Työpaikastaan irtisanoutunut ja oman pitopalveluliikkeen perustanut Carly Hunter (Kim Huffman) on päätynyt hieman kyseenalaiseen radio-ohjelmaan mainostamaan uutta yritystään. Ilme tahtoo hieman tuskaisestikin kertoa, että saattaapi Carly hieman miettiä, mihin tulikaan lupauduttua. Paha-Bob siinä mässäilee mainostarjokkailla ja samalla höpöttelee vihjaillen pikkutuhmia vitsejään. Huonoja sellaisia vieläpä, mutta eipä piina loputtomiin jatku, vaan poiskin pääsee liiketoimintaa jatkamaan.
Kotona taas odottelee vähemmän mukava yllätys, kun kaupunki on lähettänyt tarkastajan asunnolle. Siinä ei enää auta selittelyt, että kyse on henkilökohtaisesta keittiöstä, koska yritystä sieltä käsin kuitenkin pyöritellään. Vaaditut luvat pitää anoa ja 1200 dollarin maksu toimitella odottaviin kätösiin. Kun tilanne on se, että 12 dollariakin tekisi tiukkaa, niin eipä ole aloittelevan yrittäjän elämä ainakaan liian helpoksi tehty.
Paikalleen ei auta jäädä murehtimaan, vaan uusi työkomennus kutsuu, koska tuttavan keittiössä on katastrofi aluillaan. Sophielle on tulossa miesystävä kylään ja tälle olisi tarkoitus saada myytyä ajatus Sophien erinomaisista kyvyistä keittiötaiteen suhteen. Sellaista vaikutelmaa on vaikea antaa kaiken kärähtäessä pannujen sekä patojen pohjiin. Carly lupaa jäädä keittelemään, kunhan summasta päästään sopuun.
Muutenkin kehnonpuoleinen vuorokausi jatkaa ikävämpään suuntaan jolkotteluaan, kun Sophien uuden miesystävän lisäksi entinenkin pölähtää paikalle. Rakkauden asiantuntijana toimiva tohtori Chester Winnifield (Corbin Bernsen) ei tahdo päästää Sophiesta irti. Tässä tapauksessa kevyestä naljailusta on vain pari askelta kaksoismurhaan, kun tohtorimme tylysti teloittaa entisen rakkaansa. Carly tietysti todistaa koko hirveän tapahtumasarjan ja niinpä romanttisesta illallisesta muodostuu täysi painajainen.
Poliisit ilmaantuvat paikalle töitään tekemään ja lopulta Carlykin kotiin pääsee. Myöhemmin illalla tapaus alkaa jo painaa enemmän, mutta se on vasta alkua. Kuulusteluihin tie vie ja suurempaakin suosiota nauttiva tohtori tahtoo alkaa asioita median kautta selvittelemään. Carly alkaakin saada ikäviä viestejä puhelimeensa ja asuntoonsa. Tilapäinen henkilöllisyyden ja paikkakunnan vaihto ei innosta, sillä se olisi samalla kuolinisku kitkuttelevalle yrityksellekin. Toinen suunnitelma on, että tutkinnasta vastaava etsivä Jack Brannigan (Alex Carter) muuttaa tilapäisesti Carlyn luo eräänlaisena henkivartijana toimiakseen. Sattuupa poliisimme pikaisesti huomaamaan, ettei homma lainkaan yksinkertainen ole, kun enemmän ja vähemmän epämääräistä porukkaa pyörii paikalla lähes jatkuvasti...
Aineksia siis olisi vähän vakavampaankin selvittelyyn, mutta Recipe for Revenge ei tahdo sellaisille teille poiketa. Komediaksikaan sitä ei tahtoisi kutsua, mutta kyllähän elokuva synkemmät käänteensäkin varsin nopeasti leikin puolelle heittää tavalla tai toisella hassutellen. Sinänsä siis on aivan turhaa lähteä tätä kellekään suosittelemaan jännittävänä tai muuten vain jäytävänä murhaselvittelynä.
Melko varmasti pilailevampi meno on ihan tarkoituksellista, jotta tunnelma ei kovin ikäväksi pääsisi missään vaiheessa. Silloin kun Carlyn asunnolla sattuu jotakin vähemmän toivottua, niin melko nopeasti hössöttävien ja kohkaavien naapureiden sekalainen sakki sinne ilmaantuu tunnelmia keventelemään. Myös loppupuolen viimeiset kokkailut voinee varmaan laittaa pikkuirvailujen joukkoon. Sattuupa sopivasti, että illallisteemana on murhamysteeri, mikä kiusallisesti pääsee sekoittumaan siihen aitoon asiaan.
Pilkkailevaan sävyyn toimittajien hutkivaa journalismiakin naureskellaan, kun sensaationhakuisessa huurustelussa totuus saa vääntyä ja kääntyä myyvimpään muotoon. Epäilty tohtori taas häikäilemättä käyttää yllättävää julkisuutta sympatiaa havitellakseen ja voipa siinä samassa yhteydessä kirjaa tai pariakin markkinoida. Kuolemilla tahtoo myös pari muutakin rahastella kuin vain kirjamarkkinointia harrasteleva tohtori. Siinä, missä toinen hakeutuu innokkaasti mikrofonien eteen, niin Carly taas haluaa karata kotiovelle asti tungettelevia toimittajia luoviakin pakoreittejä käyttäen.
Kaikenlainen jännitys näin pitkälti vesitellään, mutta kun niitä edellisiä ja hieman vakavampiakin yrityksiä muistelee, niin ehkäpä ihan hyvä vain painua välillä rehellisesti pöhköilyn puolelle. Esimerkeiksi kelvatkoot vaikka naisvoittoinen illallinen, jossa tarjoilija-Jackia piinaillaan ja myöhemmin tulevat vaateliaat lastenkutsut, joista hankalia asiakkaita löytyy siinä määrin, että valmistellut herkut eivät suihin teitään löydä... Aivan kaikki hassutteluyritykset eivät tietenkään putkeen mene, mutta väittäisin, että näin saadaan kokoon raapaistua tämän toisen Harlekiini-lajitelman viihdyttävin elokuva, ainakin pienellä erolla seuraavana tulevaan.
Muista plussista mieleen tulee ainakin se ruoanlaittopuuhailu. Kyllähän se ainakin vaihtelua tuo, kun ei tarvitse jatkuvalla syötöllä seurata latteuksia lätiseviä lähikuvanaamoja, vaan saadaan sekaan muutakin harrastelua. Jos yritän muistella näiden Harlekiini-elokuvien sankarittaria, niin Carlya esittävä Huffman nousee siinä joukossa kärkipaikoille ollen mukavan eloisa tapaus ja esiintymisestä päätellen lähtenyt leikkiin vähemmän vakavin mielin.
Voi olla, että olen ymmärtänyt jotakin pahasti väärin, kun on jäänyt sellainen kuvitelma, että Harlekiini-kirjoja ensisijaisesti romanttisina hömppäluettavina kauppaillaan. Nähtyjen elokuvien perusteella tätä puolta laiminlyödään pahasti ja varsin kuivaksi sekä mielikuvituksettomaksi meno makuuhuoneen puolella jää. Recipe for Revenge ei karsein esimerkki ole, mutta eipä oikein kehuihinkaan innostele, sillä kovin löysällä otteella ollaan jälleen liikkeellä. Loppupuolella aletaan tuhmaillen mansikoilla ja kermavaahdolla leikkimään, niin sitten onkin tetysti jo aika lopetella. Mitä se sellainen on olevinaan, höh! Tekisipä mieli huikata, että älä sitä ovea niin innokkaasti kiinni kisko, kun vasta ollaan vauhtiin pääsemässä. Niinpä sitä pitää käytännössä pariin pusutteluun tyytyä.
Nyt kuudes ja samalla viimeinen kokoelmasta löytyvä Harlekiini-elokuva on siis katsasteltu. Näistä selväksi voittajaksi nousee viime vuonna aivan ensimmäisenä kokeiltu Hard to Forget, jonka lämmintä sekä runsastakin maisematarjontaa mieluiten muistelee. Kuusikon laatu noin yleisesti ei tosiaan kovinkaan korkealla huitele, joten jatkohankintojen pariin en ole heti ryntäämässä. Ehdotonta eitäkään en tahdo julistaa, sillä jospa vaikka se kolmas kokoelma hyvään tarjoukseen tulee, niin niin... Kirpputoreillahan näitä elokuvia monesti myydään hyvinkin edullisesti, mutta sattuvat usein olemaan niitä ohueen pahviläpyskään tungettuja julkaisuja, joita en juurikaan kokoelmaani halua hankkia.
Ajankuluksi aloin pikaisesti hieman selvittelemään, että mitä tässä sarjassa on näkemättä, jospa vaikka tahtoisikin taipaleella jatkaa. Näyttäisi siltä, että ainakin kymmenen elokuvan verran riittäisi lisää tätä tavaraa: A Change of Place, Another Woman, At the Midnight Hour, Broken Lullaby, Cloud Waltzing, Dreams Lost, Dreams Found, Love with a Perfect Stranger, The Awakening, The Winds of Jarrah ja Treacherous Beauties. Yli puolet noistakin on muistaakseni Suomessakin julkaistu, joten voipi olla, että näitäkin vielä jossakin vaiheessa ihmetellään...
Hetkeksi kuitenkin on Harlekiinit nyt nähty. Saa todeta, ettei kovin kihelmöivissä ja kuumottelevissa tunnelmissa päästy tätä rupeamaa lopettelemaan. Onneksi rentoon ja huvittelevaan ilmapiiriin pyrkivä Recipe for Revenge ei tosiaan mikään karsein pölkkyily sentään ole. Yllätyksellisyys nyt on vähän niin ja näin. Monikin varmaan hyvissä ajoin arvaa, että kuka sinne oven taakse viimeisillä minuuteilla kopsuttelemaan ilmestyy pahat aikeensa mukanaan raahaillen. Tällaisten käänteiden arvailu ei elokuvalta paljoakaan pois vie, koska se ei tunnu olevan lainkaan kiinnostunut salaisuuksiensa varjelemisesta, vaan yrittää muilla keinoin viihdytellä. Siinä hiukkasen epätasaisesti onnistutaan, mutta kerran ainakin kelpaa, vaikka parhaat kostoreseptit jäävätkin pitkälti jakamatta.
Recipe for Revenge (1998) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti