The Great Outdoors (Terve menoa!)

Mikäpä avuksi, jos sattuu keskitalvella kesämökkeilykuume yllättäen vaivaamaan? Laiskuuteen taipuvaiselle yksi vaihtoehto on penkoa jostakin tarkoitukseen sopiva elokuva. The Great Ourdoors on aiemminkin nähty, mutta saa silti luvan kelvata iltaohjelmistoon toisenkin kerran. Tavarat reppuihin ja kohti iloisia sekä unohtumattomia luontokokemuksia...vai tuleekohan sieltä tällä kerralla hermot armotta silpovaa perhepainajaista?

No, jos ei katsomossa ihan lauleluun asti heti alkuun innostuta, niin Ripleyn nelihenkisen perheen autossa sellainen sattuu raikailemaan ja kilometrit sujahtelevat ohi mukavissa merkeissä ja mutkaisilla teillä. Suurempien havupuiden kaunistamat maisematkin ihasteltavaa tarjoilevat, vaikka tässä tapauksessa pysähdyksille ei vaikuttaisi olevan hirveästi aikaa, kun isä Chet (John Candy) menopelia määrätietoisesti kohti päätepysäkkiä kaasuttelee.

Ajatuksena olisi tarjota takapenkillä istuskeleville pojille viikon kestävä rento ja leppoisa luontokokemus, jollaisia Chet omassa lapsuudessaan isänsä kanssa harrasteli ja lämmöllä vieläkin muistelee. Samalla olisi tarkoitus kokeilla Connie-vaimon (Stephanie Faracy) kanssa, että onnistuisikohan kuherruskuukauden kuumottavien mökkitunnelmien toistaminen mitenkään.

Sopiva mökki löytyykin, joten tavaroita purkamaan ja kotiutumaan. Kaikki tuntuukin etenevän juuri niin kuin Chet on suunnitellutkin, mutta... Pariin otteeseen kuvissa aiemmin esiintynyt pahaenteisemmissä väreissä teitä pyyhältänyt auto saapuu paikalle. Kyydissä on Connien sisar Kate (Annette Bening), tämän mies Roman (Dan Aykroyd) sekä kaksoistytöt. Romanin mielestä tällainen tunkeileva kutsumaton vierailu on toki yllätyksistä parhain, mutta Kate on hieman varautuneemmalla mielellä.

Niinhän siinä käy, että tämä kuokkiva perhe paikalle pölähtää juuri silloin, kun Chet ja Connie ovat aloittelemassa, hmmm...karhuleikkejä. Roman ottaa sikailevassa hengessä toisten kiusallisesta tilanteesta kaiken irti videokameroineen röhisten perään. Vaikka siskokset hyvin tulisivatkin toimeen, niin on alusta lähtien selvää, että Chet ja Roman eivät parasta pataa keskenään ole. No, mökki on tilava, joten kaipa sinne kahdeksan mahtuu ja pitäähän perheen takia pikkuisen kärsivällisyyttä venyttääkin. Jotenkin siten taitaapi hyväntahtoinen Chet tuumailla.

"Pontoon boat? What the hell are you gonna do with a pontoon boat? Retake Omaha Beach?"

Suuret puheet ja eleet omaava Roman ei lainkaan ymmärrä Chetin haikailuja rauhallisesta luontoviikosta ja alkaa yllyttää toisen poikiakin toiminnallisemman menon teille. Chet riitoja vältelläkseen muuttelee omia suunnitelmiaan tarpeen mukaan ja vaihtaa vaikkapa rennommat lauttailut pikavenekaaokseen. Jossakin vaiheessa tulee kuitenkin vastaan piste, jossa toisen kiltteyttä ja kärsivällisyyttä on yksinkertaisesti koeteltu ihan liikaa ja sen jälkeen yhteiselo ei välttämättä enää sujukaan, kun sanoja hieman harkitsemattomastikin heitellään...

Onkin ihan mukava huomata, että mökkeily rentoutumisineen ja katastrofeineenkin kelpaa toisella yrityksellä ainakin vähän ensikatselua paremmin. Tuskinpa kyse siitä on, että vitsit yht'äkkiä huomattavasti hauskempaan luokkaan olisivat pompsahtaneet, vaan yksinkertaisempi selitys lienee se, että talvinen ajankohta suosii tällaista tohelointia paremmin.

Varsin värikästä mökkiseuraakin The Great Outdoors tarjoilee, mutta luulenpa, että itse lähtisin ennemmin Chetin matkaan, jos valintoja tahtoisi tehdä. Ajatukset miellyttävästä lomaviikosta osuvat yhteen useampaankin kertaan. Tunnelmoinnit vaikkapa aalloilla leppoisasti lipuen vietetystä päivästä kuulostavat oikein hyviltä. No, onhan ymmärrettävää, ettei sellaisesta varmaan kovinkaan vauhdikasta komediaa syntyisi, mutta toisenlainen elokuva ehkä kuitenkin.

"Why do Chet's kids look at him like he's Zeus and my kids look at me like I'm a rack of lawn tools at Sears?"

Harmi vain, etteivät pojat aina niin innokkaina ole isänsä aivoituksiin mukaan lähtemään. Varsinkin vanhempi heistä haikailee omille teilleen, kun pikkukaupungista kiehtovaa seuraakin näyttäisi löytyvän. No, onhan sitä silti aikaa karhukommelluksille, soutelutuokioille ja aamuhämärään suuntaavaan yhteiseen kalareissuunkin, eli löytyyhän sitä "miesaikaakin". Pääseepä Chet vielä suuremmalle yleisöllekin näyttämään, että kenen vatsasta löytyy vastusta 2,7-kiloiselle pihvillekin. Hän joka pihvinsä yhdellä istumalla haukkaa, ilmaiseksi murkinoi, tai jotenkin niin ravintolalegenda eteenpäin kulkeutuu...

Läheisilleen mukavaa lomaviikkoa kovasti yrittävä ja peruspositiivinen Chet tuokin mieleen Chevy Chasen esittämän Clark Griswoldin, jonka epätoivoisia lomajärjestelyjä tuli joulukuussa katseltua (Christmas Vacation). Kummallakin hyvät aikeet menevät pieleen kerta toisensa jälkeen, mutta ehkäpä vastoinkäymisistä huolimatta molemmat onnistuvat perheilleen ikimuistoisia erinäisten kommellusten maustamia hetkiä loihtimaan. Heräileekin tässä halu nähdä jossakin vaiheessa Chasen tähdittämä ja samana vuonna ilmestynyt komedia Funny Farm.

"I gotta go to the John, I'll be right back. Gonna introduce Mr Thick Dick to Mr Urinal Cake!"

Aivan toisenlainen epeli on Roman, joka toistuvasti ylenkatsoo koheltelevaa, mutta sympaattisella tavalla vekkulia Chetia. Suu jauhaa jatkuvasti suuria ja omakehua ei todellakaan kartella. Varsinkin, kun pari lasillista terävää kurkkuun kulautetaan, niin kaikkitietävyys vain lisääntyy ja rajattomat tietomäärät purkautuvat vastaavalla itseluottamuksella viattomien sivullisten kiusaantuneille korville. Sanat ovat siis suuria, mutta teot jäävät usein vähäisiksi, ellei peräti täysin olemattomiksi. Yrittääpä Roman hieman yksinkertaiseksi katsomansa Chetin päätä pyörälle paasata mahtailevilla puheillaan, mutta maanläheinen tyyppi ei niin vain olekaan hyppäämässä höynäytettäväksi.

Roman ei paljoakaan "kaveriaan" tahdo armahdella, vaan vähintään puolitahallaan tätä tilaisuuden tullen fyysisesti sekä verbaalisesti yrittää kuritella. Paras esimerkki lienee veneilypäivä, kun Chet-parka päätyy vahingossa vauhdikkaan kiiturin perään osaamistaan osoittelemaan. Kyyti on kovaa ja sivullisetkin siinä vaaraan joutuvat, kun paatti pyyhältää menemään ja Roman vain nostattelee kierroksia entisestään. Pakkohan sitä on henkensä kaupalla perässä pyristellä ja parhaaseensa venyä, kun veneen puolella kaasujalkaa kovasti kutittelee. Täysin holtitonta vesiurheilua siitä saadaan aikaan ja samalla elokuvan selvästi menevin kohkauskohtaus.

"You wouldn't know a good time if it fell out of the sky and landed on your face and started to wiggle!"

Viikkoon mahtuu paljon muutakin, joten aivan vähäisillä höykytyksillä Chet-ressu ei reissusta selviä. Milloin karhut tunkevat liiankin lähelle autoa ihastelemaan, milloin taas golfpallo napsahtaa taivaalta suoraan nenuun. Välillä toki voisi olla pikaisen peiliin vilkaisemisen paikkakin, sillä syyllinen seurauksiin saattaa silloin tällöin läheltäkin löytyä. Kaikenlaista kestettävää siis riittää, mutta eihän hyvää lomaa pari ikävää sattumusta ja ruhjetta onnistu pilaamaan...?

Hyvinkin hymyilyttävää sekoilua kyllä löytyy, mutta samoin karsittavaa. Ensimmäisenä jälkimmäisten joukosta tulee mieleen pesukarhupartion yölliset vierailut. Jo alkujaan hieman heikkoa vitsiä vielä pariin otteeseen toistellaan, joten vähän turhakemainen maku näistä hetkistä jää. Yhteensä roskisryöstelyistä ei varmaan paria minuuttia enempää kerry, joten turha niistä kai enempiä kitistä. Yleisesti ottaen elokuvan hölmöilyt liikkuvat ihan huvittavalla tasolla.

The Great Outdoors on lähtöisin John Hughesin kynästä, kuten aiemmin mainittu The Christmas Vacation ja moni muukin komedia. Erityisesti 1980-luvulla Hughes oli tuottelias kirjoittajana ja vähemmissä määrin ohjaajanakin. Kymmenisen kappaletta olen noita Hughesin 1980-luvun kirjoittamista ja/tai ohjaamista elokuvista nähnyt ja sen perusteella uskaltaa sanoa, että vähintään kohtalaisia osumia on enemmänkin kertynyt. Moni niistä huvittaa useammankin katselun verran ja niitä silloin tällöin mielellään uusiikin. Blogiin varmaan tulee jossakin vaiheessa lisää juttua Chevy Chasen tähdittämistä elokuvista, joita Hughes kirjoitteli. Griswoldien lomamatkapaketti on jo osteltu, joten varokaapa vain...

Samanlaisia kehuja ei voi tämän elokuvan ohjaajana toimineen Howard Deutchin suuntaan lähetellä. Ensinnäkin nykyään pitkälti televisiosarjojen parissa puuhaileva Deutch on edelleen minulle varsin vieras nimi. Elokuvaohjauksista tulee ensimmäisenä mieleen The Whole Ten Yards, joka komediana on suorastaan surkea räpellys. Deutchin ensimmäinen ja toinen elokuva tehtiin kuitenkin Hughesin käsikirjoituksista, joten merkkaillaanpa katselulistalle sellaiset teokset kuin Pretty in Pink ja Some Kind of Wonderful. Niiltä varmaan sopii laatuviihdettä toivoa.

Hughesin komedioista The Great Outdoors ei edelleenkään kärkikolmikkoon ole tunkemassa, mutta onpa se silti viihdyttävä kommellusten sävyttämä lomailu, eikä ole liialla venytykselläkään tylsäksi pitkitetty. Viimeisellä neljänneksellä vitsit vähenevät, mikä useampaakin komediaa vaivaa. Ilmaa vähän puhdistellaan, kun Chet ja Roman toisilleen ärhentelevät ja tuleepa rajuilmakin pikkupulmia puhkumaan. Katsojalle kuitenkin suodaan vielä ylimääräistä iloa, kun lopputekstien taustallakin laulellen irrotellaan. Erityisesti Aykroyd vaikuttaa olevan loppunumerossa innokkaasti mukana. Lieköhän tämä lopetus innoittanut tammikuussa hirvitellyn "komedian" vastaavanlaista päätöstä?

"So when you go to bed tonight, and you hear a noise, whatever you do, don't look out the window..."

Elokuva ilmeisesti kuvattiin syksyn jo päästyä vauhtiin, mutta eipä se katselua haittaa ja mukavia kuvia riittävästi löytyy uudesta kesäretkeilykaudesta haaveilevalle. Tietenkin takkatulen edessä pitää vähän tarinoidakin ja sen Chet hoitaa kertoilemalla hiukset päästä pois pelottavan kauhistuttavan karhutarinan, jota kuulijakunta hiukkasen paheksuukin. Välillä taas vallattomasti remuava lepakko tulee yöunet pilaamaan. Mitäpä se mökkiloma ilman kömmähdystä tai toista olisikaan... Näitähän The Great Outdoors kiitettävästi ja vaihtelevasti katsojan iloksi esitteleekin. Perhe-elokuvamaisuuden esteenä joillekin saattaa olla paikoin karkea kielenkäyttö, mikä varmaan kuvakaappausten teksteistäkin esille tulee. Muuten menoltaan varsin kilttiä koheltamista The Great Outdoors on. Lopuksi vielä varoituksen sananen, eli kannattaa muistaa, kun siellä erämökin lämmössä pötköttelee, että se metsiä kiertelevä kostonhimoinen kalju tappajakarhu saattaa olla juuri oman oven takana etsimässä lääkettä verenhimoonsa!

The Great Outdoors (1988) (IMDB)