Katselun jälkeen sitten selvittelin, että tämä Suomessakin levyllä myytävä versio on samannimisestä ja samana vuonna esitetystä sarjasta editoitu kooste. Elokuva käsittääkseni leikattiin kansainvälisille markkinoille, kun taas Englannissa esitettiin kuudesta noin puolen tunnin jaksosta koostuva televisiosarja. Elokuvalla on kestoa 107 minuuttia, kun taas sarjalla reilu tunti enemmän.
Elokuvan alussa omalla nimellään ja kai pitkälti itsenäänkin esiintyvä Steve Coogan soittelee pitkäaikaiselle työtoverilleen ja luultavasti samalla kaverilleen(?) Rob Brydonille. Steven pitäisi lähteä kohti Pohjois-Englantia, sillä häneltä on pyydetty ravintolareportaasia. Alunperin matkakaveriksi suunnitellun naisystävän kanssa on suhde laitettu tauolle, eikä Steve keksi muitakaan vaihtoehtoja. Rob ei pyynnöstä innosta hihku, mutta lupautuu kuitenkin mukaan.
Ajatuksena olisi, että kaksikko lähtee Steven autolla kohti pohjoista. Aikaa matkaan on varattu hieman alle viikko. Näiden päivien aikana pitäisi ehtiä aterioimaan kuudessa erilaisessa ravintolassa. Coogan ei mikään varsinainen ruokakriitikko ole, mutta hän on muista syistä päättänyt ottaa kyseisen homman vastaan.
Kaksikon reissu alkaa vähän takkuillen. He eivät ainakaan halua myöntää olevansa sydänystäviä, tai ystäviä ollenkaan. Juttuja värittääkin alkumetreiltä lähtien jatkuva piikittely kummankin suuntaan. Ensimmäiselle kohteelle on matkaa nelisen tuntia, joten siinä sitä tilaisuutta kuittailla vähän enemmänkin. Kun vielä perillä selviää, ettei tyypeille ole varattuna kuin yksi huone parisängyllä, niin siitähän ne tunnelmat nousevat entisestään...
No, eipä nyt anneta kaverusten höpöttelyistä liian ankeaa kuvaa. Eihän se oikein missään vaiheessa miksikään kovin karvaaksi katkeruudeksi pääse yltymään, vaikka pienoista jännitettä onkin havaittavissa. Enimmäkseen jauhetaan mistä milloinkin varsin hyvässä hengessä, imitaatioita ja muita hassutteluita unohtamatta.
Maisemien sekä ruokatarjoilun vaihdellessa ja matkan edetessä jututkin alkavat mennä pikkuisen vakavampaan suuntaan. Ei se tietenkään sitä tarkoita, että pisteliäs huumori viskattaisiin ikkunasta pihalle jonnekin tielle. Coogan siinä pohtii uraansa ja elämäänsä, eikä tunnu olevan kumpaankaan täysin tyytyväinen. Matkakumppanin koti-ikävä taas alkaa nostaa päätään.
Tarinan harteille enemmänkin toiveita asettavat katsojat voivat varmaan jättää tämän suosiolla väliin, sillä enimmäkseen elokuva on Cooganin ja Brydonin jutustelua. Välimatkoille sitten hieman autoilukuvaa. En tiedä, voiko tätä varsinaisesti haahuiluksi luonnehtia, mutta ainakaan kovin napakkaa pistejuoksua ei kannata odotella.
Mitään suuria ennakko-odotuksia en osannut elokuvalle kasailla. Iloiseksi yllätykseksi ei siinä kaksikon matkassa pitkää aikaa tarvitse istuilla, kun uskaltaa jo varmuudella todeta, että hyvässä seurassahan tässä ollaan. Juttuihin ei pitkiä taukoja tule, ja enimmäkseen ne ovat varsin hyvin kohdillaan.
Elokuvalle ei ole merkitty kirjoittajia, koska ilmeisesti melkoisen suuri osa on improvisoitua sanailua. Coogan ja Brydon ovat siis päässeet vaikuttamaan elokuvan sisältöön hyvinkin merkittävästi, ja näkisin, että tämä on varsin hyvä ratkaisu ohjaaja Michael Winterbottomilta. Sen verran sujuvasti juttu kulkee.
Sai ilokseen huomata parikin odottomatonta asiaa, mitä huumoriin tulee. Voimakkaasti itseironiaankin pohjaava sanailu onnistuu huvittamaan lähes poikkeuksetta. Melko usein sellainen alkaa lähinnä närästämään. Tässä vaan tuntuu sopivan tyyppien persoonallisuuksiin saumattomasti. Lisäksi sellainen ei aiheuta mitään pahaa jälkimakua, kun ei ole joka toisen sutkautuksen jälkeen lähdetty "pahoittelemaan" asiaa, vaan linja näyttää olevan ennemmin sellainen, että jos joku ei pidä tai pahoittaa mielensä, niin se on sitten hänen ongelmansa.
Toinen yllätys tuli imitaation suunnalta, sillä en ole itse niistä useinkaan ollut erityisen innostunut. Tässä tyyppien Caine- ja Bond-tulkinnat ovat vähintään hersyviä, noin esimerkkinä. Mieleen ei tule montaakaan pätkää, jotka olisivat vähemmän toimivaa materiaalia tässä sarjassa. No, ehkäpä se ritarijuttu automatkan aikana on vähän sellainen, että saisi laittaa poikki jo aiemmin. Yleisesti ottaen kiinnostavuus ja huvittavuus on erittäin korkealla tasolla, jopa siinä määrin, että teki mieli alkaa itsekin toistelemaan samoja heittoja. Vielä enemmän tätä arvostaa, kun ei ilmeisesti ennakkoon oltu kirjoitettu juuri mitään.
Jos joku harkitsee elokuvan hankkimista toivoen, että se ruokapuolellakin tarjoaisi enemmänkin, niin pieni varoituksen sana tässä vaiheessa. Kyllähän kuviin kokkailua on kohtalaisesti päätynyt ja näin. Herratkin yleensä muutamalla sanalla annoksiaan kommentoivat, elokuvan henkeen sopien usein pilkalliseen sävyyn. Pääpaino on kuitenkin muualla, eli ei The Trip siinä mielessä mikään ravintolakierros ole. Sellaisiakin sarjoja on, mutta tämä ei ole yksi niistä. Itse en tässäkään mielessä joutunut pettymään, sillä eipä tullut oletettuakaan, että tässä mitään kovin tarkkaa ja kattavaa analyysiä Pohjois-Englannin ravintolatarjonnasta on lähdetty tekemään. Sitä ei kuitenkaan osaa elokuvan pohjalta sanoa, että onkohan sarjassa merkittävästi tätäkin osa-aluetta enemmän.
Pohjoinen Englanti ei kuvausten aikaan ilmeisesti virkeimmillään viherrellyt, mutta kaunista kuvaa on silti saatu mukaan. Sinänsä suuri osa maisemakuvista on näitä autoilupätkiä paikasta toiseen, mutta en näe tarvetta suuremmille valituksille, sillä mielellään niitäkin katselee. Yhtä hyvin niitä kaverusten juttuja voi vaihteeksi tällaisia taustojakin vasten kuunnella.
Jylhiä näkymiä ihailevan iloksi välillä jalkaudutaankin vähän poluille lenkkeilemään. Coogan toki yrittää tarjota luentoa jääkauden vaikutuksista, mutta halukkaita kuulijoita ei helpolla löydy. No, ei anneta sen häiritä, vaan keskitytään kallioilta avautuviin maisemiin. Niissä sitten silmät mielellään lepäävätkin, vaikka tosiaan yleissävy on ennemmin ruskeaan kuin vihreään päin. Näiden kuvien levottomasta ihmisvilinästä vapaa meno on tässäkin rauhoittavaa katseltavaa saaden haikailemaan ja haaveilemaan.
Siinä yritti keskittyä kaverien juttuihin, mutta mieli taas vaelteli jonnekin aivan muualle. Kun on taas ulkoilu jäänyt vähemmälle, ja muutenkin tullut talvikuukausina vietettyä enemmän aikaa samoissa sisätiloissa, niin elokuvan jälkeen alkoi kohtalaisen innostuneena jälleen suunnittelemaan jotakin tulevan kesän kierrosta. Toivottavasti silloin löytyy aikaa ja innostusta edes jollekin viikon pienimuotoiselle reissulle.
Välillä mielessä kävi, että mahtaisiko se sarjaversion tarjoama puolituntinen kerrallaan olla lopulta parempi annoskoko tässä tapauksessa. Jutut kuitenkin toistavat hieman itseään, joten maltillisemmin annosteltuna voisi toimia vieläkin paremmin. Eipä niistä naurujen puutteesta tarvitse elokuvankaan kohdalla kärsiä.
Pikaisen selailun perusteella sarja on jaksotettu siten, että yksi paikka osaa kohden. Tiedä sitten, onkohan paljonkin loistavaa menoa jäänyt elokuvasta pois, mutta välillä on kieltämättä ilmassa pienoista hätäilyä. Joka tapauksessa elokuva jättää omalla kohdalla jälkeensä poltteen sen pidemmän version katseluunkin. Näemmä se olisi varsin helposti ja kohtalaisen edulliseen hintaan hankittavissa ainakin englantilaisista verkkokaupoista. Laitetaanpa ostoslistalle.
Vieläkin enemmän intoa nostattelee se, että Winterbottomilta ja samalta kaksikolta on vielä tämän vuoden puolella tulossa The Trip to Italy. Ajatuksena ilmeisesti se, että tällä kerralla reissaillaan (yllätys, yllätys) Italiassa. Jälleen syödään kuudessa eri paikassa. Mitään kovin uutta konseptiin ei siis varmaan ole luvassa, mutta jos jutut jatkuvat samalla tasolla ja taustalle vaihdetaan aurinkoisena hehkuva Italia, niin ainakin minulle kelpaa paremmin kuin hyvin.
The Trip nosti omalla kohdalla myös Cooganin arvostusta roimasti. Muutamia hänen elokuviaan olen katsellut, mutta toistaiseksi kaveri ei ollut jäänyt erityisen positiivisesti mieleen. The Trip kuitenkin innostaa tutustumaan hänen tuotantoonsa enemmänkin. Sarjaversio ja tuo Italiaan sijoittuva elokuva tällä hetkellä listan kärkipäätä hätyyttelemässä.
Voi olla, ettei The Trip aivan kaikkien nauruhermoja samoissa määrin kutittele, mutta esimerkiksi YouTubesta löytyy vaivatta varsin monta näytepätkää, joiden perusteella selvinnee hyvinkin nopeasti, onko tällainen sanailu omaan huumorintajuun sopivaa. Itse nauroin vedet silmissä useampaankin otteeseen.
Vuosi on vasta alussa, mutta toistaiseksi The Trip hyppää vuonna 2014 nähdyistä elokuvista parhaaksi. Katsellaan nyt, miten kauan se siellä paikkaansa puolustaa. Huvittamisen lisäksi se yhdistelee onnistuneesti sekaan myös vakavampaa ja herkempääkin asiaa. Tällaisia erittäin mielellään katselee. Kokonaisuutena loistava reissu. Ei se määränpää, vaan se...
The Trip (2010) (IMDB)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti