt mainospätkä siitä. Mitäpä muutakaan kuin Angélique käsistään sidottuna ja ruoskittavana. Hip-hei! No, voipi olla, että lopussa se suuri rakkaus ja onni jälleen löytyy ja kaikki koetut vastoinkäymiset osoittautuvat kärsimysten arvoisiksi. Toivoahan aina voi, vai...?
Untamable Angélique (1967) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti