perjantai 13. heinäkuuta 2012

The Call of the Wild: Dog of the Yukon

Jälleen yksi versio Jack Londonin tunnetusta tarinasta. Tällä kerralla kyseessä on pienemmällä budjetilla televisiolle tehty elokuva.

1800-luvun lopulla Yukon joutuu kiihtyvän kultakuumeen valtaan. Huomattavasti etelämmässä lokoisaa elämää kopissaan viettänyt Buck kaapataan omistajiltaan, ja kuljetetaan työkoiraksi pohjoiseen. Saman kovan kohtalon kokee moni muukin ominaisuuksiltaan raskaaseen työhön ja kylmään ilmastoon sopiva koira. Pitkän matkan jälkeen Buckin rento elämä vaihtuu rankkaan ja armottomaan puurtamiseen osana postirekeä. Siitä Buckin seikkailut kulkevat kohti jatkuvasti armottomampaa ja villimpää elämää.


Valitettavasti elokuva vaikuttaa monessakin mielessä kiirehdityltä ja jokseenkin mitäänsanomattomalta tapaukselta. Buckin totuttelua uuteen julmaan maailmaan kuvataan kyllä ajallisesti ihan kohtalaisesti, mutta jokseenkin rutiininomaiselta sekin vaikuttaa. Ensimmäinen puolisko onkin lähinnä keskinkertaisuutta. Pientä toivoa paremmasta ilmestyy, kun Jack Thorntonin (Rutger Hauer) ja Buckin ystävyys alkaa. Valitettavasti tätäkin osiota vaivaa turha kiire, eikä aito seikkailuhenki ole ehtinyt mukaan kyytiin. Tunnelmapalat jäävät lyhyiksi ja harvoiksi. Välillä vaikuttaa siltä, että kertojan (Richard Dreyfuss) maalailemat jutut (mahdollisesti suoraan Londonin kirjasta) ja ruudulla näkyvät kuvat eivät oikein kohtaa. Kertojaa olisi muutenkin voitu käyttää vähemmänkin. Viimeistään lopussa huomaa, että ei tämä versio oikein onnistunut herättämään suuria tunteita, kun varsin dramaattinen loppuratkaisukin jättää melko kylmäksi.


 Lumisia maisemia elokuva tarjoilee kyllä, mutta mistään postikorttiotoksista ei useinkaan voi puhua. Lähinnä sellaista laatua, jota televisioelokuvalta voi odottaa. Muutenkin kuvaus on monin paikoin sotkuista ja nojaa liikaa levottomiin lähikuviin. Pitäisi varmaan katsella uudelleen joitakin muita tästä tarinasta tehtyjä versioita, jotta voisi tehdä tarkempaa vertailua, mutta heikkojen muistikuvien perusteella sanoisin, että ei tällä kovin erikoisia mahdollisuuksia ole niitä vastaan. Mitä tällaisiin erähenkisiin elokuviin yleisesti tulee, niin tämä tapaus on valitettavan keskinkertainen, vaikka yleensä näistä pidänkin. Ei oikein missään vaiheessa vedä kunnolla mukaansa. Muutamia hyviä hetkiä löytyy, mutta ei juuri mitään aidosti ihmeellistä ja ihastuttavaa. Vähän aikaa sitten tuli katsottua toinen lumisiin maisemiin sijoittuva koiraseikkailu Eight Below, joka onnistuu paljon paremmin. Se erämaan kutsu jää kyllä katsomossa kokematta tätä katsellessa.



The Call of the Wild: Dog of the Yukon (1997) (IMDB)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti