Pooh's Heffalump Movie (Nalle Puh ja Möhköfantti)

Viimeisimmällä kirpputorisaalistuksellani pelastin vähän kovia kokeneen entisen vuokralevyn parempaan talteen, joten nyt seuraa pari sanaa siitä. Samalla se Disney-sivistyskin pikkuisen lisääntyy, vaikka ei tämä elokuva klassikkosarjaan kuulukaan. Ilmeisesti tekijät näkivät siinä kuitenkin sen verran potentiaalia, että ennakkoaikomusten vastaisesti se sai ainakin rajallisen teatterikierroksenkin.

Siitä onkin jo ehtinyt vierähtää kolmisen kuukautta, kun viimeksi tuli lähdettyä seuraamaan maailman rakastettavimman nallen ja tämän sympaattisten ystävien temmellyksiä. No, tämä kolmesta vanhemmasta tarinasta koostettu elokuva on vielä tuoreessa muistissa, joten vertailu tarvittaessa onnistunee.

Kuten nimikin vähän viittoo, niin nyt pitäisi vähän selvitellä, että millaisia kammotuksia ne tuossa mainitussa vanhemmassa elokuvassakin vilahtaneet möhköfantit oikeastaan ovat. Puolen hehtaarin metsikkö on jälleen saamassa uuden kauniin aamun. Tavallisesta sen erottaa puiden ylle kohoava mahtava töräyttely, joka sitten herättelee pienet kaverit.

Puhkin saa tahmean aamuherätyksen, sillä hän vierähtää pää edellä hunajapurnuun. Muutenkin pelokas Nasu taas on aivan hermoissaan. Huoli on lähes kaikilla suuri, mutta ainahan voi etsiä vastauksia viisaan Kanin kolosta. Hetken ja toisen pähkäilyjen jälkeen lähimaastosta löytyy suuria vaikeasti selitettäviä kuoppia. Ihaa on täysin varma, että pahin on tapahtunut ja taivas viimeinkin romahtanut niskaan.

"The heffalump ate my honey. Well actually, I did, but it made me do it."

Pieni Ruu kuitenkin ehdottaa, että eivätkö nämä melkoiset kolot voisi olla jonkin jalanjälkiä. Erityisesti Kani suhtautuu näkemykseen jokseenkin vähätellen, mutta vähitellen möhköfanttikammo alkaa hiipiä yhden ja toisenkin ihon alle. Eipä muuta kuin lassoharjoitukset käyntiin. Puolen hehtaarin metsän nimissä, möhköfantti on vangittava!

Aikaa ei riitä hukattavaksi ja vangitsemisseikkailun olisikin tarkoitus käynnistyä pikapuoliin. Ruu katsotaan pettymyksekseen liian pieneksi näin vaaralliselle matkalle. Aikuistumista pitäisi jouduttaa, mutta äiti lohduttelee, että kyllä se sieltä aikoinaan tulee, ehkä liiankin nopeasti. Ruu ei kuitenkaan malta jäädä aloilleen, vaan lähtee omalle retkelleen aamun koittaessa.

Ihaasta tehdään kohtuuttoman taakan kuormajuhta, eikä se vanhempien ja muka osaavampien retki muutenkaan parhaissa merkeissä käynnisty. Säheltelyksihän se jälleen karkaa. Ruu on paremmin jäljillä pompsiessaan toiseen suuntaan. Ennen pitkää möhköfantti löytyykin, tai kuka sitten kenetkin löytää... Selvitettäväksi kuitenkin jäävät tämän useissa uhkakuvissa esiintyvän otuksen todelliset aikomukset.

Etenkin alkuvaiheessa saa sellaisen vaikutelman, että on lähdetty potkimaan verkkaisiin taapertajiin hieman enemmän vauhtia kuin tuossa vanhemmassa kooste-elokuvassa, mutta kyllähän se siitä pikkuhiljaa rauhoittuu. Ei Puhin ja kumppanien seikkailuihin oikein sovi mikään kauhea kiiruhtaminen, vaan asioita pitää pohtia ja puntaroida ennen säntäilyä.

Nimi on jokseenkin harhaanjohtava, sillä itse ainakin näkisin, että varsinaisena päähahmona on vaihteeksi Ruu, joka saa nuoren möhköfantin kanssa enemmän ruutuaikaa kuin tämä varttuneempi osasto. Pöllö tuntuu unohtuneen kokonaan jonnekin ja Risto Reipaskin vilahtaa vasta lopputekstien käynnistyessä. Uusina tulokkaina hahmoperheeseen tulee pari möhköfanttia.

Puhin ja kumppanien seikkailuja tuntuu riittävän siinä määrin, että katseltavaa kyllä löytyy, jos vain innostusta ilmenee. Teatteriin päätyneitä on hieman rajallisempi määrä, mutta suoraan kotikatsomoihin tähdättyjä on ilmestynyt niin paljon, etten näe järkeväksi lähteä niitä tässä listailemaan. Helpostihan niitä IMDB kiinnostuneille opastaa. Ainakin omalla kohdalla on sellainen tunne, että karhukaverin matkaan lähdetään jatkossakin, kunhan kirpputorilla tulee vastaan sopuhintainen tarjokas.

Tämä möhköfanttitarina toki edustaa uudempaa tuotantoa, mutta siitä huolimatta samaa vanhaa henkeä on havaittavissa. Ainakin alkusävelistä ja ensimmäisistä kuvista saa heti napattua kiinni. Carly Simon on sanoittanut elokuvan henkeen erinomaisesti sopivia lauluja, joista paistaa läpi hellyys ja ylistys ystävyydelle.

Hölmöhkö höpsöily kuuluu tietysti myös asiaan, ja kyllähän sitä päästään harrastelemaan, kun etsintäpartio jäljittää huonoin tuloksin möhköfantteja. Köysiin ja haaveihin napataan lähinnä kavereita. ...Ja jälleen se Kani-paran vaivalla vaalima kasvimaa joutuu hävityksen ja kauhistuksen kouriin.

Olisihan sekin pettymys, jos Puh-elokuvasta ei löytyisi sitä sydämellistä ja herkempää puolta. Onneksi näin ei ole. Etenkin pienen Ruun ja hänen äitinsä tuokiot elokuvan alkupuolella lämmittävät sydäntä kauniin laulun soidessa taustalla. Eihän siinä oikein voi olla heltymättä. Yösuukkoa pienen kuonolle ja hyvää mieltä katsomoon.

Ennakkoluuloja ja muita vääriä käsityksiä vastaan käydään opettavaisen lempeästi. Erilaisuus ei mistään otuksesta automaattisesti pahaa tee, sen joutuvat pienet kaverukset erehdysten kautta toteamaan. Toista voi yhtä lailla arastaa ja pelottaa eikä silloin vankihäkkiin kaappaaminen liene paras ratkaisu. Muitakin reittejä löytyy tepasteltavaksi, kunhan vähän ympärilleen vilkuilee.

Voisi mainita levyn sisältämistä lisukkeista sen verran, että niiden suhteen tämä julkaisu on jokseenkin laiha. Löytyy kourallinen trailereita ja muita mainoksia tavanomaiseen tapaan. Lisäksi yksi alle kymmenminuuttinen kevyehkö kooste ja vielä viimeisimpänä lähinnä nuoremmille suunnattu peli, jota en kylläkään lähtenyt testailemaan.

Aivan mahdottomasti en lähde tätä pientä seikkailua hehkuttamaan, mutta kuitenkin se on ehdottomasti sellainen, jonka seuraamiseen mielellään runsaan tunnin käyttää. Näiden kaverusten kanssa on mukava verkkaiseen tahtiin ihmetellä maailmanmenoa ja kaikenlaisia otuksia. Eipä siinä juuri mitään räiskettä ja pauketta huomaa kaipailevansa. Lämpimien tunnelmien ja tunteiden värittämää elokuvailtaa täydensi vielä katselun jälkeisellä happihyppelyllä havaittu kevään ensimmäinen siili. Turhan usein ei näitä tule nähtyä, mutta siinähän toinen lyhyillä jaloillaan töpötteli rapistellen menemään, ja osaltaan mieltä ilahdutti. Hyviä pikkuhetkiä jälleen elokuvien parissa ja niiden ulkopuolellakin. Seikkailut jatkukoon, eteenpäin pompsis ja hyvää vappua kaikille!

Pooh's Heffalump Movie (2005) (IMDB)