Jätetäänpä vanhojen muistelemiset sikseen ja innolla kohti uusia elokuvaseikkailuja. Itse en ole mitenkään erityisen innokkaasti noudattelemassa erilaisia perinteitä, mutta eräs löyhä elokuvaperinne on vuosien vieriessä päässyt jotenkin puolivahingossa muodostumaan, ja siitä sopinee mainita tässä yhteydessä.
Sellainen tapa on tosiaan tarttunut, että uusi elokuvavuosi potkitaan liikkeelle jollakin Aasian suunnalta tulevan urheilullisen ja uhkarohkean kamppailuviihteen parissa. En mitenkään orjallisesti tätä noudattele, vaan mahdollisuuksien ja tuntemusten mukaan. Ajatuksena lienee saada heti alkuun energistä ja vauhdikasta menoa, eikä kepeä seikkailuhenkikään pahitteeksi ole. Usein vielä tulee turvauduttua uusintaan, ettei tarvitse ainakaan pettymyksellä aloitella. Yleensä pyrin vielä valikoimaan sellaisen elokuvan, jossa seikkailee yksi tai useampi kauemmin ihailemani tyyppi tällaisen viihteen saralta.
Luultavasti moni on sitä mieltä, ettei Armour of God kuulu Jackie Chanin hienon uran aivan parhaisiin hetkiin. Se kuitenkin on sellainen elokuva, joka täyttää kevyesti montakin tuossa vähän aiemmin esitettyä toivetta. Jos akrobaattisesta ja monipuolisesta toimintaviihteestä sattuu pitämään, niin kyllähän sen pitäisi vähintään kelvollinen olla.
Mitään erityisen uutta ei toiminnallisten seikkailujen taivaalla tarinan suhteen nähdä. Kohtalaisen mutkatonta aarteenmetsästystarinaa olisi tarjolla kun Asian Hawk (Jackie Chan) lähtee liikkeelle arvokkaat löydöt silmissä kiiluen. Aiemmin hän oli jäsenenä menestyksekkäässä pop-yhtyeessä, mutta sitten välit muiden soittajien kanssa menivät hankaliksi, joten oli parasta lähteä omille teille. Siitä siirryttiinkin luontevasti aivan toisenlaisen ammatin pariin.
Viimeisimmän uhkarohkean seikkailunsa saaliiksi Hawk saa viisiosaiseen jumalaiseen asevarustukseen kuuluvan miekan, jonka hän saa vielä hyvään hintaan kaupattua eteenpäinkin varakkaalle keräilijälle. Samalla tyypillä on jo entuudestaan hallussaan pari esinettä samasta sarjasta. Loput kaksi löytyvät vuoriluostarissa pyörivän ja kaikenlaisia hämäräpuuhia harjoittavan salaperäisen kultin hallusta.
Kyseinen kultti haluaa kaikki viisi esinettä haltuunsa, johonkin pahaan suunnitelmaan epäilemättä. Koviakaan keinoja ei kaihdeta, vaan kesken muotinäytöksen aseistautuneet mustakaavut kaappaavat Hawkin entisen naisystävän, Lauran (Rosamund Kwan). Hawkin ja entisen parhaan ystävän Alanin (Alan Tam) olisi tarkoitus hankkia kultilta puuttuvat esineet ja toimittaa ne vaihdossa Lauraan.
Hawk ei ole asiasta innostunut, koska juttu koskee lähinnä niitä ihmisiä, joiden kanssa hän aikoinaan riitautui. Lisäksi pitäisi laittaa oma henki vaaraan, vieläpä seikkailussa, josta ei luultavasti ole edes rahaa luvassa. No, onhan se kuitenkin selvää, että ennen pitkää pitää lähteä kohti Eurooppaa Lauraa vapauttamaan. Erään mutkan kautta mukaan saadaan vielä May (Lola Forner). Kaapumiehet saavatkin yrittää tosissaan, jos jumalallista aseistusta halajavat...
Jos heti elokuvan avaavasta jaksosta tulee mieleen eräs Indiana Jones, niin se ei ole mikään ihme. Jackie ei ole lähtenyt peittelemään, mistä sitä innoitusta onkaan haettu. Hän myös tunnustaa asian kirjassaan I Am Jackie Chan. Tosin hän myös kertoo, että halusi oman seikkailijansa luottavan enemmän jalkoihinsa ja käsiinsä kuin pistooleihin ja luoteihin, mikä toki Jackien kohdalla onkin järkevä ratkaisu. Tosin onhan Hawkillakin vähän kaikenlaisia vempeleitä, jotka tuntuvat olevan peräisin ennemmin Bondin varastosta.
Vaikka tarina tosiaan on melkoisen yksinkertainen ja tuttu, niin eipä tällainen elokuva siihen kaadu, jos vauhti ja vaaralliset tilanteet ovat kohdillaan. Pääosin nämä hoidetaankin tyylikkäästi, mutta keskivaiheille kuitenkin mahtuu suvantovaihe, jossa hyydytään ehkä hieman turhankin pitkäksi ajaksi selvittelemään muita juttuja. Lähinnä tämä tarkoittaa hassuttelua ja pöllöilyä, jota olisi voinut ainakin hieman karsia. Jossakin vaiheessa on vähäistä yritystä romanttisemman menon suuntaan, mutta toiminnan uuden käynnistymisen jälkeen nämä pitkälti unohdetaan. Ihan hyvä niin, sillä se nyt on vähän sellaista hölmöilyä...
Osa vähemmän toiminnallisista jutuista onkin karsittu elokuvan kansainvälisestä julkaisusta. Itse tuli jälleen katseltua Hong Kong Legendsin levy, jolta löytyy pitkä 94 minuuttia kestävä versio. Kyseinen julkaisu on peräisin yhtiön alkuajoilta, joten esimerkiksi lisämateriaalien suhteen se on melkoisen kevyt sisältäen parin lyhyen haastattelun lisäksi lähinnä pikkusälää. Täyttää kuitenkin tarkoituksensa.
Usein tämän elokuvan kohdalla tulee esille se, että Jackien ura oli hyvin lähellä päättymistä, eikä henkiin jääminenkään mitenkään varmaa ollut. Jackie itsekin on sitä mieltä, että stuntti sinänsä oli yksinkertainen. Piti hypätä muurilta roikkumaan edessä olevan puun oksaan. Ei siis mitään erityisen monimutkaista tai hankalaa verrattuna hänen moniin muihin temppuihinsa. Itse asiassa Jackie kertoo mainitussa kirjassa, että hän oli jo kertaalleen tehnyt kyseisen hypyn onnistuneesti, mutta ei ollut ottoon täysin tyytyväinen.
Toisella yrityksellä olikin sitten reilusti enemmän huonoa onnea mukana. Pitkästä lentomatkasta edelleen toipunut Jackie ei välttämättä ollut aivan terävimmillään. Niinpä loikka meni vähän ohi tavoitellusta oksasta ja muut antoivat periksi. Seurauksena Jackie putosi päälleen kivikkoon. Pintavaurioilla ei selvitty, vaan kallosta lohkesi pala, joka tunkeutui aivoihin.
Vakavassa onnettomuudessa oli onneakin, sillä läheisessä kaupungissa (kuvaukset Jugoslaviassa) asui yksi maan parhaimpia aivokirurgeja. Niinpä Jackie sai nopeasti laadukasta hoitoa. Toipuminenkin oli pikaista, mutta aivan ilman pysyviä merkkejä ei selvitty. Jackien päästä löytyy edelleen muovitulppa ja onnettomuuden seurauksena kuulo on heikentynyt merkittävästi toisesta korvasta. Hyvä kuitenkin, että suhteellisen pienillä vammoilla selvittiin, sillä hyvin helposti lopputulos olisi voinut olla paljon synkempikin.
Jackie kertoo, että toivuttuaan kuuden viikon ajan, hän palasi takaisin kuvauksiin ja lopulta rohkaisi mielensä ja teki saman tempun uudelleen, tällä kertaa onnistuneesti. Toipumisjakson aikana hiukset ehtivät kasvaa jälleen selvästi mittavammiksi kuin avauskohtauksissa. Niitä ei lähdetty enää lyhentämään, sillä ne peittivät kätevästi ruhjeita ja leikkausjälkiä. Yleisö saa sitten ihmetellä, että miksiköhän kaverin hiukset venähtivät yht'äkkiä ilman sen suurempia selityksiä... Eipä tämäkään lähellä kuolemaa tai pysyvää vammautumista käynyt onnettomuus hirveästi Jackieta hidastellut, minkä voi todeta katselemalla hänen 1980-luvun jälkimmäisellä puoliskolla tehtyjä elokuviaan.
Melko usein Chanin elokuvista löytyy lopputekstien taustalta vähemmän onnistuneita otoksia hänen elokuvistaan. Tässä tapauksessa Jackie laittoi mukaan materiaalia tästä vakavasta loukkaantumisesta, kun häntä kannetaan pois paikalta. Edelleen tekee pahaa, kun näkee, miten yksi lapsuuden ja varhaisnuoruuden sankareista makaa tajua vailla verta korvistaan vuotaen. No, onneksi siitä mokakoosteesta löytyy sitten mukavampaakin materiaalia, esimerkkinä vaikkapa voitonriemuinen Jackie suoritettuaan loppupuolelta löytyvän hypyn kuumailmapalloon, jonka hän listaa siinä samassa kirjassaan kymmenen parhaan stuntin listalla kahdeksanneksi.
Mitä temppuiluun ja tappeluun muuten tulee, niin kyllähän Armour of God on vähintään laadukasta ja vauhdikasta katseltavaa. Itse nostaisin selkeästi muiden yläpuolelle kolme pidempää toimintajaksoa. Ensimmäinen niistä tulee heti elokuvan alussa, kun Hawk on miekkaa varastamassa. Siinä muutaman minuutin aikana saa katsella kohtalaisen näyttävää akrobaattista temppuilua, napakkaa aseetonta taistelua ja muutenkin mielikuvituksellista menoa. Erinomainen aloitus toiminnalliselle seikkailulle.
Toisessa huippukohdassa ei sitten juurikaan iskuja tai potkuja jaella, vaan kaahataan silmittömästi ahtailla kaupunkikujilla ja teillä. Romua syntyy tasaiseen tahtiin, kun koitokseen ottaa osaa useampi moottoripyörä ja jeeppi. Luulen, että on siinä kolhuja stuntmiehillekin päässyt tulemaan. Välillä mittavia ilmalentojakaan ei voida välttää. Taustalla pauhaava musiikki on vielä sen verran asiallista, että hymy vain levenee, kun kyseistä vähän mielipuolistakin romurallia seurailee. Hengästyttävää takaa-ajoa, joka tuo kaiken muun hyvän lisäksi vielä vaihteluakin mukaan ilman, että tuntuu siltä pakolliselta kaahausjaksolta, jollainen olisi hyvä olla. Ei todellakaan mitään puolivaloilla tehtyä tavaraa.
Oman listan kolmas huippukohta onkin sitten loppupuolella luostarissa käytävät viimeiset taistelut kokonaisuudessaan. Pidän toki myös Jackien suuremman mittakaavan yksittäisistä stunteista, mutta siitä huolimatta tällaiset joukkotappelut hän taitaa mielestäni esimerkillisesti. Paljon tapahtuu ja vilisee milloin mitäkin, mutta silti meno pysyy katsojan kannalta suhteellisen selkeänä. Lisäksi mukana on sen verran kekseliäitä kikkoja, ettei ainakaan pitkästymään pääse. Ennemmin tilanne on sellainen, että ihmeteltävää löytyy useammallekin katselukerralle.
Tällaisissa kahinoissa Jackiella on myös usein hyvä tilaisuus keventää menoa huumorilla, eivätkä nämä mätkimiset yleensä miksikään totisiksi menekään. Näissä tappeluissa mielestäni Jackien fyysiselle huumorille on ehdottomasti paikkansa. Varsin saumattomasti se hassuttelu sinne muuhun melskeeseen sopii. Huomattavasti mieluummin näissä yhteyksissä kuin pitkinä pöllöilyjaksoina keskellä elokuvaa. Jackie itsekin pitää tämän elokuvan loppukahinoista sen verran, että tuossa kirjassaan laittaa sen kymmenen parhaan tappelun listalla seitsemänneksi:
"A bizarre battle between me and a mob of angry monks, with a few warrior women thrown in for good measure. I developed my "one-man-against-the-world" fighting style in this crazy fight, battling outward in a spiral while using circular kicks to keep the cassock-wearing combatants at a distance."
Jos on yleensäkin Jackiesta ja hänen elokuvistaan kiinnostunut, niin tuon kirjan hankkimista kannattaa harkita. Se on toki kirjoitettu jo vuonna 1998, joten suuri osa urasta jää käsittelemättä. Omasta mielestäni Jackie oli tuohon mennessä tehnyt suurimman osan parhaista ja kiinnostavimmista elokuvistaan, joten ihan suositeltava ostos, vaikka ei täysin kattava olekaan. Juttua elämästä ja elokuvista sekä sitten noita erilaisia listoja, mitä tässä onkin jo tullut mainittua.
Minulta on edelleen valitettavasti erinäisistä syistä näkemättä muutama vuosi myöhemmin ilmestynyt jatko-osa Operation Condor, jota monet pitävät alkuperäistä parempana, osa laittaa sen jopa aivan Jackien huippuelokuvien joukkoon. Samoin on näkemättä kolmas osa, joka ilmestyi runsas vuosi sitten. Valitettavasti monien mielestä se taas on kohtalaisen selvä pettymys. Sinänsä ikävää, kun Jackie itse on sanonut, että se saisi jäädä hänen viimeiseksi suuren luokan toimintaseikkailukseen.
Onhan rauhallisemman menon pariin siirtyminen jo ymmärrettävää, koska Jackielle tulee tänä vuonna 60 täyteen. Lisäksi miehen luuparat ovat joutuneet huomattavasti kovemmalle koetukselle kuin monien muiden tallaajien. Ei se uskomattomista tempuistaan ja hullusta rohkeudestaankin tunnettu vieteriukkokaan valitettavasti ikinuorena pysy. Kokonaan Jackie ei ole toimintaelokuvia hylkäämässä, mutta panostaa enemmän draamavetoisiin sekä fyysisesti vähemmän vaativiin juttuihin. Jackien kultakaudelta löytyy kyllä niin monta oman lajinsa merkkiteosta, että kyllä niiden parissa saa enemmänkin aikaa kulumaan. Siirtyminen pikkuhiljaa rauhallisempia eläkepäiviä kohti on täysin ansaittu.
Armour of God oli aikoinaan yksi ensimmäisiä näkemiäni Chanin elokuvia. Arvostus on ehkä pikkuisen laskenut alkuperäisestä, koska sittemmin on tullut nähtyä vieläkin huimempaa menoa Jackielta. Edelleen kuitenkin tästäkin paljon pidän, ja se on oikein hyvää seikkailuviihdettä. Pahimpana miinuksena turhan pitkä hyytyminen keskivaiheilla, eikä sinne luostariin aivan niin kiireellä olisi tarvinnut rynnätä. Väliin olisi voinut laittaa vielä toisen ulkoilmoissa samassa hengessä tapahtuvan jakson kuin mitä alussa saa seurata. Väkivalta on parissa kohtauksessa yllättävän tylyä elokuvan muuhun koomiseen huitomiseen verrattuna, mutta ei se itseäni juurikaan häiritse. Enemmän haittaa jokseenkin tympivä asenne elokuvan naispuolisia hahmoja kohtaan. Eipä se ainakaan omiin silmiin näytä kovinkaan hauskalta, vaikka ilmeisesti niitä nauruja haetaankin...
Mainitut puutteet eivät mielestäni toiminnantäyteistä seikkailuiltamaa pilaa, mutta ovatpahan kuitenkin erottamassa tätä elokuvaa niistä Jackien huippusuorituksista. Melko turvallisin mielin uskaltaisin kuitenkin laittaa tämän sinne hänen parhaimpaan kolmannekseensa. Toiminnan, tappelun ja temppuilun ystäville suositeltavaa katseltavaa. Uudelle elokuvavuodelle Armour of God ainakin antoi vauhdikkaan käynnistyksen. Tästä on hyvä jatkaa vaikkapa hieman rauhallisemmissa merkeissä.
Armour of God (1986) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti