"I'm Ned Rochlin. Why are you talking so slow?""I just figured, looking at your sheet, that since you sold grass to a uniformed police officer that you must be retarded.""Yeah, I get that a lot."
Omalaatuinen tapaus Ned kieltämättä onkin. Voisi sanoa, että hänen luonteensa ja nykymaailma eivät useinkaan täysin kitkatta kohtaa, josta sitten yleensä seuraa vaikeuksia niin Nedille kuin tämän läheisillekin. Nedin vapauduttua tie vie kohti tilaa, jossa hän ennen pidätystään viljeli vihanneksia naisystävänsä kanssa. Ikäväksi yllätykseksi vankilakuukausien aikana on tapahtunut pieniä muutoksia, sillä Janet on korvannut Nedin Billyllä. Eipä enää ole kattoa pään päällä ja pitää samalla sanoa hyvästit rakkaalle koirallekin huoltajuuskiistan päätteeksi.
Niinpä Nedin matka saa jatkua. Rinkka selässä kohti äidin taloa väliaikaismajoituksen toivossa. Kyllähän sieltä peti sellaista tarvitsevalle löytyy. Myös Nedin kolme sisarta ilmestyvät paikalle perheineen yhteisen lounaan merkeissä. Liz (Emily Mortimer) on kahden lapsen kotiäiti, joka on dokumentaristi miehensä (Steve Coogan) kanssa kallellaan itämaisten hengellisten asioiden suuntaan. Natalie (Zooey Deschanel) taas toimii koomikkona ja on tuonut päivälliselle naisystävänsä Cindyn (Rashida Jones). Kolmantena sitten takkuilevan toimittajanuran kanssa kamppaileva Miranda (Elizabeth Banks), joka odottelee sitä suurta ja repäisevää juttua kohdalleen. Varsin kirjava joukko siis on koolla.
Kauaa ei Ned jaksa pyöriä äitinsä nurkissa, vaan hakee uutta majapaikkaa Lizin perheen luota. Tämän mies tarjoaa vastentahtoisesti töitä kuvausapulaisenaan, jotta Ned pääsisi jaloilleen ja saisi vaikkapa oman asumuksen vuokrattua. Aivan ongelmitta ei tämäkään yhteistyö suju ja kun vielä lisäksi Ned tutustuttaa perheen nuoren vähän pumpulissa kasvatetun pojan väkivaltaviihteeseen, niin konfliktiahan siitä seuraa. Kukapa ei järkyttyisi, kun pojalle näytetään Peter Sellersin kohelluksia tunnetuimmassa roolissaan...
Asiat eivät vain tunnu menevän kohdilleen, mitä tulee Nedin pyrkimyksiin päästä edes vähän itsenäisen elämän syrjään kiinni. Vaikka sisaret pitävätkin veljeään lähinnä jonkinlaisena riippakivenä, niin onneksi vähän toisenlaisiakin tyyppejä löytyy. Mirandan scifiin hurahtanut naapuri Jeremy (Adam Scott) tuntuu viihtyvän Nedin seurassa, vaikka siinäkin tiettyjä pulmia esiintyy. Samoin Natalien kumppani Cindy sekä Mirandan uusin haastateltava Arabella (Janet Montgomery) tulevat hyvin toimeen tämän epäonnensankarin kanssa. Ehkäpä se siitä vielä parempaan suuntaankin viimeinkin lähtee.
Se, miten paljon Our Idiot Brother lopulta katselijaa miellyttää, lepää varmaan melko pitkälti sen varassa, että näyttäytyykö Ned katsojan silmiin sympaattisena reppanana, joka on useamminkin pihalla vähän kaikesta, vaiko sitten rasittavana idioottina, joka oman elämänsä pilaamisen lisäksi aiheuttaa kohtuuttomasti vaivaa muillekin. Voin itse tunnustaa, että omaan hieman samansuuntaisia piirteitä tämän arjen sankarin kanssa, joten itse kallistun enemmän ensimmäisen vaihtoehdon puoleen, enkä lähde Nediä kovin tylysti arvioimaan.
"This is like free therapy. New York State cares."
Nedin aurinkoinen asenne vaikeuksien edessä miellyttää myös, sillä lähes kaikista asioista on löydettävissä niitä hyviäkin puolia. Ehdonalaisvalvontakin on tavallaan ilmaista terapiaa, kunhan oikeasta kulmasta asiaa tarkastelee, jee jee! Sympaattinen hönttimme on kovalle maailmalle liiankin helppo huijattava, koska luotto kanssaihmisiin ja heidän hyvyyteensä ei vain tunnu horjuvan ikävistä kokemuksista huolimatta. Toki paikoin tekee itsekin mieli tokaista, että nyt Ned vähän ryhtiä siihen sähläämiseen. Toivottavasti maailmasta löytyy jatkossakin paikkansa ja ehkäpä ystävällinen kainalokin Nedille ja muille samantapaisille hieman harhaileville kavereille.
Mitä elokuvan huumoriarvoihin tulee, niin mielestäni Our Idiot Brother on ihan onnistunut. Näistä Nedin seikkailuista ja sekalaisista törmäilyistään revitään irti paikoitellen varsin hersyviäkin tilanteita, kun muut eivät tajua, miten joku voi vain töksäytellä kaikenlaisia asioita tuosta vain, kun taas samaan aikaan Ned ei tajua, mitä nyt taas tuli tehtyä väärin.
Pari-kolme kertaa nauratti enemmänkin, ja pienempiä hekotteluja sitten siellä täällä. Sinänsä mitään aivan kaoottista kohellusta ei ole lähdetty ruudulle vyöryttämään, vaan tyydytään enemmän huvittelemaan pienimuotoisemmin arkisempien pulmien parissa. Eihän kyseessä mikään ultimaattinen naurupommi ole, mutta viihdyttävää menoa kuitenkin. Kestokin jää alle 90 minuutin, joten kyllästymäänkään ei ehdi.
Jos nyt sallitaan hetkellinen vakavoituminen, niin elokuva tuntuu silloin tällöin ihmettelevän sitä valitettavan yleistäkin tarvetta kaivaa hyvistä asioista ja ihmisistä pakonomaisesti jotakin pahaa tai törkyä. Eipä se ihmisiä enempää kiinnosta, jos joku vaikka on tehnyt enemmänkin pyyteetöntä hyväntekeväisyyttä, kunhan jostakin vuosien takaa löytyy jokin onneton tapahtuma, jota revittelemällä saadaan muutama lehti myytyä... Our Idiot Brother ei näistä huolimatta mikään saarnatuokio ole, mutta tällaistakin on havaittavissa.
Silloin tällöin mieleen hiipi Garden State, joka tosin omaa hyvinkin erilaisen sävyn. Yhtäläisyyksiä taas löytyy vähän omissa maailmoissaan elävistä nuorista miehistä, joista kumpikin on hieman kartan ulkopuolella, mitä yleiseen maailmanmenoon tulee. Sille voin myös antaa suositukset.
Kielenkäyttö on vähän reippaamman puoleista paikoitellen, eli jos sellainen sattuu närästämään, niin Our Idiot Brother ei liene aivan paras mahdollinen valinta. Paljasta pintaa löytyy pikkuisen, mutta enemmän näissäkin aiheissa liikutaan juttujen tasoilla. Päihteistäkin enemmän jutellaan kuin käytellään. Sinänsä varsin mietoa katseltavaa näiden suhteen, ja ainakin omasta mielestäni Suomessa lätkäisty 12 vuoden ikäraja on ihan sopiva, kun taas esimerkiksi Yhdysvaltojen puolella aihepiirien vuoksi armotta lätkäisty R tuntuu liioittelulta.
Tällaista perusluonteeltaan kilttiä ja hyväntahtoista komediaa Jesse Peretz ja kumppanit olisivat tarjoamassa iltaa ilahduttamaan. Sellaisena se hyvin toimiikin. Siinä seuraillessa Nedin vähän surkuhupaisiakin törmäilyjä häntä ymmärtämättömän maailman kanssa ei oikein voi välttää hyvää mieltä. Myös liiallisen terveysintoilun suuntaan ivaileminen toimii ainakin omalla kohdalla. Ned tuo toki myös hyvää ympäristöönsä, yleensä toki vähän mutkien ja pulmien kautta. Siitä huolimatta en menisi aivan Jeesukseen vertailemaan, vaikka ulkonäössä saattaakin pikkuisen samankaltaisuutta ollakin. Olkoon tämä ihmisten hyvyyteen järkähtämättä uskova, aurinkoinen ja yleisesti avulias parrakas vekkuli vaikkapa jonkinlainen alkavan vuoden epävirallinen pyhimys kuitenkin.
Our Idiot Brother (2011) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti