An entity, a way of life, that consumes the life forces of other beings in order to further it's own life.
Elokuvan ensimmäinen puolituntinen keskittyy esittelemään vähemmän teknologisesti kehittyneissä maissa elävien ihmisten päivittäistä puurtamista. Nähdään ruoan hankkimista sekä valmistusta, keräilyä ja kaikenlaisia arkiaskareita. Alkujaksona toimii pitkä kohtaus, jossa ihmiset kantavat säkeissään maata Brasiliassa sijaitsevan kultakaivoksen pohjalta. Omasta mielestäni se ei kuitenkaan kuulu elokuvan vaikuttavimpien hetkien joukkoon. Ympäristöt ovat tässä puurtamisjaksossa mukavan vaihtelevia sekä värikkäitä. Väliin mahtuu ilmasta kuvattu mukava maisemamontaasikin, jossa esitellään erilaisia asumuksia etäältä.
Näistä jokapäiväisistä töistä hypätään hetkeksi hengellisempään maailmaan ja erilaisiin pyhiin paikkoihin. Kuvaan tulevat uskonnot, mietiskely ja erilaiset harrastukset.
Noin puolivälissä siirrytään kaupunkimaisemiin, josta alkaa mielestäni enemmän ensimmäisen osan toistaminen. Nähdään vastaavia kuvia ihmisistä kaduilla, liikenteestä ja yleistä elämää muutenkin. Myös tähän osioon sisältyy mukava rauhallinen maisemamontaasi. Toki monesti mukana on sellaista köyhyyttä, jota ensimmäisessä elokuvassa ei juurikaan nähty, mutta en silti osaa pitää tätä minään varsinaisena synkistelynä tai ahdistavana. Ilmeisesti joidenkin mielestä tämä olikin yksi elokuvan huonoista puolista. Haastattelussa Reggio kertoo, että jotkut ymmärsivät hänen romantisoineen köyhyyttä, kärsimystä ja sortoa, vaikka se ei ollutkaan hänen tarkoituksensa. No, Vastapainoksi sitten jotkut näkevät Reggion trilogian kovinkin synkkänä.
Ensimmäinen kuvattiin käytännössä kokonaan Pohjois-Amerikassa. Tässä taas kamera on kiertänyt paljon maailmalla. Kuvauspaikkojen joukkoon kuuluvat Brasilia, Egypti, Intia, Israel, Kenia, Kiina, Nepal, Peru, Ranska ja Saksa. Maisemien kirjo on huomattavasti rikkaampi. Ensimmäinen toki keskittyikin kuvaamaan eloa pohjoisella pallonpuoliskolla, tämä taas enimmäkseen eteläisellä.
Vaikka elokuvassa tiettyä samankaltaisuutta ja toistoa onkin ensimmäiseen verrattuna, niin silti se mielestäni toimii hyvin, eikä kyllästyminen aiheuta ongelmia. Kuitenkin viimeisten 15 minuutin aikana ote tuntuu vähän herpaantuvan. Luulen ymmärtäväni, mikä sen jakson tarkoitus on, mutta toteutuksensa puolesta se kuitenkin on selvästi vähemmän kiinnostavaa seurattavaa. Sinänsä harmi, sillä jälkimaku vähän kärsii. Muutenkin omalla kohdalla ensimmäinen puolikas oli selvästi mielenkiintoisempi.
Kuviltaan tämä jatko-osa onnistui usein miellyttämään enemmän. Vaihtuvilla ympäristöillä on tässä suuri merkitys. Muutenkin minua viehättivät tämän elokuvan alkupuolen jaksot enemmän kuin esimerkiksi ensimmäisen elokuvan teknisiä saavutuksia esittelevät hetket. En kuulu niiden joukkoon, jotka ylistävät ensimmäistä, ja kertovat jatko-osan jäävän kauas taakse. Mielestäni tämä jälkimmäinen on tietyiltä osin ensimmäistä parempi, mutta toiston ja lopun takia jää kokonaisuuden suhteen vähän jälkeen. Eroa ei kuitenkaan ole paljon.
Hieman huvitti, kun huomasi, että tuottajien joukosta löytyvät Menahem Golan ja Yoram Globus. No, eiväthän herrat pelkkää (enimmäkseen hyvää) B-toimintaa muutenkaan ole tehneet, mutta kyllä tämä on selvästi poikkeuksellisin elokuva tyyppien filmografiassa, mitä itse olen toistaiseksi nähnyt.
Jos piti ensimmäisestä, niin en usko, että tämä mikään hirveä pettymys olisi. Kuvien ja musiikin yhdistelmä toimii edelleen, välillä jopa paremmin kuin ensimmäisessä. Pari kertaa on tämäkin tullut nyt nähtyä, ja edelleen toimii hyvin. Kolmas osa (Naqoyqatsi) on minulta valitettavasti edelleen katselematta. Harmi, ettei se mahtunut/ehtinyt boxiin mukaan...
Powaqqatsi (1988) (IMDB)
Traileri:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti