Manon of the Spring (Rakkauden lähde)

Samana vuonna (1986) ilmestynyt jatko-osa elokuvalle Jean de Florette. Ensimmäisen osan synkähköistä lopputunnelmista on kulunut aikaa noin kymmenen vuotta. Ugolinin (Daniel Auteuil) ja Cesarin (Yves Montand) neilikkaoperaatiosta on muodostunut hyvä tulonlähde. Harmaita pilviäkin on horisontissa, kun alkaa näyttää siltä, että paikallinen kukkatuotanto ei enää pitkään pysty kilpailemaan tuontitavaran kanssa. Ensimmäisestä osasta tuttu Jeanin tytär Manon on varttunut nuoreksi naiseksi (ihastuttava Emmanuelle Béart). Hän ei juurikaan ole kyläläisten kanssa tekemisissä, vaan paimentaa vuohiaan kylää ympäröivillä kukkuloilla.

Cesar taas painostaa nuorempaa sukulaistaan etsimään itselleen puolison, sillä muuten aiemmin mahtava Soubeyranin suku uhkaa sammua. Rahaa ja muuta omaisuutta riittää, joten morsiamen löytämisen ei pitäisi olla ylivoimaisen vaikeaa. Huonoksi onnekseen Ugolin sattuu näkemään lähteessä kylpevän ja alasti tanssahtelevan Manonin, johon ihastuu välittömästi. Manon ei kuitenkaan ole unohtanut perheelleen tehtyjä vääryyksiä, eikä siten ole kovin innostunut Ugolinin lähestymisyrityksistä. Pakkomielteen vaivaama Ugolin jatkaa kuitenkin epätoivoisia yrityksiään. Voisi esimerkkinä mainita kosinnan, joka ei mene aivan putkeen.

Sattumalta Manon saa myös tilaisuuden kostaa koko yhteisölle, joka vuosikymmen sitten oli salailemassa hänen perheelleen aiheutettua vahinkoa. Kun vesi uhkaa loppua kaikilta, niin vanhat synkät salaisuudet kaivetaan pintaan, mikä ei taas tiedä kovin mukavia aikoja juonittelevalle kaksikolle.

Vaikka kostoelokuvat usein toimivat omalla kohdalla, niin ei tästä oikein osaa nauttia siinä mielessä. Ugolinin kärsiminen ja riutuminen ei ole erityisen miellyttävää katseltavaa. Huomattavasti kasvaneesta omaisuudestaan huolimatta hän ei ole erityisen onnellinen, ja Manonin torjumiset vain lisäävät tuskaa. Hän jopa yrittää jossakin määrin hyvittää aiempia virheitään. Kun hän lopulta kohtalonsa kohtaa, niin eipä siinä sen suuremmin jaksa ainakaan iloita. Myös kieroilun pääpiru Cesar onnistuu lopulta vaikuttamaan jossakin määrin säälittävältä tapaukselta. Kun hän suree entisen mahtisukunsa lähitulevaisuudessa häämöttävää loppua ja viimein tajuaa, mitä tulikaan tehtyä, niin kyllä siinä ainakin pari kyyneltä vierähtää...

Eipä tätäkään tunnelmaltaan aivan kevyeksi varmaan kannata luonnehtia, mutta ainakin omasta mielestäni kyseessä on hieman onnellisempi elokuva kuin ensimmäinen osa. Mihinkään paremmuusjärjestykseen näitä ei silti oikein pysty laittamaan. Kumpikin on laatutyötä ja omaa hyvät puolensa. Toisiaan täydentäen ja niin edelleen. Itsenäisinä elokuvina näitä ei oikein voi suositella katsomaan. Ensimmäinen osa varmaan toimii siinäkin mielessä jotenkin, mutta pahasti vajaaksi se elämys jää. Vähän alle neljä tuntia kului hyvin näitä katsellen, vaikka elokuvat oli jo aiemmin tullut kertaalleen nähtyä. Aidosti koskettavaa ja kiinnostavaa seurattavaa tarinan puolesta, johon mukavat maisemat tuovat oman lisänsä.

Manon of the Spring (1986) (IMDB)