Vuoden 2004 jouluna Intian valtamerellä sattui voimakas vedenalainen maanjäristys, joka laittoi valtavat vesimassat liikkeelle useampaan suuntaan. Järistyksen synnyttämät tsunamit kurittivat erityisesti Kaakkois-Aasian rantoja. Yksi mittavimmin vahingoista kärsinyt valtio oli turistienkin suosima Thaimaa. Yhteensä yli 200000 ihmistä menetti henkensä seurauksissa, puhumattakaan loukkaantuneista ja kotinsa menettäneistä.
The Impossible lähtee kuvaamaan näitä katastrofaalisia tapahtumia yhden perheen näkökulmasta. Viisihenkinen Australiasta Japaniin päätynyt tavalliselta vaikuttava perhe on matkustamassa joulua viettämään uuteen lomakohteeseen. Perille päästään jouluaatoksi ja kaikki vaikuttaa lupaavalta. Vain viikkoa aiemmin avattu lomakylä viehättää ja muutenkin näyttää siltä, että tulossa on oikein miellyttävä joululoma lämpimissä tunnelmissa.
Seuraavana aamuna päästään lahjakääröjen kimppuun, kuten ajankohtaan hyvin sopii. Aika kuluu vauhdikkaasti uusiin paikkoihin tutustuessa. Isä Henry (Ewan McGregor) leikkii enemmän perheen kolmen melko nuoren pojan kanssa, kun taas äiti Maria (Naomi Watts) ottaa vähän rauhallisemmin. Kaikin puolin kaunis päivä päätellään päästämällä lyhtyjen armada valaisemaan yöllistä taivasta. Siitä on hyvä vetäytyä levolle.
26. päivä lähtee liikkeelle samoissa tunnelmissa. Perhe on kuluttamassa aikaansa lomakylän uima-altailla. Pienen pieneksi hetkeksi kaikki tuntuu yht'äkkiä seisahtuvan. Tavallisesta poikkeava tuulenpuuska saa Marian varautuneeksi. Vähän myöhemmin linnut alkavat suunnata rannalta kohti sisämaata. Sen suuremmin aikaa ei sitten suodakaan, kun jo vesimassat hyökyvät puita ja rakennuksia jyräten vastustamattomasti eteenpäin. Joku ehtii hieman reagoimaan, moni ei senkään vertaa. Pääasiassa se on vain menoa onnen varassa.
Ensimmäisten aaltojen riepottelut koetaan katsomon puolella lähinnä Marian näkökulmasta. Jotenkin hän sieltä pyörteistä selviää pintaan virran vietäväksi. Vaara ei todellakaan ole vielä ohi, sillä pinnan alta löytyy kaikenlaista terävää, johon ei soisi törmäävän. Perheen vanhin poika Lucas huomaakin puolitajuttoman äitinsä lipuvan ohi pahinta peläten. Onneksi Maria siitä virkoaa, ja kaksikko pääsee vaikeuksien kautta yhteen.
Vaara ei ensimmäisten aaltojen myötä ole täysin ohi, joten pitää päästä pois mahdollisimman nopeasti virtausalueilta, ja mielellään jonnekin vähän korkeammalle. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä kummallekin on kertynyt vammoja koettelemuksessa. Erityisesti Marian tila on heikkenemään päin. Äidin ja pojan pyrkiessä turvallisemmille seuduille, alkaa samalla hävityksen laajuuskin tulla paremmin esille. Selviytyneitä ei paljoakaan näy ja vielä hetki sitten niin viehättävät seudut ovat täyttyneet sekalaisesta romusta.
Alkujärkytyksen jälkeen toivo perheen isän ja kahden nuoremman pojan selviytymisen suhteen ei ole kovin vahva. Erityisesti Lucas on sitä mieltä, ettei heitä enää nähdä. Maria kuitenkin jaksaa uskoa, mutta pitäisi saada järjestettyä itsensä hoitoon. Matkalla toki muitakin auttaen, vaikka omat voimat olisivatkin jo lähes lopussa. Mistään helposta taivalluksesta ei ole kyse, sillä läheiset alueet ovat vähintään sekasorron kourissa, eikä pelastajia tunnu riittävän kaikille sellaisia tarvitseville.
Todellisen katastrofin lisäksi The Impossible ammentaa yksityiskohtiaan oikean perheen tarinasta. Muutoksitta ei ole tässäkään tapauksessa selvitty. Yksi merkittävimmistä lienee se, että todellisuudessa kyseessä oli espanjalainen perhe. Tästä muutoksesta elokuvaa onkin syytelty. Omalla kohdalla tämä ei suuremmin pääse häiritsemään. Kyseinen katastrofi kuitenkin koetteli niin monien maiden kansalaisia, että aidolta se näinkin tuntuu.
Kameran toiselta puolelta löytyy sitten enemmän espanjalaisia, sillä alkusysäyksen elokuva sai Espanjan radiossa kuullusta tarinasta. Ohjauksesta vastaa J.A. Bayona, käsikirjoituksen taas on tehnyt Bayonan kanssa aiemminkin työskennellyt Sergio G. Sánchez. Pienehkö, noin 30 miljoonan dollarin, budjetti saa hieman miettimään, mihin niitä satojen miljoonien vastaavia saadaan hassattua. Kuitenkin tähänkin on saatu visuaalisesti näyttävää hävitystä, eivätkä näyttelijätkään ymmärtääkseni aivan pienipalkkaisimmasta päästä ole.
Miksikään tehostevyörytykseksi en menisi elokuvaa väittämään, mutta kyllä nekin osiot tarvittaessa mallikkaasti hoidetaan. Laajemman mittakaavan hävitys unohdetaan alkuvaiheessa, kun keskitytään pienimuotoisempaan höykytykseen. Kyllähän ne katastrofin suuremmat tuhotkin sieltä vähitellen kuviin hiipivät. Tehosteet eivät kuitenkaan mielestäni missään vaiheessa vie liikaa huomiota perheen selviytymiskamppailulta, mikä on ihan hyvä juttu. Sellaisia on kuitenkin viime vuosinakin nähty, kun sadat ja tuhannet ihmiset jäävät milloin minkäkin vitsauksen jalkoihin katsojan turtuessa jo elokuvan alkuvaiheessa liukuhihnalta tuleviin menetyksiin.
The Impossible taas pitää homman tavallaan läpi elokuvan pienimuotoisena, vaikka matkan varrella aletaan katsella, miten tapahtumat ovat muihinkin vaikuttaneet. Murheellisia tarinoita alkaa kertyä lopun lähestyessä, eli turhan helpolla ei katsojaa ainakaan päästetä. Varsinkin viimeinen kolmannes alkaa olla kohtalaisen riipaisevaa seurattavaa. Onneksi ei kuitenkaan lyödä silmille menetystä menetyksen perään, vaan onnellisia hetkiäkin löytyy.
Samalla The Impossible on voimakas osoitus siitä, mitä kaikkea ihminen voikaan kestää, kun tahtoa löytyy. Viisaasti Marian jäämistä pyörteisiin hyödynnetään mittavammin elokuvan myöhemmässä vaiheessa, eikä siinä oikein väreilyä voi välttää, kun kaikkien kolhujen ja riepotusten jälkeen noustaan pintaan. Tarina haasteineen on toki siinä vaiheessa vielä vasta alussa, ja paljon pitää venyä vielä senkin jälkeen puolikuntoisena.
Toki McGregorkin tekee varsin koskettavan osan, mutta mitä näyttelijöihin tulee, niin sanoisin, että kyseessä on Wattsin elokuva. Kaikenlaista kuritusta on varmaan riittänyt sen verran, että sietokyvyn rajoja on koeteltu ja mustelmia kertynyt. Uuvuttavan fyysisen puolen lisäksi pitää itsestä saada tiristettyä vielä sellaiset tunteet, että katsoja pääsee kunnolla myötäelämään Marian tuskallisen matkan. Omasta mielestäni Watts tekee erinomaista työtä läpi elokuvan, ja sen ansiosta on kotisohvallakin takki loppumetreillä kovin tyhjä.
Tätä pikaista syöksyä paratiisirannoilta kurimuksen syövereihin pehmentää se, että kivun ja pelon värittämän matkan varrelta pintaan pullahtelee tasaiseen tahtiin niitä ihmisyyden parempia puolia. Siitä huolimatta, että kuvissa vilahtelee niin paljon murheellisia kohtaloita, ei toivosta kokonaan luovuta ja empatia on edelleen hengissä, vaikka muuten jaksaminen olisi vähän niin ja näin. Hädän hetkellä muistetaan edelleen huolehtia muistakin, mikä oikeastaan liikuttaa vähintään yhtä paljon kuin surulliset menetyksetkin. Erityisesti Lucas-pojan kokemat muutokset tuntuvat katsomossakin.
Aiheesta on tehty muitakin tulkintoja, mutta itse en ole toistaiseksi nähnyt kuin Clint Eastwoodin elokuvan Hereafter. Se tosin seikkailee vähän yliluonnollisempiin maisemiin ja on muutenkin paikoin jokseenkin hölmö. Toisaalta siinä on myös hyvää utuilua, joka vähän innostaisi uusimaan. No, The Impossible on joka tapauksessa näistä kahdesta paljon vaikuttavampi kokemus. Myös HBO on tehnyt samasta katastrofista minisarjan Tsunami: The Aftermath, mutta siitä en osaa sanoa mitään.
Jos katastrofielokuvat kiinnostavat, niin The Impossible on mielestäni varsin suositeltavaa katseltavaa. Varsinkin, jos inhimillistä puolta painottavat innostavat tehostespektaakkeleita enemmän. Toisaalta kuvat ovat paikoin melkoisen rankkaakin katseltavaa, joten sellaisella varauksella. Ikäsuositukseksi on päädytty merkitsemään 12 vuotta, mikä lienee hyvä ohjeistus huomioiden elokuvan luonteen ja joidenkin kuvien karuuden.
Itse en niiden massiivisimpien tehostejärkäleiden suurimmaksi ystäväksi tunnustaudu, mutta tällaiset kelpaavat kyllä. Ei välttämättä mistään kivasta ja viihdyttävästä kokemuksesta voi puhua, mutta tavallaan kuitenkin miellyttävästä. Murtumisia ei voi välttää ja välillä ollaan niin kappaleina, että tuhistelu menee vallan mahdottomaksi. Kaikesta huolimatta viimeisiä kuvia tuijotellessa mieleen on ehtinyt kaiken murheen seasta luikerrella paljon lämmintäkin.
The Impossible (2012) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti