"In the whole history of the world there is but one thing money can not buy...to wit - the wag of a dog's tail."
Lumihiutaleiden peitellessä maata rauhoittuu eräs pikkukaupunki ottamaan joulun vastaan. Epäilemättä monistakin pienistä ja suurista lahjapaketeista löytyy miellyttäviä yllätyksiä, mutta tuskinpa läheskään kaikista niin suloisia ja hellyyttäviä kuin tästä eräästä. Jukan vaimolleen antamasta laatikosta kuoriutuu cockerspanielin pentu, joka saa välittömästi ja ansaitusti runsasta ihailua osakseen. Pienokainen nimetään ehkä vähän mielikuvituksettomasti, mutta osuvasti Kaunottareksi.
Illan pimentyessä Jukka päättää ottaa alusta lähtien tiukan linjan. Pentu olisi syytä opettaa heti nukkumaan alakerrassa omassa vuoteessaan, mutta niinpä vain Kaunotar sinnikkään karkailun sekä sydäntäsärkevän ulinan jälkeen pääsee uinumaan samaan sänkyyn. Ihan vain väliaikaisratkaisuna, joka sitten oikeastaan samantien venähtää pysyväksi malliksi. Nopeasti se kevät sieltä koittaa ja lumi saa sulailla pois. Koirakaverikin siinä hieman varttuu ja kasvaa.
Keväisellä pihalla sitten riittääkin koiruudelle arkiaskarreltavaa. Saa kipittää menemään, minkä pienistä jaloista lähtee milloin minkäkin uuden ja ihmeellisen perässä. Kavereitakin on naapuruston taloista löytynyt. Pieni ja hieman ärhäkkä terrieri Tupsu sekä tämän iäkkäämpi ja rauhallisempi vihikoiraystävä Jalo. Kaupungin "ikävämmällä" puolella sijaitsevalta ratapihalta taas uuteen aamuun heräilee Kulkuri, joka myöhemmin vaeltelee mutkien kautta Kaunottaren kotipihalle. Siellä vastaanotto näiden mainittujen herraskoiraystävien osalta ei ole lämpimin mahdollinen.
"You know, Darling, with Lady here I’d say life is quite complete."
"Yes dear, I don’t imagine anything could ever take her place in our hearts."
No, Kulkuri saa joka tapauksessa ujutettua Kaunottaren mieleen epäilyn siitä, miten ihmisen lemmikkiään kohtaan osoittama rakkaus saattaa elämäntilanteiden vaihtuessa päästä merkittävästikin hiipumaan. Jospa vaikka kävisi niin, että perheeseen olisi tulossa vauva, niin aurinkoiset koiranpäivät saattaisivat olla pysyvästikin ohi. Kaunotar joutuukin hieman myöhemmin käytännössä toteamaan, että asia saattaa jopa olla näin huomion suuntautuessa toisaalle.
"Haven't you a family?"
"One for every day of the week. The point is, none of them have me."
Olosuhteet hankaloituvat Kaunottaren kannalta entisestään, kun Jim vaimoineen lähtee parin päivän matkalle, jolloin talovahdiksi saapuu täti rasittavine kissoineen. Kuonokopan ilmestyessä mukaan menoon, onkin tullut aika ottaa vähän lomaa kotielämästä. Kulkuri tarjoutuukin halukkaaksi oppaaksi esitellen siinä sivussa kodittomuuden iloja ja herkkuja verrattuna sitoumusten täyttämään elämään. Sellainen toki omaa tietyt vaaratkin, joista Kulkuri ei tulekaan maininneeksi...
Lady and the Tramp ei perustu valmiiseen satuun, vaan on studiolla työskennelleiden kirjoittajien käsialaa. Jälleen kävi niin, että ensimmäiset ajatukset ja hatarat hahmotelmat tulivat pintaan yli kymmenen vuotta ennen kuin elokuva lopulta teattereihin päätyi. Matkan varrelle mahtui useampia kirjoittajia, ja tuotantotiedoissa mainitaankin kirjoitusosastolla seitsemän nimeä. Sinänsä pitää kyllä lakkia kallistaa, sillä paikoin tällaiset useiden kirjoittajien yhteistyöt ovat taipuvaisia sekametelisopan puolelle, mutta tässä meno pysyy kohtalaisen yhtenäisenä ja tarinakin sujuvana.
Pieniä viime hetkille venyneitä muokkauksia Lady and the Tramp kyllä vaati. Ilmeisesti alkuperäinen lopetus oli tässäkin tapauksessa hieman liian synkkä, joten sitä päädyttiin jossakin määrin muuttelemaan. Ainakin minulle pehmennys sopii ihan hyvin, mutta onhan siinä pienoinen töksähdys havaittavissa, vaikka ei mitään pilaakaan. Kunhan kertoo siitä, että selvästi oli aiottu lopetella surullisemmissa tunnelmissa.
Viehättävin piirre elokuvassa taitaa olla iloisten koiranpäivien kuvailu. Vaikka touhut eivät elämää suuremmiksi nousisikaan, niin siitä huolimatta onnellista menoa riittää. Jo alun lyhyehkö pentuosuus riisuu katsojan aseista ja saa pariin kertaan pyyhkäisemään silmiäkin. Söpöilykiintiökin lähtee siinä mukavasti täyttymään. Kaunotar toki varttuu melko nopeasti, mutta eipä se söpöily sinne pentukuukausien jaksolle jää.
Aivan pelkkää huoletonta hauskuutta se koiran elelykään ei ole, vaan elokuvassa väläytellään myös sitä tummempaa puolta, kun onnettomien osa on päätynyt kalterien taakse odottelemaan pitkää kävelyä, jolta ei enää takaisin tullakaan. Hylättyjen koirien ulinakuoro muistuttelee, että aivan liian moni ihmisen paras ystävä jätetään syystä ja toisesta oman onnensa nojaan ankeisiin oloihin odottamaan onnetonta loppuaan.
Lady and the Tramp ei kuitenkaan lähde enempiä synkistelemään, vaan enimmäkseen liikutaan iloisemmissa tunnelmissa. Puolivälin jälkeen mukaan tulevat voimakkaammin ne romanttiset vivahteetkin. Jälleen IMDB:n triviapuolta selaillessa saakin ihmetellä, että juuri se spagettikohtaus oli eräässä vaiheessa poistettavien listalla. Näin nykysilmin katseltuna sellaisessa ajatuksessa ei ollut päätä eikä häntää, mutta voipi tietysti olla, että tuolloin siinä oli sitten jonkinlaisia hyviäkin perusteluja. Senkään poistaminen ei toki olisi elokuvan romanttisempaa puolta täysin tappanut, mutta mielestäni tämä takakujan tunnelmallinen illallinen yllätyssuukkoineen on oleellinen osa sitä, miten kyseinen ilta rakentuu kohti kaunista kuutamohuipennustaan. Joka tapauksessa nykymuodossaan kyseessä on sellainen mukava pieni jakso, joka lämmitää miellyttävästi sydäntä ja ehdottomasti yksi elokuvan huippukohdista.
Tässäkin tapauksessa yhden levyn Diamond Edition jää lisukkeiltaan jokseenkin köyhäksi. Trailerien lisäksi mukana on Disneyn tyttären Dianen lyhyt esittely elokuvalle sekä haastattelu, erilaisista koirista kertova kymmenminuuttinen ja animoitu (puoli)mainos, jossa pari toisesta elokuvasta tuttua hahmoa kehuvat 3D-tekniikkaa. Koirapätkä toki on ihan kivaa katseltavaa, mutta informaatioarvoltaan vähän kevyenlainen.
Omassa osiossaan Diane muistelee isäänsä ja menneitä päiviä tämän perustamassa huvipuistossa. Tähän elokuvaan liittyen voisi mainita, että Diane kertoo isänsä olleen varsin hullaantunut erilaisista koirista, minkä pitäisi esimerkiksi tästä ja monesta muusta Disney-tuotannosta näkyä. Mitään objektiivisinta kertomusta lienee turha odotella, mutta mukavia muistoja kuitenkin. Samalla herättelee kiinnostusta uudehkon elokuvan suuntaan, jossa Walt on Tom Hanksin esittämänä merkittävänä hahmona mukana: Saving Mr. Banks. Muutenkin tuli mieleen, että voisi jossakin vaiheessa ottaa urakaksi lukaista vaikka sen Waltista kertovan suomennetun elämäkerran. Jos näitä tulee enemmänkin katseltua, niin voisi olla ihan antoisaa tietää taustoista siitäkin näkökulmasta.
Lady and the Tramp ei omalla listalla varmaankaan kaikkein ihastuttavimpien Disney-tuotosten joukkoon pääse, mutta kaunis pieni satu se kuitenkin on, jossa arkisemman puuhastelun vastapainoksi löytyy vauhdikkaampaa menoa ja vaaraakin. Paikoitellen elokuvasta säteilevä hieman vanhahtava tunnelma on vain eduksi ainakin omissa silmissä. Jos sattuu olemaan kovin allerginen perhe-elämän ilojen esittelylle, niin kannattanee valikoida jotakin muuta vilkaistavaksi. Itse kyllä nostan ennemmin peukkua näille söpöilyn täyttämille lämpöisille hetkille, jotka tavanomaista laajemmissa kuvissa näyttävät vieläpä usein oikein kauniilta. Joulun saapuessa jälleen ovelle ja uusien pentujen haukun ja vilinän täyttäessä kodin onkin hyvä lopetella. Jälleen pikkuisen lisää valoa silloin tällöin hieman pimenevään maailmaan.
Lady and the Tramp (1955) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti