Tarina kuitenkin lähtee liikkeelle noin 20 vuotta aiemmin toisen maailmansodan aikaisesta Italiasta, jonne takaumien muodossa palataan. Siellä Domenico tapaa sattumalta Filumenan, joka on pelokas nuori nainen. Kohtaaminen jää lyhyeksi, mutta pari törmäilee myöhemmin uudelleen, joka johtaa pari vuosikymmentä muotoaan hakevaksi myrskyiseksi suhteeksi.
Vuosien kuluessa Filumenan itsevarmuus kasvaa, ja hän onnistuu ansaitsemaan yhteisön arvostuksen. Domenico taas vaikuttaa pintapuolisin viehättävältä herrasmieheltä, mutta miehen käyttäytyminen on välillä vähän toisenlaista. Hän vaikuttaa elämään huolettomasti suhtautuvalta velmulta, joka on usein lupaamassa Filumenalle parempaa tulevaisuutta ja tekemässä näennäisen hyvätahtoisia tekoja. Harmi vain, että usein lupaukset ovatkin jotakin vähän muuta kuin voisi luulla ja tekojen taustalla piilevät itsekkäät motiivit. Esimerkiksi Filumenan esittely äidille muuttuukin siihen muotoon, että Filumenasta tulee vanhan äidin henkilökohtainen palvelija.
Tämä ei silti tarkoita sitä, että Domenico olisi hahmona vastenmielinen. Elokuvan henki on varsin leppoisa, ja Domenicon "kujeet" ovat enimmäkseen huvittavia. Toki Filumenallakin on omat salaisuutensa, ja lopulta Domenico huomaa saaneensa vähän enemmän kuin tilasi.
Kokonaisuutena elokuva on varsin toimivaa kohellusta Suurella Draamalla maustettuna. Minua ilahdutti erityisesti melko poikkeuksellinen hääseremonia, jossa sulhasta säälittä huijataan. Sekä sitä seuraava tilanne, jossa tappouhkaukset lentelevät kevyesti. Myös parin muita hetkiä on ilo katsella, varsinkin kun Loren ja Mastroianni sopivat hyvin osiinsa ja yhteistä kemiaakin tuntuu löytyvän. Muutamista vakavammista hetkistä huolimatta meno pysyy enimmäkseen kevyenä. Sujuvaa viihdettä alusta loppuun ja elokuvaa voi helposti pitää lajityyppinsä kelvollisena edustajana, vaikka ei se omalla listalla suurimmaksi suosikiksi nousekaan. Romanttisten komedioiden ystäville elokuvaa uskaltaa ainakin suositella.
Marriage Italian Style (1964) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti