The Little Mermaid II: Return to the Sea (Pieni merenneito II - Atlantiksen salaisuus)

Arielin tarinan ensimmäinen osa ilahdutti noin kuukausi sitten enemmänkin, ja silloin tuli myös suunniteltua, että ainakin yhden jatko-osankin voisi varmaan jossakin vaiheessa hankkia. Se ajatus ei päässyt miksikään ikuisuusprojektiksi vierähtämään, sillä tämä levy tupsahti kirpputorilla vastaan varsin sopuisaan hintaan. Niinpä se piti parempaan talteen korjailla.

Runsaat kymmenen vuotta ensimmäisen jälkeen ilmestynyt jatko-osa on tehty ilmeisesti paljonkin pienemmällä taloudellisella ja ajallisella panostuksella, eikä sitä edes suunnattu teatterilevitykseen. Siten se ei kuulu varsinaisten Disney-klassikkojen sarjaan. Odotukset kieltämättä olivatkin varsin varautuneet, eikä mitään vastaavaa elämystä uskaltanut edes toivoa. Saattaa olla, että parempi niin, sillä sellaisessa tapauksessa pettymys olisi varmaan ollut melkoisen selkeä.

Näiden kahden välissä on ilmeisesti pieni aikahyppy, sillä tässä välissä ensimmäisen lopussa yhteen päätyneille Arielille ja Ericille on ehtinyt syntyä Melodyksi nimetty tytär. Kaikki vaikuttaa olevan hyvin, kun nuori perhe purjehtii merille, jossa Arielin sukulaiset sekä ystävät saapuvat katselemaan vauvaa. Tunnelmat ovat iloiset ja juhlavat, mutta mutta...

Kesken juhlien mielialaa pilaamaan saapuu Ursulan sisar Morgana kätyreineen. Hän on ottanut sisarensa tavoitteet omikseen ja tahtoo nyt Tritonin taikavoimaisen kolmipiikin hallitakseen seitsemää merta ja niissä eläviä. Pelinappulaksi joutuu pieni Melody, joka kuitenkin onnistutaan pelastamaan. Tämä tapahtuma kuitenkin järkyttää Arielia siinä määrin, että hän haikein mielin katkaisee toistaiseksi määräämättömäksi ajaksi uuden perheensä siteet mereen. Niin kauan kuin Morgana jossakin juonii, on aivan liian vaarallista tuoda Melody vesille.

Siihen katkeaa vasta vähän aiemmin alkanut meren ja maan lupaava rinnakkaiselo. Eric rakennuttaa rannalla sijaitsevan linnansa eteen suuren muurin, jonka tarkoituksena on pitää Melody poissa vedestä. Samalla Ariel päättää, ettei kertoisi tyttärelleen merellisistä juurista, jotta tämä ei lähtisi Atlantiksen houkutusten perään. Toivoahan sopii, mutta onkin eri asia, miten kaikki käytännössä sujuu.

Jälleen kipitetään ajassa eteenpäin. 12-vuotiaaksi varttunut Melody karkailee usein uimaan kiellettyihin vesiin, sillä huomaa viihtyvänsä erinomaisesti siellä polskiessaan. Kenties paremmin kuin maalla. Kavereitakin on löytynyt toisin kuin ihmisten joukosta. Ensimmäisestä osasta tuttu rapu Sebastian ja lokki Joonas yrittävät parhaansa mukaan suostutella Melodyn pysymään muurien toisella puolella, mutta eihän siitä mitään tule. Tälläkin kerralla uimareissu menee omien juhlien edelle, mikä etäisesti muistuttelee jostakin...

Melody joutuu pilkatuksi omissa juhlissaan ja vetäytyy murheellisena omiin oloihinsa. Sopimattomuus jalallisten maailmaan tuntuu aina vain suuremmalta, joten niinpä meri kutsuu jälleen. 12 vuotta kätyreineen jossakin pohjoisessa loukossa piileskellyt Morgana tajuaa tilaisuutensa viimeinkin tulleen. Erittäinkin haavoittuvassa tilassa olevaa muutenkin epävarmaa Melodya huijaten hän voisi viimeinkin saada sen, mitä on niin pitkään haikaillut ja päästä samalla kostamaan kertyneet katkeruudet.

Jotakin tuttua ja jotakin uutta, vai? No, jotenkin näin. Ehkä kuitenkin selvästi voimakkaammin niihin tuttuihin resepteihin turvautuen. Elokuvaa katsellessa tulee kyllä kieltämättä muutamaan kertaan päähän sellainen ikävä ajatus, että nyt on lähdetty vähän turhankin kevyin eväin lämmittelemään tätä juttua. Voisi veikkailla, ettei tarinasta vastaavien mielikuvitusta ainakaan minnekään äärirajoille ole piiskattu.

Hieman on toiston makua, kun Melody haikailee kovasti mereen. Ariel runsas vuosikymmen aiemmin murehti jalatonta elämäänsä, Melody taas niin kovin tahtoisi itselleen pyrstön. Sopeutumattomuuden ja pienimuotoisen kapinoinnin teemat toistuvat melko samanlaisina kuin ensimmäisessä. Tiedä sitten, olisiko pitänyt ottaa hieman mittavampi tauko näiden väliin, mutta katsellessa huomasi toivovansa, että ehkä olisi vähän uskaliaampi voinut olla, vaikka yleisö sitten haluaisikin lisää sitä samaa, mihin alkuperäisessä ihastui.

Morganan ja kätyrien ilkeilykin kallistuu vähän sinne väsyneen puolelle. Kovasti yritetään käkätellä ja pahuutta harjoittaa, mutta vaikutus jää laimeaksi. Harvemmin jatko-osat muutenkaan menestyneitä edeltäjiään päihittävät. Ollaan kuitenkin jo lähtökohtaisesti heikoilla jäillä, jos lasketaan näinkin paljon toiston varaan ja sitten vielä toteutuksessa luotetaan selvästi pienempiin resursseihin.

Tuttuja hahmoja löytyy ainakin runsas kourallinen. Jo aiemmin mainittujen lisäksi Pärsky ja muutama vähemmän aikaa saava sivuhahmo vilahtelevat kuvissa. Uusiakin on toki pitänyt kehitellä mukaan, mutta nämä eivät suurempaa vaikutusta onnistu tekemään. Näkyvimpinä varmaan Melodyn uudet ystävät mursu ja pingviini. Sekä tietysti Morganan kätyrinä toimiva hai, joka suurimman osan elokuvasta tuntuu kamppailevan tiettyjen koko-ongelmien parissa.

Melko monet ääninäyttelijätkin tekevät paluun rooleihinsa. Arielina edelleen ihastuttava Jodi Benson, Tritonina Kenneth Mars, Sebastianina jatkaa Samuel E. Wright ja Morganana raivoaa aiemmin Ursulaa esittänyt Pat Carroll, näin muutamia mainitakseni. Uusista tuttavuuksista eniten ääneen pääsee tietysti Melodya tulkitseva Tara Charendoff. Pikaisella vilkaisulla Charendoff, tai nykyään Tara Strong, on jo tähän mennessä ehtinyt tekemään uskomattoman määrän näitä ääniosia. Haina ilkeilee Clancy Brown.

Entäpä laulelut sitten, jotka ovat suuri osa sitä ensimmäisen osan viehätystä? Odotuksiin nähden varsin lupaavasti aloitellaan, kun elokuvaa käynnistellään kappaleella Down to the Sea. Vauhtia ja väriä löytyy riittävästi taustalle ja muutenkin kappale saa heti hyvälle mielelle. Valitettavasti monia muita huippukohtia laulujen suhteen ei sitten enää olekaan luvassa. Tai ainakin omat korvat väittävät näin. Maininnan ansaitsee kuitenkin Bensonin ja Charendoffin yhdessä esittämä For a Moment, joka tavoittelee samansuuntaisia tunnelmia kuin ensimmäisen osan Part of Your World, mutta ei sen tasolle yllä. Tämä Part of Your World kuullaan lopputekstien aikana, mutta esittäjänä ei tässä tapauksessa ole Benson. Muut laulut ovat keskimäärin ihan kivoja ja menetteleviä, mutta vähän mitäänsanomattomia, eivätkä oikein tahdo mieleen jäädä.

Animaation suhteen meno on paikoitellen mukavan värikästä ja vauhdikasta. Usein kuitenkin taustat jäävät tylsemmiksi ja yksityiskohdiltaan selvästi ensimmäisestä jälkeen. Nämä voinee kaataa pääasiassa pudonneiden resurssien ansioksi. Hahmot vaikuttavat edelleen varsin onnistuneilta. Sen verran herttaisia, ettei tässäkään söpöilyltä vältytä.

Samaa jokseenkin kädenlämpöistä linjaa jatkaa levyjulkaisukin. Puhekieli on tarjolla englanniksi, suomeksi, ruotsiksi ja islanniksi, mutta tekstitys vain englanniksi. Itse katselin englanniksi puhutun version, joten suomenkielisen dubbauksen onnistumisesta en osaa mitään sanoa. Kuullun ääniraidan laatuun olen tyytyväinen. Erityisesti Benson ja Charendoff miellyttävät korvia enemmänkin. Lisukkeita löytyy lyhyen triviapelin, satukirjan ja trailerikokoelman verran, eli niiden parissa ei pitkiä aikoja kulu.

Ei voi mitään, mutta hieman turhan jatko-osan tuntemukset The Little Mermaid II jälkeensä jättää. Jos tahtoisi ilkeämpi olla, niin voisi vihjailla helpon rahastuksen suuntaan. Mikään täysin surkea ja suoraan pohjaan uppoava epäonnistuminen elokuva ei ole ja sen tuskitta läpi katselee. Kun odotuksiakaan ei tullut kovin korkealle hilattua, niin pahimmalta pettymykseltäkin välttyy. Siitä huolimatta sitä pienessä mielessä haikailee, että vähän enemmänkin olisi voinut tähän monia ihastuttaneen klassikon jatkoonkin panostaa. Nähtäväksi jää, tuleeko siihen kolmanteen osaan vielä tutustuttua. The Little Mermaid II on valitettavasti pakko laittaa nähtyjen Disney-tuotosten heikompaan sarjaan. Ensimmäinen kiskoo suunnilleen samoista aineksista niin paljon enemmän iloa irti, ettei tällä oikein ole mitään jakoa.

The Little Mermaid II: Return to the Sea (2000) (IMDB)