Crime Busters (Turpiin vaan ja onnea!)

Ei kahta ilman kolmatta, tai jotakin siihen suuntaan pitää todeta, kun melko lyhyen ajan sisään kolmas Bud Spencerin ja Terenci Hillin elokuva sai uusintavuoronsa. Tämä tuokio sujui vielä mukavissa merkeissä, mutta kyllä siinä elokuvan päättyessä alkoi taas olla sellainen olo, että eiköhän näitä nyt taas tullut hetkeksi nähtyä. Katsellaan sitten joskus lisää.

Enzo Barbonin ohjaama Crime Busters ilmestyi nelisen vuotta aiemmin kuin viimeksi katseltu Who Finds a Friend Finds a Treasure. Samalla kyseessä on niinkin pirteä tekele, että itse tykkään yleensä mainita sen kaverusten parhaiden joukossa. Sitä paikkaa ei tässäkään tapauksessa niinkään omaperäisyydellä kaapata, vaan lähinnä sillä, miten ja missä hengessä kuvissa pelleillään.

Jos viimeksi luuhattiin paratiisisaarella, niin varsin aurinkoisissa maisemissa jatketaan edelleen. Tällä kerralla Miamin rannat ja kadut kutsuvat. Jostakin laajempien ilmakuvien kautta päästään vähitellen satamaan. Sinne lampsii Bud Spencerin esittämä Wilbur Walsh. Työhaluja löytyisi, mutta lastausapulaisen paikkakin tuntuu olevan varsin tiukassa. Kun vielä pitäisi pienestä tilistä maksaa 30 prosenttia hämärämiehille, niin Wilbur ei yhtään lämpene tällaiselle ajatukselle. Parempi vähän kopistella näitä tyyppejä ja antaa vähän autohuoltoakin päälle.

Epäonniset mafiamiehet ehtivät hieman toipumaan koettelemuksestaan ja etsimään itselleen uuden menopelin. Sitten paikalle jo viilettääkin Matt Kirby (Terence Hill), joka olisi myös innostunut tekemään hommia. Eihän niitä vieläkään oikein löydy, joten sama kuvio toistuu. Mukiloidaan tyypit uudelleen ja autokin siinä sivussa kärsii. Tämän operaation jälkeen Matt huomaa Wilburin, ja päättää vaihteeksi lähteä kiusimaan tätä.

Wilbur ei kuitenkaan anna Mattin päästä ihonsa alle, vaan lähtee omille teilleen. Matt taas ilmiantaa uuden tuttavuutensa mahdollisena itsemurhakandidaattina. Sen asian selvittelyn jälkilaineilla kaksikko poistuu yhdessä pahoja suunnittelemaan. Rehellisiä töitä ei tunnu niitä tahtoville löytyvän, joten kai se on pakko lähteä kohti omaisuusrikosten polkuja...

Suunnitelmana olisi ryöstää eräästä toimistosta mukaan kiva nippu käteistä. Sen verran säheltävästä parivaljakosta on kyse, että niinpä sitä päädytään väärästä ovesta sisään poliisiasemalle. Hätävalhe seuraa toista ja sitten ollaankin jo pyrkimässä poliisivoimiin. Prosessia ei pysäytä enää edes kyseenalaiset menneisyydet. Siitä vaan pojat poliisiasusteita sovittelemaan.

On aika vaihtaa suunnitelma C käyttöön, eli lusitaan 20 viikon koulutusaika melkein loppuun, nostetaan palkkaa siitä ja sählätään viimeinen koe. Asiat alkavat olla huonolla mallilla, kun suunnitellussa epäonnistumisessakaan ei enää onnistuta. Pakko sitä on vain astua virantoimitukseen rikoksia ratkomaan ja kansalaisten turvallisuus varmistamaan. Kaksikolle sopivaan tyyliin toki, mikä ei välttämättä ole kovinkaan yhdenmukainen ohjesäännön kanssa.

Crime Busters lähtee liikkeelle varsin reippaasti. Ensimmäinen pienimuotoinen mätkintä odottelee jo viiden minuutin kohdilla, ja jututkin tuntuvat olevan hyvällä tavalla tyhmiä. Varsinkin elokuvan ensimmäinen puoli rullailee oikein viihdyttävissä merkeissä eteenpäin. Meno paranee entisestään, kun kaappaa jääkaapista kaveriksi pari viileää janojuomaa.

Toisella puoliskolla alkaa laahaamistakin esiintymään, ja siinä toivoo, että joitakin kohtia olisi voinut tiivistääkin. 110 minuutin kesto on turhankin runsas, kun se suhteellisen vähäisistä aineksista revitään. Monesti näistä Spencerin ja Hillin lähemmäs kahteen tuntiin venyvistä elokuvista onkin tehty lyhennetty versio. Crime Busters ei ole poikkeus siinä mielessä, vaan siitä on olemassa myös noin 15 minuuttia karsittu versio. Future Filmin levyltä kuitenkin löytyy alkuperäinen ja lyhentämätön. Yleensä elokuvat haluaa nähdä koko kestossaan, mutta kyllähän näiden kohdalla ymmärtää saksittujen mallien olemassaolon. Tämä Future Filmin kiekko ei kuvanlaadultaan mitään suurempia kehuja ansaitse ja ilmeisesti kuvasuhdekaan ei ole alkuperäinen.

Hassuttelu taas on sitä luokkaa tietyin kohdin, ettei sitä välttämättä kovin korrektiksi kannata lähteä valehtelemaan. Siitä huolimatta en oikein usko, että monikaan tällaisesta lähtisi oikeasti enempää loukkaantumaan. Itse en ainakaan mitään ilkeilyä pysty taustalla näkemään. Ovathan jutut ja tilanteet tietysti vähän halpaa hupia usein, mutta niiden jättämät kolhut lienevät herkempienkin sielujen helposti parannettavissa.

Mielestäni Crime Busters ei mitään tauotonta toimintaviihdettä ole, mutta enimmäkseen siinä ovat yleiset pöllöilyt ja mätkintätuokiot hyvin tasapainossa. Alussa tehdään myös selväksi, että toistoa karsastaville Crime Busters ei liene soveltuvinta katseltavaa. Spenceristä ja Hillistä pitäville taas voisi tätä enemmänkin suositella. Keppostelu, naamanvääntely ja hutkiminen on monin paikoin hoidettu oikein viihdyttävästi.

Esimerkiksi lopputappeluja katsellessa saa helposti sellaisen vaikutelman, että kaksikko vielä tuossa vaiheessa nautti tällaisten tekemisestä. Siinä on reipasta liikettä ja kasvoillakin usein innosta kertovia ilmeitä. Jos otetaan vertailukohdaksi lähemmäs kymmenen vuotta myöhemmin ilmestynyt aiheeltaan samansuuntainen Miami Supercops, niin ainakin omiin silmiin henki on jo aivan toista luokkaa.

Välillä tulee ihmeteltyä näille elokuville lätkittyjä ikärajoja. Tämänkin elokuvan kanteen on nähty tarpeelliseksi laittaa ikäsuositukseksi 15 vuotta. Toimintaa toki on määrällisesti kohtalaisesti, mutta jos sen suhteellisen harmiton henki huomioidaan, niin eiköhän jokin 11 vuottakin riittäisi mainiosti. Kuvauksissa varmasti on mustelmia kertynyt Budin viskoessa kevyempiä tyyppejä kuin ilmaa ja nyrkkien heiluessa levottomasti. Yleinen ilmapiiri kuitenkin kallistuu kevyen viihteen puolelle, eikä mistään tylystä ja armottomasta pieksemisestä todellakaan ole kyse.

Elokuvan suomennettu nimi summailee tätä koheltamista varsin hyvin. Itse en ainakaan koe traumatisoituneeni tai saaneeni väkivaltaisia vaikutteita, kun olen pientä mieltä näillä turmellut reilusti "alaikäisenä". Oikeastaan tuntuu siltä, että varhaisen kosketuksen ansiosta näistä saa melko helposti iloa irti edelleen. Hyvät muistot kummittelevat jossakin taustalla siinä seuraillessa, miten kaksikko tuttuun ja turvalliseen tapaansa käy erinäisten ongelmien kimppuun. Tilanne voisi olla toinen, jos alkaisi vasta tässä vaiheessa ensikatseluja harjoittamaan. Saattaisi helposti lipsahtaa päätä kiristävän kärvistelyn puolelle.

Osansa kiitoksista ansainnee alkupuolella mainittu Barboni, joka usein E.B. Clucherin nimellä näitä ohjaili. Yhteisiä elokuvia hänelle ja Spencerille sekä Hillille kertyi lopulta lähemmäs kymmenen kappaletta. Eiväthän nekään kaikki mitään täysosumia ole, mutta löytyypä joukosta esimerkiksi parin tunnetuimpiin ja viihdyttävimpiin teoksiin kuuluva lännenhupailu They Call Me Trinity ja sen jatko-osa.

Crime Busters on oiva valinta, jos kaipailee jotakin reipasta ja hyväntuulista toimintaviihdettä, jota katsellessa ei kauheasti tarvitse aivoja rasittaa. Uusintakatseluunkin se sopii hyvin, sillä eipä juonenkäänteiden etukäteen tietäminen käytännössä mitään verota. Voi ennemmin olla niin, että se tunteminen on osa viehätystä ainakin omalla kohdalla. Kuin lähtisi vanhoja kavereita moikkaamaan...

Uusinnan jälkeenkin voi hyvillä mielin listata tämän edelleen sinne herrojen parhaiden elokuvien joukkoon. Watch Out, We're Mad on sen verran napakampi, ettei aivan sille tasolle päästä, mutta selvästi viihdyttävämpää menoa kuin kirjoituksen alussa mainittu Who Finds a Friend Finds a Treasure. Vaikka tosiaan tulikin ihan mukavissa merkeissä tehtyä paluu Spencerin ja Hillin maailmaan, niin nyt lienee hyvä hetki pitää vähän taukoa. Nyrkit viuhukoot ja levottomat jutut lentäköön sitten taas, kun niille sopiva paikka ilmenee.

Crime Busters (1977) (IMDB)