sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Lilo & Stitch

Disney-urakoinnin aika jatkua. Tässä välissä uudemman klassikkosarjan edustajan pariin, joten ainakaan mistään pakkomielteisen järjestelmällisestä läpikäynnistä ei voi kukaan syytellä, kun hypitään sinne ja tänne ilman mitään logiikkaa. Samalla Lilo & Stitch taitaa toistaiseksi olla uusin näkemistäni Disney-klassikoista.

Se tarjoilee samalla tilaisuuden vierailla Havaijin lämpimillä saarilla ja mukavissa maisemissa, mikä kyllä sopii paremmin kuin hyvin. Kyseessä lienee siinäkin mielessä harvinaisempaa herkkua, mitä animaatioelokuviin tulee, sillä ainakaan omiin silmiin vastaavia ei juurikaan ole eksynyt. Jos ei muuta, niin ainakin tietynlaisia toiveita nostattelee ennakkoon.


Aivan heti ei aurinkosaarille päästä, vaan pitää poiketa hieman kauemmas. Tai oikeastaan paljonkin kauemmas, sillä tarina lähtee liikkeelle Turo-planeetalta. Sieltä löytyy Galaksien liiton päämaja, jossa on hengeltään vähän vakavampi tilaisuus lähtemässä liikkeelle.

Syytettyjen penkille on kutsuttu jokseenkin kajahtaneelta vaikuttava tiedemies Jumba. Hän on jäänyt kiinni laittomista kokeista, joiden tuloksena on syntynyt varsin kyvykäs luomus, tunnetaan myös nimellä kokeilu 626. Tällaiset puuhastelut on ehdottomasti kielletty, joten niinpä Jumba tuomitaan vankeuteen ja kaverimme 626 karkotettavaksi jollekin vankila-asteroidille.


Tämä vekkuli on suunniteltu tuottamaan kaikenlaista hävitystä, joten ihan noin vain se ei ole suostumassa annettuun tuomioon. Viehtymys tuhoon on niin suuri, että pitäisi päästä kutsumusta toteuttamaan ankean asteroidivankeuden sijaan. Niinpä räiskyvä ja vauhdikas pakomatka saakin parin mutkan kautta alkunsa. Kohteeksi valikoituu puolivahingossa Maa-planeetta, jonne 626 lopulta aluksineen rämähtää.

Huonoksi onnekseen pahantekoon suuntautunut riiviö saa todeta, että tämä pieni planeetta on pitkälti veden vallassa. Sitä elementtiä hän ei voi lainkaan sietää. Lisäksi laskeutuminen tapahtuu pienelle saarelle, jossa suurempaan tuhoon suunnitellut ominaisuudet eivät lainkaan pääse oikeuksiinsa. Pitäisi päästä miljoonakaupunkien kimppuun, mutta sehän ei aivan helposti käykään. Lisäksi Jumba saa mahdollisuuden lunastaa vapautensa takaisin, jos onnistuu apulaisen kanssa kaappaamaan luomuksensa. Eipä muuta kuin perään.


Turistirannalle kipittelee vähän toisenlainen menijä, Lilo, joka on pahasti myöhässä tanssiharjoituksistaan muiden kiireiden mennessä edelle. Eivätkä ne harjoituksetkaan lopulta aivan putkeen mene, mutta sepä on ongelmista pienimpiä. Lilo elelee kahdestaan vanhemman sisarensa kanssa. Perheen väleissä kieltämättä olisi pikkuisen parannettavaa. Aiempien vaikeuksien takia sosiaalitoimi on määrännyt sisarukset erityistarkkailuun, ja tätä valvontaa suorittamaan saapuu kovapintainen entinen agentti Cobra Bubbles.

Asiat mutkistuvat entisestään, kun Lilo haluaa adoptoida galaksienvälisen hävitysvälineen koirakseen. Siitä eteenpäin koe 626 tunnetaan nimellä Stitch. Muutenkin hieman kaaokseen taipuvainen perhe on hätää kärsimässä uuden lemmikin kanssa. Työpaikan menettäminen erityistarkkailujakson aikana ei ole lainkaan hyvä juttu. Takaa-ajajien lähestyessä ja lisääntyessä mikään ei ainakaan parempaan suuntaan ole menossa. Siitä sitten erinäisiä pulmia ratkomaan, mutta uusia tuntuu vain ilmestyvän enemmän kuin vanhoja saadaan selviteltyä.



Kieltämättä Lilo & Stitch sisältää reippaasti vauhdikasta vipellystä sekä räiskyvää räimettä, ehkä kenties hieman liiankin muuhun sisältöön nähden, mitä omaan makuun tulee. Yleensä toiminta ei ole aivan toivelistan kärkipäässä näitä Disney-klassikkoja haaliessani. Ennemmin elähdyttäviä ja hellyyttäviä hetkiä etsimässä näiden kohdalla.

Kyllähän avaruustaistelut ja muut pienimuotoisemmat koitokset ihan viihdyttävää katseltavaa ovat. Varsinkin, kun toteutus on hoidettu enimmäkseen varsin näyttävästi. Moottorisahasta löytyy oiva apu lähes kaikenlaisiin tilanteisiin, kunhan taipumukset ovat otolliseen suuntaan... Ei se kaikki vauhti muutenkaan pahasta ole. Esimerkiksi kivat surffausjaksot miellyttävät enemmänkin.



Sitä herkempää puoltakaan ei tietenkään ole kokonaan hylätty. Kun käytännössä ilman minkäänlaista perheen mallia kasvanut tuhoinstrumentiksi koulutettu Stitch alkaa klassikkosatujen kautta haikailemaan vähän toisenlaisen arjen perään, niin kyllä se liikuttaa, pikkuisen ainakin. Sieltä saattaa paikka irrota sopeutumattomillekin, vaikka olisikin vähän rikkinäinenkin perhe.

Jos menevämpi meno ei niinkään iske, niin huumori onnistuu odotettua paremmin. Perheen hieman murheellisestakin tilasta löydetään silloin tällöin huvittaviakin puolia. Lisäksi luomakunnan kruunulle irvaillaan pariin otteeseen. Hassuttelun kannalta onnistunein hahmo ainakin omasta mielestä on jokseenkin epätyypillinen sosiaalityöntekijä, Cobra, jolle Ving Rhames äänensä lainaa, vaikka erityisesti Jumban apurille hauskuuttajan viittaa usein sovitellaan.



Ääniosissa vilahtelee myös muita kohtalaisen tunnettuja näyttelijöitä. Pääosista voisi mainita vaikka seuraavat: Tia Carrere (Nani), Jason Scott Lee (David), Daveigh Chase (Lilo). Kukaan heistä ei mielestäni mitään ikimuistoista jälkeä onnistu jättämään. Parhaiten yrmyilee mainittu Rhames.

Ymmärtääkseni animaation osalta Lilo & Stitch on Disneyn puolelta pienoinen kurotus menneiden aikojen pariin. Ainakin taustojen suhteen pyrittiin palaamaan vanhempaan, pehmeämpään piirrostyyliin. Onhan niitä kieltämättä miellyttävää katsella, mutta tässä yhteydessä kyseinen tyyli ei pääse täysin oikeuksiinsa. Minulla tosiaan ovat lähes kaikki 2000-luvun Disney-tuotokset katselematta, joten on hieman vaikea arvioida tällaisen korjausliikkeen tarpeellisuutta.



Mitä näihin aurinkoisiin ympäristöihin tulee, niin ei annettu suunnittelijoiden mielikuvitusten täysin vapaina liidellä. Levyltä löytyvien lisukkeiden perusteella voinee olettaa, että oikean elämän esikuvia hyödynnettiin paljonkin. Sinänsä ratkaisu on ymmärrettävä. Mitäpä sitä muutenkin kauniita paikkoja enempiä muokkailemaan. Elokuvan alkupuolelta löytyvä Lilon ja Stitchin yhteinen reissailu tarjoaa hyvän tekosyyn näiden paikkojen esittelylle.

Omaan kokoelmaan päätyi yhden levyn perusversio, joka sekin toki kiitettävästi kaikenlaista sälää sisältää. Saariasian lisäksi löytyy muutakin pienempää dokumentintapaista. Kevyemmän hötön puolelle monesti kallistutaan, mutta kelpaa näinkin. Lisäksi löytyy kolme poistettua kohtausta. Jonkinasteista raakilemaisuutta on niissä havaittavissa, eikä mistään merkittävistä muutoksista ole kyse. Jos tahtoo enemmän lisäkatseltavaa, niin elokuvasta on julkaistu myös kahden levyn versio, jossa paneudutaan taustoihin enemmän. Omiin tarpeisiin tämä köyhempi versiokin riittänee.



Vaikka omalla kohdalla Lilo & Stitch ei ihastuttavimpien Disney-elämysten joukkoon nousisikaan, niin monia muita se siinä määrin ilahdutti, että kassakone lauloi suloisia säveliä tuottajien korviin. Tulos nousi selvästi paremmaksi kuin monen muun 2000-luvun Disney-klassikon kohdalla. Niinpä sitä ilmeystyi vähän myöhemmin jatko-osaatelevisiosarjaaspin-offia ja lisää Stitchin seikkailuja. Oikeastaan mikään näistä ei suuremmin tässä vaiheessa kuumottele. Saattaa se mieli muuttuakin, mutta toistaiseksi pyrin suuntaamaan Disney-seikkailuni toisaalle.

Jotenkin kuvioon sopii hyvin, että Elvistä muistetaan enemmänkin kuin parin viittauksen verran. Taustamusiikkien suhteen hän esiintyy ääniraidalla useamminkin. Kyllähän kuvien puolellakin pari vähintään kelvollista hupailua saadaan aikaan, kun Stitch yrittää kuningasta jäljitellä. Samalla heräili pienoista intoa etsiä jostakin käsiin Elviksen Havaiji-elokuvia. Harmitonta ja aurinkoista hömppää, jos muistiin voi luottaa.


Tästä valittelusta saattaa jäädä sellainen käsitys, että Lilo & Stitch ei juurikaan onnistunut innostamaan, mutta eihän asia nyt ihan niinkään ole, että elokuva ankeaa kurjuutta olisi. Varsin kivuttomasti 80 minuuttia siinä viilettää ohi. Itse vain satun suosimaan niitä enemmän sydämellisyyteen panostavia Disney-tuotoksia.

Sitäkin toki annostellaan, mutta hieman turhan paljon muuta melskettä siinä samalla. Havaijin verkkaisempi tutkailu ja sen sellainen olisi kelvannut ehkäpä paremmin. Nyt kiire vaivaa liikaakin ja monta mukavaa tuokiota kipitetään turhankin pikaista vauhtia. Kokonaisuutena Lilo & Stitch on ihan kiva tapaus, mutta kauas jäädään omista Disney-suosikeista.



Lilo & Stitch (2002) (IMDB)

3 kommenttia:

  1. Meillä menee aina ihan ristiin nää Disney leffa tykkäämiset. :)
    Minä nimittäin ihastuin tähän elokuvaan heti ensi katselun jälkeen niin paljon, että katsoin heti perään uudestaan.
    No, mun enakko odotukset olivat, että tää on kamalaa avaruusräiskintää, vaan toisin kävi. Sieltä löytyi lämminhenkisyyttä ja huumoriakin. Tuo värimaailma suorastaan lumosi mut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ei kai nyt sentään ihan ristiin, sillä tästäkin kohtalaisesti pidän. Suurimpia Disney-suosikkeja se ei ole, mutta liikutaan aivan eri tasolla kuin vaikkapa vähäsen uudemmissa elokuvissa Chicken Little ja The Wild.

      Poista