Ajassa mennään kolmisen vuosikymmentä taaksepäin vuoteen 1984. Tarinaa aloitellaan Ruotsin lounaisrannikolta kesän hiipiessä Göteborgia kohti. Samalla se tarkoittaa kouluvuoden päättymistä 12-vuotiaalle Kirsi Ruotsalaiselle (Mia Saarinen). Vaikka Kirsi, tai Kid Svensk, kuten hän on itsensä uudelleen nimennyt, hyvin Ruotsissa viihtyykin, niin kaikki ei täysin ongelmatonta ja huoletonta ole.
Koulussa osa luokkakavereista tuntuu suhtautuvan Kirsiin vähän hyljeksivästi, mutta parempia kavereitakin löytyy. Valitettavasti lisää huolia on tulossa, sillä samassa koulussa siivoojana työskentelevä äiti Ester (Milka Ahlroth) on saamassa kesäloman alkaessa potkut. Yhtenä syynä se, ettei hän useamman vuoden jälkeenkään ole oppinut ruotsinkielestä oikeastaan edes perusteita. Tytär joutuukin usein hoitamaan asioinnit äidin puolesta.
Muutenkaan Ester ei ole ollut juurikaan innostunut sopeutumaan ympäröivään yhteiskuntaan, vaan viettää aikansa omissa oloissaan, yleensä vielä melkoisen apeana. Aviomiehen kuoltua ja työpaikan lähdettyä alta Ester ei keksi enää montaakaan syytä jäädä maahan, jossa hän ei ole pitkään tuntenut oloaan iloiseksi tai kotoisaksi. Muutokset antavat mahdollisuuden vaihtaa maisemaa kesäksi.
Myös aikoinaan Ruotsiin samalta seudulta muuttanut Esterin ystävä Sirkka (Mari Rantasila) ehdottaa paluuta lapsuuden maisemiin kesää viettämään. Läheiseltä soratieltä sattuu vielä eräänä päivänä kulkemaan rallireittikin, joten olisi mahdollisuus yrittää ansaita vähän rahaakin ralliravintolaa pitäen. Aivan kaikki eivät sitten olekaan yhtä innostuneita matkasta Itämeren halki.
Kouluvuoden päätökseksi Göteborgin radion järjestämän kirjoituskilpailun voittanut Kirsi vallan hurjistuu äidin suunnitelmista. Kilpailun voittajalle olisi luvassa kesätyöpaikka toimittajana, ja muutenkin Kirsi joutuisi jättämään kaverit taakseen. Tai no ei aivan kaikkia, sillä Sirkan poika Jamppe (Jim Rautiainen) on lapsuudenystävä, jota Kirsi alkaa vähitellen katsella vähän toisella tavalla. Joka tapauksessa vain lyhyen ajan elämästään Suomen puolella viettänyt Kirsi ei ole lainkaan mielissään näistä suunnitelmista, mutta niinpä vain matka kohti kesäistä Suomea kuitenkin käynnistyy vähän vaihtelevissa tunnelmissa...
Melko pitkälti sellaista tarinaa Nanna Huolmanin ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) ohjaus pitkien elokuvien maailmassa tarjoilee kuin mitä odottelinkin. Hyppy lapsuudesta nuoruuteen on edessä murroksen mukana tulevien pulmien kanssa sekä vähän muitakin vaikeuksia toki pitäisi selvitellä. No, onneksi Huolmanin myös itse kirjoittama elokuva ei mitään pelkkää ahdistusta ja tuskaa ole. Kirsi esimerkiksi purkaa piikitellen pienoista Suomea ja suomalaisia kohtaan tuntemaansa katkeruutta matkaraporttiinsa. Tosin välillä nauhalle päätyy myös synkempiäkin ajatuksia.
DVD:n kantta pikaisesti vilkaisemalla huomaa, että Huolmania kuvaillaan siinä ruotsinsuomalaiseksi Moodyssoniksi. Kieltämättä samansuuntaisten aiheiden äärellä ollaan, eikä sävykään nyt aivan vieras ole. Sanoisin kuitenkin, että Huolmanin elokuva ei ole yhtä räväkkä kuin Moodyssonin ensimmäinen pitkä nuorisokuvaus Fucking Åmål, ei niin lohduton kuin Lilja 4-ever (mikä on ihan hyväkin juttu). Tosin Moodysson taitaa vielä verkkaisemman lämminhenkisyyden ja sydämellisyydenkin paremmin, kuten esimerkiksi Together hyvin osoittaa. Kun nyt tälle tielle eksyttiin, niin pitäisikin katsella noita Moodyssonin elokuvia uudelleen pitkästä aikaa, kun muistikuvat ovat jo haalistuneet.
Jos Moodyssonille pikkuisen hävitäänkin, niin eipä se Huolmanin elokuvasta vielä huonoa tee. Kid Svensk ei mikään hilpein kasvutarina ole, mutta toivo ja ilo pilkahtelevat sen verran usein, ettei sitä ankeuttajasarjaankaan viitsi luokitella. Nuoruuden hankalia asioita käsitellään ainakin omasta mielestäni melko sujuvasti ja aidosti yhteenottoja pelkäämättä. Lisäksi maininnan ansaitsevat elokuvan nuorta pääparia esittävät Saarinen ja Rautiainen, jotka samalla tekevät ensimmäiset osansa elokuvien puolella. Etenkin Kirsin osa vaikuttaa varsin haasteelliselta nuorelle ensikertalaiselle.
Kid Svensk on mukava pieni aikamatka 1980-luvulle vaikka eivät sen käsittelemät aiheet ole juurikaan päässeet vanhenemaan. Kokonaisuutena lämminhenkinen draama, joka yrittää viestitellä kommunikoinnin tärkeyden puolesta, vaikka se sitten vaikealta saattaisikin tuntua. Täydellinen vaikeneminen tai loputon kiertely ja kiemurtelu harvemmin vie asioita lopulta parempaan suuntaan. Hankaluuksista ja erilaisista näkemyksistä huolimatta herätellään mahdollisuutta myös sopuisammalle yhteiselolle, mikä miellyttää. Näin keskellä pimeintä vuodenaikaa nähtynä myös Suomen kesäiset maisemat ilahduttavat mukavasti. Arkisia iloja, murheita ja vähän ensirakkauttakin pakattuna sujuvaan runsaan 80 minuutin tuokioon. Ihan mielellään tällaisen katselee.
Kid Svensk (2007) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti