The Book of Pooh: Stories from the Heart (Nalle Puhin sydämellisiä tarinoita)

Erilaisia Puhisteluja on kohta kymmenisen kappaletta täällä käsitelty ja nyt taitaa olla sopiva paikka testailla, päätyykö soittimeen ensimmäistä kertaa sellainen, joka enemmänkin tökkii. Nämä vähän varautuneet ennakkoluulot johtuvat pitkälti valitusta toteutustavasta. Kansihan mainostelee, että Puh on näissä seikkailuissa halittavampana kuin koskaan ennen ja sinänsä se varmaan paikkansa pitääkin, koska pienet ystäväiset temmeltävät tässä versiossa pehmoleluina. Samalla tulee tulkittua, että tämä kooste saattaapi olla niitä selvästi nuoremmalle yleisölle suuntailtuja tapauksia. No, liian synkeää ennakkotuomiota ei kannata huudella, vaan annetaanpa pehmo-Puhillekin mahdollisuutensa.

Vuosina 2001-2003 Disney tuotti televisiosarjaa The Book of Pooh ja tämä kuudesta tarinasta koostettu elokuva on eräänlainen oheisviritelmä sille. Elokuvan Wikipedia-artikkeli väittää, että sisältö olisi napattu sarjasta, mutta jos lukaisee vaikkapa täältä jaksojen kuvauksia, niin eivät elokuvaversiossa käytetyt jutut joukosta löydy. Lisäksi englanninkielinen kansi mainostelee kokonaan uutta täyspitkää seikkailua. Uskaltaisin siis väittää, että vaikka olisi sarjaa seuraillut, niin uutta sisältöä elokuvasta löytyy. Minulta on sarja näkemättä, enkä ainakaan ihan heti ala sitä jäljittelemään.

Aivan irrallisiksi ei elokuvan episodeja ole jätetty, vaan arkisen kevyesti ne toisiinsa liitellään ystävyyttä painotellen. Risto Reippaan uskolliset ystävät pompsahtavat iloisen laulelun päätteeksi satukirjan sivuilta odottelemaan toisen paluuta koulusta. Ristoa ei näy missään, mikä ihmetystä aiheuttelee. Tiedetään, että Risto kirjoittelee tekemisiään päiväkirjaan, joten jospa se löytyisi, niin ehkä saataisiin selville, mitä kaveri puuhastelee. Puh tosin on saattanut napata vähän nurinkurisella tavalla kiinni ajatuksesta, miten päiväkirja toimii. No, se ei mitään estä, vaan etsinnät alkakoon. Samalla Riston juuri siivoiltu huone mellastetaan kovin sotkuiseksi. Huomio kiinnittyy vähitellen pöydällä olevaan satukirjaan, johon Risto on merkkaillut suosikkitarinoitaan. Näyttää siltä, että jokaiselle pienelle ystävälle löytyy sopivasti omansa. Onkin hyvä hetki lukutuokiolle ja kertoja jostakin avuksi ilmaantuu.

Puh saa ensimmäisenä vuoron, kun selaillaan esille tarina Over the Hill (Seikkailu). Halittava nallemme on jälleen kerran Pöllön luona kuuntelemassa tarinointia, mikä saa seikkailuhalut heräilemään. Ongelma vain on, että mistäpä seikkailu seikkailtavaksi? Pöllö opastelee, että jokaisen kukkulan takaa voi sellainen löytyä ja Puh tämän vinkin ottaa kovin kirjaimellisesti tähyillen horisonttiin. Ystävät eivät tällä kerralla ole innokkaita mukaan lähtemään. Nasu tuumailee, että kovin kaukainen kukkula kyseessä, Kanilla taas puutarha-aherrus vauhdissa ja Tiikeri tärkeysjärjestelee pomppuharjoitukset edelle. Puh lupaa kertoa kaiken ja lähtee laulellen matkaan. Taustoista päätellen mielikuvitus ainakin liitelee kahleitta, sillä vuorta ja viidakkoa siellä vilahtelee. Eihän se mikään ihme ole, jos vähän poluista sekaantuu ja vahingossa palailee takaisin. Siitä päästäänkin puhmaisesti pöhköilemään ja ehkäpä ystävät vähän ihmettelevät, että onkohan seikkailurasitus hieman päässyt päätä pehmentämään.

Seuraavassa tarinassa päähenkilönä saa toimia Nasu, eli Tigger's Replacement (Varatiikeri) vauhtiin. Iloisen kesäkävelijän Tiikeri tuttuun tapaansa yllättelee. Hyviä huomenia toivotteleva pomppu on toisen mielestä tervehdyksistä parhaimpia. Selitteleepä hän Nasulle, että taas olisi se aika vuodesta, milloin pitäisi viidakkovaistoja teroitella. Erämaan kutsuessa pikkumetsän pitäisi pärjätä päivä ilman Tiikeriä. Nasu ihmettelee, että kukahan sitten pomppii ja loikkii ja saa Tiikerinkin asiaa tuumailemaan. Sehän ei tietenkään käy, joten yksi vaihtoehto olisi tehdä Nasusta varatiikeri. Pikaisesti käynnistelläänkin koulutusohjelmaa. Jousitossuista saa korkeutta pomppuihin, kieliopetukseen panostetaan, pomppuyllätys käydään läpi ja lopuksi on tehtävänä omaksua tiikerimäinen henkinen asento. Alkuperäinen vekkuli lähtee vaistojaan huoltamaan ja varatiikeri omille teilleen. Miten korvike hommansa hoitaa, jää nähtäväksi...

Kolmantena katsellaan, mitä pikkulintu Kessiellä on mielessä tarinassa Kessie Wises Up (Kessie oppii uutta). Lentomatkoillaan toinen liitelee ja kovasti auttamisenhalu polttelee rinnassa. Pitäisi vain löytää jostakin apua kaipaileva. Puh on vähän sitä mieltä, että pärjää yksin paremmin hunajapuuhissa ja Kanikin toteaa puutarhurointia tuntemattoman apulaisen tekevän helposti haittaa. Pulma taitaa olla, että ennen avun tarjoamista olisi hyvä osata auttaa. Jos tietomääräänsä tahtoo kerryttää, niin tässä metsässä kannattaa tietysti Pöllön luona vierailla. Pöllö yrittää opastaa nuorta innokasta oppilastaan rauhassa tarkkailemaan ympäristöä ja sitä kautta asioita ymmärtämään. Prosessi vaikuttaa liian hitaalta sekä tuloksettomalta, ja Kessie tahtoo tietää kaikesta kaiken. Heti ja nyt! Toinen ei kuitenkaan tahdo lähteä viisauden pikateille kyselijää viemään, vaan vähän kerrallaan. Päästäänhän sitä opitun soveltelua käytännössäkin kokeilemaan.

Greenhorn with a Green Thumb (Viherpeukalot) johdattelee katselijan arvatenkin Kanin puutarhaa ihmettelemään. Kevätkylvöt ovat menossa ja Tiikeri tahtoo toisen yllätellä. Siinäpä retiisit lentelevät minne sattuu ja Kani kärventelee päreitään. Saapahan se Tiikerinkin vähän vallattomia loikkiaan pohtimaan. Jotenkin voisi tekosia hyvitellä. Kessie neuvoo raidakasta kaveriaan paneutumaan puutarhurointiin, niin voisi Kania välillä auttaakin. Vähän epäluuloisesti Kani suhtautuu tarjoukseen, koska jotakin juonittelua epäilee. No, pienen pohdinnan päätteeksi ottaa Tiikerin puutarhakurssille oppilaaksi. Liikuttuupa siinä määrin toisen halusta oppia omaa rakasta harrastusta, että antaa Tiikerin käyttöön parhaat välineet ja paikat. Hiukkasen levottomalle Tiikerille pitkän kasvukauden vaatima kärsivällisyys tuottaa alkuun ongelmia, mutta syntyyhän tulostakin. Ehkä vähän liiankin hyvää sellaista...

Seuraavassa tarinassa Night of the Waking Tigger (Tiikerin virkeä yö) pomppuisa kaverimme onkin saanut mahtiajatuksen päähänsä, eli nukkumiseen tärvätyissä tunneissa menee epäilemättä paljonkin kiinnostavia asioita silmien ohi. Siispä siis hui-hai pötköttelyille ja loimottavan kuun alle seikkailuja etsimään. Yksin tällainen toki tylsää on ja Kani varmaan jotakin mielenkiintoista yöaikana puuhailee. Lienee selvää, että keskiyön vierailijaa ei erityisen innokkaasti oteta vastaan, mutta tämä tahtoo vaatimalla vaatien jäädä tarkkailemaan torkkumista. Siitähän ei yhtään mitään tule, joten vieritelläänpä vahinkoa Nasun suuntaan. Pikkuinen possu on suloisesti unistelemassa ja kamalaan pelkoon heräilee jonkun takoessa ovea. Lieköhän jokin kohtelias, mutta kuitenkin verenhimoinen peto yövierailulla...? Vieläkään ei ongelma ratkaisuaan löydä, mutta keksisiköhän Puh sellaisen?

Viimeisimpänä, muttei tietenkään vähäisimpänä saa Ihaa vuoronsa. Melkein pääsi unohtumaan, mutta löytyyhän sieltä sellainenkin juttu kuin Eeyore's Tailiversary (Ihaan häntäjuhla). Kertojakin on pikkuisen pihalla sen suhteen millaisia juhlia nyt ollaan viettämässä. Ihaan syntymäpäiviä?  Ehei, vaan hännänvuosipäivää, tavallaan siis syntymäpäivä hännälle. Kani tietenkin suunnittelee ja järjestelee tulevia juhlallisuuksia. Kaikille tehtävää löytyy ja tärkeää on, että tilaisuuden yllätyksellisyys saataisiin juhlakalulta salattua. Ihaa taas on kovin apeana hännälleen jutustelemassa, ettei kukaan muistanut. Aasi kaipailee vähän aktiivisempaa juttukaveria ja lähtee ystäviään etsimään. Hieman oudosti tuntuvat käyttäytyvän, mutta saavat yllätyksensä säilymään. Sitten onkin yhteislaulujen aika.

Jokainen näistä kuudesta tarinasta on kestoltaan kymmenen minuutin luokkaa. Välikommellusten kanssa saadaan kokonaisuudelle mittaa runsaat 70 minuuttia. Vaikka tarinat sinänsä uusia ovatkin, niin varsin tuttuja pulmia pähkäillään. Siihen on toki tottunut, että ystävyyttä ja välittämistä näissä tarinoissa tuodaan esille toistoa karttelematta. Välillä käy mielessä, että jotakin hyvin samantapaista on aiemminkin tullut nähtyä tai ainakin melkein. Kyllähän Puh-elokuvissa usein niistä tutuista teemoista huolimatta selvästi yritetään uudenlaistakin koukeroa mukaan heittää. Näiden pikkutarinoiden kohdalla tekisi mieli väittää, että panostus on ollut keskimääräistä vähäisempää. No, jutut ovat sen verran lyhyitä, ettei kauheasti ehdi kyllästymään.

Nopeasti syntyy vaikutelmaa, että arkisten "oppituntien" tuottaminen on ollut se päätavoite ja ne tarinat toissijaisia. Jokaisesta onkin poimittavissa yksi tai useampikin neuvo. Yleensä tarinoiden päätyttyä vielä yhdessä kertojan kanssa näitä kertaillaan. Puhille selviää, ettei niitä suuria seikkailuja tarvitse välttämättä kaukaisilta poluilta lähteä etsimään. Varatiikerillä muistutellaan, ettei toisen ainutlaatuisuutta niin vain voikaan korvata. Innokas Kessie Pöllön kärsivällisellä opastuksella ymmärtää, ettei kaikkea tarvitse tai voikaan yht'äkkiä oppia. Puutarhuroinnin parissa Kania ystävyydestä muistutellaan ja ehkä Tiikeri siinä sivussa saa hiukkasen lisää kärsivällisyyttä levottomaan arkeensa. Riittävä lepokin oman puolustuspuheensa saa ja lopulta Ihaalle muistutellaan, että kyllä ne kaverit sittenkin välittävät. IMDB:n kuvauksessa todetaankin, että tämä elokuva ja kai samalla sarjakin olisi suunnattu esikouluikäisille. Jos tällainen vähän rautalankaisempi elämän oppituntien tarjoaminen närästelee, niin voinee kokeilla jotakin muuta.

Puh-elokuviin yleensä useampikin laulu sopii ja niitähän toki löytyy nytkin. Määrällisesti ei valiteltavaa olekaan, sillä vähintään yksi kappale jokaisesta tarinasta korville soi. Pääsääntöisesti nämä ovat ikävästi jokseenkin unohdettavia. Tuntuu, että on hätäisesti huiskittu jotakin, eikä lopputulos musiikkihetkosissaan tempaa mukaansa. Kovasti halutaan positiivisia tuntemuksia luoda, mutta vähän väkinäiseltä laulelut vaikuttavat. Esimerkiksi voisi heittää vaikkapa loppupuolelta löytyvän juhlavan häntälaulelun. Paljon hypitään, heilutaan ja onnentoivotuksia toitotellaan toistellen, mutta...ääh... Voi olla, että nämä paikoin kovinkin yksinkertaiset hoilotukset toimivat kohdeyleisössä paremmin. Omat korvat ovat tykkäilleet paljon enemmän kaikkien aiemmin nähtyjen Puh-elokuvien lauluista. Tämän nukketeatterin kohdalla ei oikein voi puhua rasittavista rallatuksista, sillä sellaisilla on taipumusta jäädä päähän pyörimään. Noin vuorokaudessa nämä lurittelut ovat kuitenkin pitkälti haalistuneet jonnekin.

Myönteisiä yllätyksiä mietiskellessä voisi mainita sen, että vaihto piirroshahmoista pehmoleluihin ei lopulta kovinkaan paljoa häirinnyt. Kirjaimellisia alkukangisteluja esiintyy, sillä esimerkiksi ensimmäisen kappaleen yhteydessä kiinnittää huomiota vähän tönkköön liikehdintään, mutta vähitellen tähän kuitenkin tottuu. Taustat ovat usein varsin karua katseltavaa, varsinkin jos on niistä piirrettyjen pehmeistä linjoista viehättynyt. "Maisemia" ei oikein mitenkään pysty kehumaan, vaan halvalta räpellykseltä vaikuttaa, vaikka miten pyörittelisi. Joka tapauksessa pehmoeläimet eivät juurikaan haittaa. Piirrosversiot ovat enemmän omaan mieleen, mutta käyhän tämä vaihtelusta. Mainittakoon myös, että Ristoa ja tämän äitiä esittävät eläväisemmät näyttelijät. Kummankin kasvot tosin rajaillaan pitkälti kuvista pois. Huomautetaanpa samalla, että Kengu ja Ruu on kokonaan jätetty porukasta pois.

Pienemmille katsojille suuntaaminen näkyy myös lisukevalikoimassa. Löytyy kaikenlaista ajankulupeliä: pisteiden yhdistelyä, värityskirjaa ja palapeliä. Lisäksi tarjotaan lyhyet esittelyt kuudelle hahmolle. Kiinnostavin kuitenkin on kymmenminuuttinen dokumentti When Pooh Was Very Young, etenkin ensimmäisen puoliskonsa osalta. Siinä vähän turhankin kiiruhtaen käydään läpi, miten maailman rakastettavin karhu sai alkunsa. Tämä edellyttää aikahyppyä noin 90 vuotta taaksepäin. Tuolloin kirjailija A.A. Milnen poika Christopher Robin näkee Lontoon eläintarhassa Winnieksi nimetyn karhun ja on tästä tapaamisesta ilmeisesti sen verran innostunut, että vaihtaa oman pehmonallensa nimen Edwardista Winnieksi. Nämä tapahtumat taas innoittavat isääkin ja ensimmäinen varsinainen Puh-tarina valmistuu vuoden 1925 lopulla. Edward-nalle oli toki ehtinyt jo vuonna 1924 näyttäytymään Milnen kokoelmassa When We Were Very Young. Esiasteesta voidaan vähintään puhua varmaankin. No, Puhista ja tämän ystävistä kertovia tarinoita alkaa kertyä enemmänkin ja vuonna 1926 ilmestyy kirjallinen näitä juttuja, eli Winnie-the-Pooh. Runsaat kolme vuosikymmentä myöhemmin eräs Walt Disney lueskelee samaisia tarinoita tyttärelleen ja päätyy tuottamaan kolme lyhyttä piirroselokuvaa. Siitä lähtevät liikkeelle Puhin menestyksekkäät seikkailut valkokankailla sekä pienemmissä ruuduissa.

Mielellään olisi katsellut aiheesta tosiaan perusteellisemmankin katsauksen, sillä pintaraapaisuksi tämä jää viisiminuuttisena. Dokumentista toinen puolikas käytetäänkin tuolloin uuden sarjan esittelyyn. Innostipa kuitenkin kaivelemaan iltalukemistoon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Samalla tuli mieleen, että kirjahyllyn Puh-osastolle voisi lisäyksiä tehdä, eli tarkkasilmäisesti kirpparikierrokselle jossakin vaiheessa. Viitisen Puh-kirjaa minulta toistaiseksi löytyy, mutta neljä niistä ei kuitenkaan ole varsinaisia sellaisia: Nalle Puh ja filosofit (John Tyerman Williams), Nalle Puh ja ongelmanratkaisun taito (Roger E. Allen, Stephen D. Allen), Nalle Puhin keittokirja (Katie Stewart) ja Puhstradamuksen ennustukset (John Tyerman Williams). Kyllähän näistäkin löytyy poimintoja Milnen teoksista ja mukavasti sovelletaan puhmaista henkeä ja pohdiskelua milloin mihinkin. Se ainokainen Milnen kokonaisia tarinoita sisältävä opuskin sattuu olemaan kokoelma Nalle Puhin suosituimmat kertomukset. Vähän alle kymmenen mittavampaa tarinaa siitä löytyy ja muutama lyhyempi juttu. Milnen kanssa yhteistyötä tehneen Ernest H. Shepardin kuvituksella kaunistettuna. Voisi noita alkuperäisiä Milnen teoksia jostakin katsella...

Puh-kirjastoa toivoisin siis kartuttavani, mutta The Book of Pooh ei vastaavaa innostusta herättele, vaan voi olla, että kyseinen sarja jää hankkimatta. Luultavasti panostelen ennemmin animaatiosarjan The New Adventures of Winnie the Pooh keräilyyn. Sitähän tulikin jo aiemmin vilkaistua. Piirrosjälki ei parhautta siinäkään ole ja lisäksi samansävyistä rautalankaisempaa opettavaisuutta siinä on havaittavissa. Jotakin pitää kuitenkin keksiä, kun saa elokuvat katseltua ja Puh-pula käy kimppuun... Eihän tämä pehmoleluelokuvakaan lainkaan niin kehno ollut kuin pelkäsin, mutta mitään erityisen ihastuttavaa elämystäkään ei pääse syntymään. Lähinnä vähän valjuissa tunnelmissa saa summailla, ettei varmaan ihan minun juttuni tämä. Yleensähän Puhin ja kaverusten seikkailuista löytyy hyvää herttaisuutta, mutta tässä en onnistunut valitettavasti sellaista havaitsemaan. Tiedä sitten, johtuuko vähän karkeasta sekä kömpelöstä toteutuksesta vaiko keskinkertaisemmista tarinoista heikkoine lauluineen. Sen suuremmin ei tee mieli elokuvaa haukkua, mutta ainakaan varttuneemmille Puhin ystäville en lähtisi suosittelemaankaan.

The Book of Pooh: Stories from the Heart (2001) (IMDB)