Avausjakson jälkeen siirrytäänkin vähän metsäisempiin maastoihin. Jonnekin kaukaiseen korpeen on yksinäisen mökkinsä nikkaroinut Felix Bush (Robert Duvall), joka jälleen saa kutsumattomia vieraita tiluksilleen. Tällä kerralla nuoremmat pojat tekevät vähän kepposiaan. Felix sitten pelottelee heidän pois, mutta päättää pystyttää kyltin tien varteen, joka viestittelee siitä, että vieraita ei tosiaan siellä kaipailla, voivat suosiolla painua muualle.
Kaikki eivät kuitenkaan tällaisia kieltoja usko. Paikalle saapuu läheisen kylän pappi tuoden hieman ikävämpiä uutisia Felixin tutusta, joka on heittänyt lusikkansa nurkkaan. Muita ihmisiä jo useamman vuosikymmenen ajan vierastanut Felix ei näe tarvetta poiketa kaupunkiin viralliseen muistotilaisuuteen. Hän päätyy kuitenkin pitämään yksityisen hiljaisen hartaushetkensä.
Yön lähestyessä mieleen ilmeisesti hiipivät ajatukset siitä, ettei oma loppukaan välttämättä enää niin kovin kaukana ole. Varsinkin, kun terveys silloin tällöin antaa hieman huolestuttavia ennusmerkkejä asiasta. Niinpä sitä pitää kuitenkin lähteä kylille hoitelemaan asioita vähän ennakkoon, koska ilkeämielisiä huhuja on kohtalaisesti liikkeellä. Ajatuksena olisi järjestää kuoppajaisjuhlat etukäteen siten, että "päivänsankari" itse olisi vielä elävien kirjoissa vastailemassa omalta osaltaan tiettyihin asioihin.
"There's alive and there's dead. And there's a worse place in between them, that I hope you never know nothing about."
Paikallinen pappi ei kuitenkaan innostu tällaisesta, vaikka tarjolla olisikin tukku tuohta. Kunnan hautaustoimistoa pyörittävä Frank Quinn (Bill Murray) apulaisensa Buddyn (Lucas Black) kanssa on taas tukalammassa tilanteessa. Asukkaat jatkavat elelyään ja yrityksen taloudellinen tilanne on varsin heikko. Sen takia Felixin ajatus ja erakkorahat kyllä kiinnostavat.
Nopeasti paljastuu, ettei Felix ole mikään helpoin tapaus, mitä tulee yhteistyöhön. Mies on äreämmän puoleinen ja vieläpä hieman ailahtelevan mielen omaava. Pienoisesta pakosta projektia kuitenkin lähdetään viemään eteenpäin, mutta ongelmia tietenkin ilmenee asian edetessä. No, ehkäpä niitä tavallisesta poikkeavia juhlia lopulta päästään viettämään...
"They keep talking about forgiveness. "Ask Jesus for forgiveness." I never did nothing to him."
Get Low perustuu jossakin määrin hieman elokuvan Felixiä vastaavan omalaatuisen miehen vaiheisiin. 1930-luvun lopulla Felix Bushaloo Breazeale sai päähänsä järjestää samansuuntaiset ennakoivat hautajaisjuhlat, jotka sitten paisuivat varsin suureksi tapahtumaksi. Ilmeisesti syyt tähän eivät missään vaiheessa täysin selvinneet. Elokuvan suhteen on otettu tiettyjä vapauksia. Tässä fiktiivisessä versiossa Felixiä motivoi halu tuoda oma näkökulmansa esille tiettyjen tapahtumien suhteen, jotka ovat vuosien vieriessä lähteneet elämään omaa elämäänsä ja poikineet kasan ilkeitäkin huhuja. Etenkin eräs traaginen ilta menneisyydestä kaipaa uutta tarkastelua. Josko vaikka jonkinlainen mielenrauha ja anteeksianto olisi viimeinkin saatavissa... Tästä oikean elämän Felixistä, juhlista sekä elokuvan ja todellisten tapahtumien eroista voi lukea vaikkapa seuraavien linkkien kautta hieman lisää:
The Extraordinary Last Rites of Felix Bushaloo Breazeale
New film 'Get Low' based on pre-death funeral of Roane man in 1938
"For every one like me, there's one like you, son. I about forgot that."
Melko nopeasti tulee selväksi, ettei Felix kuulu niihin tyyppeihin, joihin ensisilmäyksellä ihastuu. Muihin ihmisiin vähän vihamielisestikin suhtautuva Felix on melko nopea turvautumaan väkivaltaan, eikä paljoakaan jaksa kuunnella toisten selityksiä. Vähitellen, kun syyt alkavat selkenemään ja pikkuhiljaa inhimillisyyskin pilkistelee edes vähän voimakkaammin, alkaa suhtautuminen menemään lämpimämpään suuntaan. Hankalan tyypin mainetta ei kuitenkaan saada karistettua, tai tuskinpa se missään vaiheessa oli tarkoituskaan. Hyvä osa Robert Duvallille ja hienosti hän tämän tilaisuuden hyödyntää.
Get Low usein merkitään myös komediaksi, mutta eipä silti kannata suurempaa vitsitykitystä odotella. Varsin verkkaiseen tahtiin sitä osastoa harrastellaan. Lisäksi usein jutut ovat kuivahkoja, mikä toki minulle sopii. Melko suuri osa näistä jää Murrayn hoidettavaksi, mikä tietysti onkin järkevää, sillä hän on melko hyvä tällaisissa hieman vähäeleisemmissä ja kyynisenkin puolelle karkaavissa jutuissa. Miksikään naurujuhlaksi Get Low ei todellakaan omalla kohdalla muodostunut, mutta hymyjä havaittavissa silloin tällöin.
Tämä tilinteon hetki ei tosiaan pelkkää hupailua ole, vaan muutamassa kohdassa käydään varsin kipeidenkin kohtien kimppuun. Näistä Duvall jää hyvin mieleen samoja arkoja asioita vuosikymmeniä hautoneena ja niitä varmaan päivittäin läpikäyneenä miehenä, joka ei sitten oikein tiedä, miten asiansa esittäisi, kun aika sellaiselle koittaa. Viimeistä puhetta katsellessa ei itsekään tiedä, miten siinä sohvalla olisikaan, mikä on ihan hyvä juttu.
Elokuvan yleiseen henkeen sopivasti ei ole väkisin lähdetty katsojista nyhtämään nyyhkimisiä, mutta se ei tietenkään tarkoita, etteikö Get Low olisi myös omalla tavallaan liikuttavakin. Kunhan pyrkii hoitamaan homman hienovaraisemmin. Itsensä vapaaehtoinen sulkeminen elinikäiseen (avo)vankilaan tuntuu vain kovin kovalta kohtalolta. Bushin äreät tokaisut (vai tölväisyt) tuovat paikoitellen mieleen entisen Sentencedin Ville Laihialan tietyt heitot, joissa tietynlaisesta tylyydestä huolimatta on olevinaan jotakin oudolla tavalla positiivistakin. Eipä siis muuta kuin etsimään sitä helmeä PIIPsäkistä pienenpienen valon kanssa, josko sieltä jotakin hyvääkin lopulta löytyisi...
Get Low ei välttämättä kaikkien mieleen ole, mutta itse voisin jo mainittujen lisäksi laittaa miellyttävien puolien listalle lämpimän ruskeiden sävyjen kaunistamat rauhalliset kuvat. Niitä metsäisiä maisemakuvia olisi toki saanut olla enemmänkin, mutta tämäkin kelpaa. Myös esimerkiksi halkojen muksiminen ja muu pienempi puuhastelu on kivaa katseltavaa. Välillä toki seikkaillaan alakuloisemmissakin tunnelmissa, mutta kyllähän se ainakin vähäiset positiiviset väreet jättää jälkeensä, kun saa katsella, miten ihmisten silmissä jonkinlaisena myyttisenä mörkönä näyttäytyvä ja pitkäänkin kärsinyt Bush pääsee korjaamaan edes joitakin väärinkäsityksiä. Loppuakaan ei ole lähdetty turhia paisuttelemaan, vaan samalla linjalla jatketaan, mutta onpahan se osuva ja kauniskin päätös tällaiselle elokuvalle. Voisi varmaan katsoa toiseenkin kertaan.
Get Low (2009) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti